Vantaalle nousi 1970-luvulla lähiö, josta haluttiin tehdä ”vasta­isku massa­lähiöille” – Nyt se on nostettu arvo­kohteeksi - Kaupunki | HS.fi

Vantaalle nousi 1970-luvulla lähiö, josta haluttiin tehdä ”vasta­isku massa­lähiöille” – Nyt se on nostettu arvo­kohteeksi

Tikkurilan nuori rakennuskanta pääsi ensi kertaa mukaan rakennusperintölistaukseen.

Pähkinärinne-seuran puheenjohtaja Arno de la Chapelle on asunut kaupunginosassa 15 vuotta. Asukkaat arvostavat alueella erityisesti luontoa ja rakennusten hyvää laatua, hän uskoo.

20.5. 2:00 | Päivitetty 20.5. 6:16

Arkkitehtuurin helmi ei ehkä ole sanapari, joka ensimmäisenä nousee mieleen 1970-luvun massatuotetuista betonilähiöistä.

Mutta Länsi-Vantaan Pähkinärinne onkin edelläkävijä: punatiilisten elementtitalojen kaupunginosa on listattu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi kohteeksi.

”Yllätyin itsekin siitä, miten pienet lähiöt voivat olla myös hyvin vehreitä ja kauniita”, kartoituksen Vantaan kaupungille tehnyt tutkija Heli Haavisto kertoo.

Vantaa määritteli samalla arvokkaiksi kohteiksi myös Tikkurilan modernin rakennuskannan sekä Vantaankosken vanhan myllyn ja padon. Rakennusperintölistaukseen valittiin kohteita, jotka edustavat aikakauttaan erityisen hyvin.

Suomen arkkitehtiliitto Safan puheenjohtajan Henna Helanderin mukaan on hyvin epätavallista, että 70-luvun lähiöitä nostetaan rakennushistoriallisesti merkittäviksi kohteiksi.

”Se on ihan absoluuttisen poikkeuksellista”, hän sanoo.

”Tavallisesti suojeluasioita aletaan miettiä 50 vuoden jälkeen. Nämä lähiöt ovat juuri nyt siinä iässä, että ensimmäisiä tällaisia nousee.”

Helanderin mukaan lähiöiden arvostus on viime aikoina kasvanut, kun ihmiset haluavat asua vehreillä alueilla. Parempien etätyömahdollisuuksien myötä lähiöihin on rantautunut perinteisesti urbaaniin ympäristöön miellettyjä palveluita kuten kahviloita ja lounaspaikkoja. Tämäkin on lisännyt lähiöiden suosiota, hän arvelee.

Parvekkeissa näkyvät Pähkinärinteen tehostevärit punainen, valkoinen ja sininen.

Pähkinärinteen kerros- ja rivitaloalueella näkyy aikakaudelle tyypillinen tapa tehtailla lähiöitä massatuotantona: yksi arkkitehti suunnitteli koko alueen, ja sama aluerakentaja pystytti kaikki talot.

Pähkinärinteen suunnitelleen arkkitehti Pentti Aholan kädenjälkeä on myös Siltamäen asuinalue Helsingissä, joka sekin on 1970-luvulta ja yleiskaavassa merkitty rakennustaiteellisesti merkittäväksi alueeksi. Myös Espoon vanhassa Olarissa on saman tyylisiä rakennuksia.

”70-luvun Olari on alueena melkein kuin Pähkinärinteen serkku. Se on saanut paljon arvostusta, ja Pähkinärinne on jäänyt varjoon, vaikka onkin laadullisesti aivan yhtä hyvä”, sanoo Pähkinärinne-seuran puheenjohtaja Arno de la Chapelle.

Hän tuntee asiaa hyvin siksikin, että teki vuonna 1990 diplomityön alueesta.

Pähkinärinne haluttiin rakentaa poikkeuksellisen hyvin, kuin vastaiskuna kritiikille, de la Chapelle kertoo. Laadukkaalla suunnittelulla ja materiaalivalinnoilla pyrittiin puhdistamaan lähiörakentamisen mainetta.

Arkkitehtuurin erityispiirteitä ovat tiilimateriaali ja suorakulmainen suunnittelu sekä yksityiskohdissa käytetyt tehostevärit punainen, valkoinen ja sininen.

Suorakulmaisuus näkyy paitsi rakennuksissa myös asemakaavassa. Korttelit ovat suorakulmaisia ja talot tasakattoisia, eikä esimerkiksi harjakattoja tai maaston muotoja mukailevia teitä ole.

Metsään rakennettu alue on suunniteltu avoimeksi, jotta valo ja näköalat pääsisivät oikeuksiinsa. Kerrostalot seisovat keskellä ja rivitalot reunoilla, jotta rakennukset eivät peittäisi luontonäkymiä.

”Luonto ikään kuin valuu rakennusmassojen väliin, vaikka ne eivät olekaan alkuperäistä luontomaisemaa”, de la Chapelle kuvailee.

Pähkinärinne on tunnettu myös vehreistä pihoistaan.

Myös Haavisto luonnehtii Pähkinärinnettä laadukkaaksi.

“Rakennukset ovat tiilipintaisia eivätkä 70-luvulle tyypillisesti betonipintaisia”,

Arkkitehdin alkuperäisiä suunnitelmia on kunnioitettu läpi vuosikymmenten, eikä alueen ilmettä ole juuri rikottu.

Pähkinärinne on asukkaidensa keskuudessa hyvin pidetty alue.

”Lammaslampi on paikan helmi. Täällä on rakennettu tiiviisti lammen äärelle, ja myöhemmin sinne on tullut kävelyreittejä asukkaille”, sanoo de la Chapelle, joka on asunut Pähkinärinteessä noin 15 vuotta.

Vantaan kaupungilta kerrotaan, että inventoinnin tarkoituksena on kartoittaa alueiden kulttuurihistoriallista arvoa kuten rakennusten harvinaisuutta ja edustavuutta. Kartoituksen tehnyt Heli Haavisto painottaa, ettei kyseessä ole varsinainen suojelupäätös.

Tikkurilan alueelta rakennusperintökohteiksi listattiin nyt paljon 1980-luvun rakennuksia. Joukossa on muiden muassa Heureka, Tikkurilan kirjasto sekä oikeus- ja poliisitalo. Kaiken kaikkiaan alueelta pääsi listaukseen 24 rakennusta.

Myös Tikkurilan rakennuksia nostettiin rakennusperintölistaukseen. Joukossa on esimerkiksi Heurekan tiedepuisto. Kuva on kesältä 2020.

Haaviston mukaan 80-luvulla satsattiin erityisesti julkiseen rakentamiseen, mikä näkyy yhä Tikkurilan ympäristössä.

”Tikkurilassa on säilynyt myös vanhempia rakennuksia, joten Vantaan kehittymisen eri vuosikymmenet ovat vielä hyvin näkyvissä”, Haavisto kertoo.

1960- ja 70- lukujen edustus rakennusperintölistauksessa on pienempi, sillä muun muassa monia kaupungin virastotaloja on ehditty purkaa.

Haaviston mukaan Tikkurilassa silmiinpistävää on kaupallisuuden nousu. Sinne on rakennettu useampia ostoskeskuksia kuten kauppakeskus Tikkuri sekä Prisma, jotka nekin olivat mukana inventoinnissa.

”Tikkurila on keskeinen paikka Vantaalla, ja se on koko ajan muutoksen kourissa. Halutaan, että se olisi edustava ja nykyaikainen kaupunginosa”, Haavisto kertoo.

Selvityksessä todettiin myös Vantaankosken myllyn ja padon alueen olevan kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta. Vantaan vanhimmalla teollisuusalueella on toiminut muun muassa viilatehdas 1900-luvulla.

Kuvassa Vantaankosken pato ja myllyrakennus heinäkuussa 2018.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat