Upea arvotalo seisoo jo viidettä vuotta tyhjillään yhdellä Helsingin kalleimmista paraati­paikoista – Asukkaat vastustavat historialliselle pihalle kaavailtua muutosta - Kaupunki | HS.fi

Upea arvotalo seisoo jo viidettä vuotta tyhjillään yhdellä Helsingin kalleimmista paraati­paikoista – Asukkaat vastustavat historialliselle pihalle kaavailtua muutosta

140 vuotta sitten Suomen suurruhtinaskunnan rakentamien kasarmien pihoilla alkoi äkseeräys. Nyt kasarmit ovat tyhjentyneet ja Kruununhaan asukkaat pelkäävät korttelin muuttuvan peruuttamattomasti.

Ruth Rosenlöf kertoo, kuinka talon B-rapussa asui aikoinaan kahdeksan kenraalia.­

19.4. 2:00 | Päivitetty 19.4. 7:12

Lapset vilistävät iltapäivällä Kruununhaan historiallisen kasarmikorttelin entisellä paraatiaukiolla.

Samalla paikalla sotilaat alkoivat äkseerata eli harjoitella sulkeisia lähes 140 vuotta sitten. Suomen suuriruhtinaskunta oli rakentanut punatiiliset rakennukset Uudenmaan tarkk’ampujapataljoonalle.

Itsenäisyyden aikana jykevissä kasarmeissa toimi Sotakorkeakoulu, Maanpuolustuskorkeakoulun kirjasto, strategian laitos sekä Sotamuseo. Kun museo siirtyi Suomenlinnaan, rakennukset jäivät kuitenkin ilman käyttäjää.

Nyt yhdellä Helsingin kalleimmista asuinalueista sijaitsevat kasarmit ovat seisseet tyhjinä jo viisi vuotta. Valtion Senaatti-kiinteistöt yrittää myydä niitä toimistoiksi ja liiketiloiksi.

Sen sijaan korttelin asuintaloissa riittää elämää. Tällä hetkellä asukkaat ovat kuitenkin huolissaan kortteliin suunnitellusta suuresta muutoksesta.

Johanna Rossisen tyttäret Ilona ja Irene Poussu leikkivät hiekkalaatikolla, ja pian sinne kapuaa Kirsi Peren poika Aarne Pere-Tainio.

Kiholinnan leikkipaikalle kokoontuvat myös Marja Nurmi-Köngäs ja Ruth Rosenlöf juttelemaan asukkaita jo pari vuotta kuohuttaneesta korttelin täydennysrakentamisesta.

Senaatti-kiinteistöt havittelee alueelle rutkasti lisää rakennusoikeutta. Kaikkiaan Senaatin omalle tontille ja valtio-omisteisen Kruunuasunnot Oy:n tontille tehty suunnitelma kattaa 7 000 kerrosneliötä.

Lisärakennusoikeus olisi houkutteleva lisä suojeltujen rakennusten vaikeaksi osoittautuneeseen kiinteistökauppaan.

Uusi talo haukkaisi arviolta lähes puolet paraatiaukiosta. Sen pääty ulottuisi vanhojen rakennusten puoliväliin.

Asukkaat muistuttavat, että Kiholinnaan muuttaa jatkuvasti lisää perheitä, joiden lapset tarvitsevat tilaa leikeilleen.

”Jos entiselle paraatiaukiolle nousisi korkea asuintalo, iso osa Kiholinnan ja naapuritalon asuntojen näkymistä peittyisi. Lisäksi talo varjostaisi pahasti myös naapuritalonkin pihoja,” sanoo kolmannessa kerroksessa asuva Nurmi-Köngäs.

”Myös uusien asuntojen ikkunoista näkyisi enimmäkseen vastapäisiä seiniä”, Rosenlöf sanoo.

Ruth Rosenlöf (vas.), Johanna Rossinen, Marja Nurmi-Köngäs ja Kirsi Pere pihalla. Hiekkalaatikolla leikkivät Johanna Rossisen tyttäret Irene (vas.) ja Ilona Poussu sekä Kirsi Peren poika Aarne Pere-Tainio.­

Senaatti-kiinteistöjen myyntipäällikkö Leena Palokangas kertoo, että yhtiö käy tällä hetkellä neuvotteluja saamistaan tarjouksista. Projektin ja mahdollisen kaavoittamisen aikataulua on siis vielä vaikea arvioida.

”Se riippuu myös tulevan ostajan suunnitelmista. Ensisijaisesti tavoitteena on myydä kohteet yhtenä kokonaisuutena, mutta osina myymistäkin voitaisiin harkita tarvittaessa.”

Siitä, hyväksytäänkö lisärakentamisen salliva kaava, päättää lopullisesti Helsingin valtuusto.

Myös lähiympäristön asukkaat myöntävät, että rapistuneille kasarmeille pitää tehdä jotain, ja autojen parkkipaikkojen tilalle olisi saatava mukava oleskelupiha.

”Kortteli on kaikkien kruununhakalaisten yhteistä omaisuutta, ja sitä pitää kehittää yhteiseen käyttöön, mutta kulttuuriarvoja kunnioittaen”, Kirsi Pere korostaa.

Kiholinna huokuu historiaa. Upseerien perheille vuonna 1929 rakennetussa sotilastalossa on 72 asuntoa, ja se oli aikoinaan Helsingin toiseksi suurin asuinkerrostalo. Aikakaudesta muistuttavat Pohjoisrannan puolen pääsisäänkäyntien tasanteet. Kun tarkasti katsoo, huomaa graniittikivistä tehdyt hakaristit.

Kuvio oli aikoinaan Suomen ilmavoimien tunnus.

Pääsisäänkäynnin tasanteella historiasta muistuttaa Suomen ilmavoimien tunnus, hakaristi.­

Nimensä talo sai vuonna 1946. Silloin taloon muodostettiin asunto-osakeyhtiö, ja monet upseereista lunastivat armeijan virka-asunnon omakseen. Keskimmäisen rapun ala-aulan seiniä koristavat Suomen leijonat, asuihan talossa viisi kenraalia vielä 1960-luvulla.

Senaatti-kiinteistöt kutsui muutama vuosi sitten korttelin asukkaat koolle keskustelemaan kaavamuutoksesta. Sen jälkeen Kiholinnan taloyhtiö lähetti Helsingin kaupungille oman näkemyksensä, vaikka kaupunki ei ole järjestänyt suunnitelmista yhtään tilaisuutta.

”Taloyhtiö haluaa varmistaa rakennusten ja pihapiirin kunnostamisen ympäristön kulttuurihistoriallisen ja kaupunkikuvallisen arvon mukaiseen käyttöön. Täydennysrakentamista ei tule missään tilanteessa sallia sellaisena kuin on esitetty”, Kirsi Pere kertoo taloyhtiön kannan.

Tiukkoja näkemyksiä on myös koiraa ulkoiluttavalla Ulla Weissenbergilla. Maurinkadun puolen kasarmin jatkeeksi on luonnosteltu hänen kotitalonsa pikkupihan päälle seitsenkerroksista asuintaloa. Piha on palkittu pari kertaa Kruununhaan parhaana.

”Kolossaalisella mittakaavalla rakentaminen nähtävästi tehdään rahan ehdoilla ja on koko Kruununhaan asukkaiden kannalta lyhytnäköistä”, hän arvelee.

Weissenberg kysyy:

”Miksi Helsingissä ei ole tyylikästä ja asukkaiden ehdoin tapahtuvaa suunnittelua niin kuin Tanskassa? Siellä paraatikentälle sijoitettaisiin vain pieni päiväkoti, ja asukkaat voisivat itse ideoida erilaista toimintaa kuten konsertteja.”

Nurmi-Köngäs toivoo, että kaupunki järjestäisi asukkaille tilaisuuksia, joissa voitaisiin esittää ideoita ja kehittää niitä asemakaavan muutoksia varten. Hän itse on miettinyt sitä, voitaisiinko Maurinkadun puolen kasarmista kunnostaa vaikkapa vanhuspalvelujen asumisyksikkö muistisairaille.

”Sisällä on pitkiä käytäviä, joita pitkin ikäihmiset voivat kuljeskella. Kruununhaassa on pulaa lasten päivähoitopaikoista, rakennukseen mahtuisi mahdollisesti päiväkotikin pihoineen.”

Monet kaupunginosan asukkaat ovat huolissaan historiallisen korttelin kohtalosta. Kruununhaan asukasyhdistyksen aktivisti Jussi Heinämies on kolmannen polven krunikkalainen. Hän vetää taskustaan vanhan valokuvan isoisästään tarkk’ampujapataljoonan sotilaspuku päällä. Isoisä osti Oikokadulta asunnon, jossa vieläkin asuu sukulaisia.

Jo pari vuotta sitten asukasyhdistys esitti väliaikaista kulttuuritoimintaa sisätiloiltaan hyvin säilyneen kasarmin aulatilaan.

”Senaattikiinteistöt hylkäsi ehdotuksen. Edes väliaikainen käyttö ei siis onnistu”, Heinämies valittelee.

Häntä kismittää se, että sotamuseon näyttelyt siirrettiin Liisankadulta Suomenlinnaan viisi vuotta sitten.

”Valtio tekisi viisaan päätöksen, jos kulttuurihistorialliset kasarmit korjattaisiin, ja museo siirrettäisiin tänne takaisin. Näyttelyt houkuttelisivat varmasti yhtä paljon turisteja kuin ennenkin. ”

Jussi Heinämies esittelee nyt tyhjillään olevia Senaattikiinteistön rakennuksia.­

Kruunuhakalainen kaavoituksen asiantuntija, arkkitehti Elli Maalismaa osaa kuvitella, millaista jälkeä sisäpihalle luonnosteltu pysäköintihalli ja betonikannet saisivat aikaan. Ajoliuskat merkitsisivät sitä, että asukkaiden olisi vaikea päästä tonteille. Lisäksi paikalle muodostuisi tuulitunneleita.

”Paraatiaukion avoimeksi jäävällä osalla pysäköintihallin betonikansi jouduttaisiin sovittamaan maastoon porrastuviksi pihatasanteiksi, joille on sommiteltu päiväkodin pihaa, asukaspihaa, viherrystä ja terasseja. ”

Luonnonmukaisesti kallistuvan sisäpihan muuttaminen vaakasuoriksi betonitasoiksi hävittäisi Maalismaan mukaan muiston alkuperäisestä paraatiaukiosta. Se olisi suuri menetys koko korttelin historiallisen tunnelman kannalta.

Kenelle Senaatti myy kasarmit, on Maalismaan mukaan iso asia.

”Tässä ei voi olla kyse pelkästään kiinteistöbisnestä, vaan myös kokonaisuuden vaalimisesta ja paraatikentän henkiin herättämisestä.”

Senaattikiinteistöt on esittänyt kaupungille, että kiinteistöjen ja tontin myyntiin tai myynnin ehtoihin voisi liittyä kilpailu sisäpihan rakennusten arkkitehtuurista. Arkkitehtuurikilvan tarkoituksena olisi löytää paikkaan sopiva rakennus. Se, soveltuuko uudisrakentaminen paikalle, on tarkoitus ratkaista asemakaavan muutosta käsiteltäessä.

Maalismaa muistuttaa, että paraatiaukio oli Sotamuseon aikana ulkonäyttelytila. Aukiolla voisi siis järjestää hyvinkin monenlaisia tapahtumia. Esimerkiksi ulkoilmateatteria, konsertteja, kirppareita, katukeittiötä ja niin edelleen. Se avaisi mahdollisuuden myös erilaisten pelien pelaamiselle.

”Tämä kaikki on yhteisöllisyyttä. Mummot ja papatkin rollaattoreineen mahtuisivat paikalle. Elämän makua, please!”, Maalismaa vetoaa.

Senaattikiinteistöt on esittänyt kaupungille, että kiinteistöjen ja tontin myyntiin tai myynnin ehtoihin voisi liittyä kilpailu sisäpihan rakennusten arkkitehtuurista.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat