”Elämä on liian lyhyt, että pukeudutaan kuin ’köyhät’” – Helsingin seudulla elää keskeltä Afrikkaa saapunut yhteisö, jolle muoti on kuin hengittämistä - Kaupunki | HS.fi

Jelotelli Ange Yuman parta on viimeisen päälle huoliteltu.

”Muoti on vähän kuin uskonto”

Kongolaistaustaisille suomalaisille vaatteet eivät ole vain vaatteita. Muotiluomuksia ja kalliita merkkejä ihannoiva kulttuuri juontaa juurensa kaukaa.


9.1. 2:00 | Päivitetty 9.1. 9:42

Suomessa elää yhteisö, jossa monilla on aivan erityinen tapa suhtautua ulkonäköön. Sitä määrittää kolme sääntöä: bien sapé, bien coiffé, bien parfumé.

Vaatteiden täytyy siis olla hyvännäköiset, parturissa on käytävä ainakin kaksi kertaa kuukaudessa ja hajuveden pitää olla yksilöllistä.

He ovat Suomen kongolaisia.

Espoon Leppävaarassa kerrostalon ovi avautuu, ja sen takaa kurkkaa 25-vuotias Jelotelli Ange Yuma.

Yuma on entinen ammattijalkapalloilija. Hän syntyi Kongon demokraattisessa tasavallassa mutta muutti jo lapsena Suomeen. Hänet tunnetaan kongolaisyhteisössä seuramiehenä ja loistavana pukeutujana.

”Kongolainen sanonta kuuluu, ettei kotona tarvitse olla mitään syötävää, kunhan päällä on kalliit merkkivaatteet”, Yuma kertoo hymyillen.

Kongolaisilla näyttävän pukeutumisen perinne kulkee tyypillisesti vanhemmilta lapsille, Yuma selittää. Hänen omaan tyyliinsä on vaikuttanut setä.

”Setä käyttää vain korkeita J. M. Westonin saappaita. Minusta ne ovat vähän liikaa, mutta ne sopivat hänelle.”

Nyt Yumalla on yllään repaleinen paita ja mustat haaremihousut. Kaapista löytyy kuitenkin valokuvia varten näyttävä turkoosi puku. Voisiko tuossa puvussa mennä vaikka ruokakauppaan?

”Ehdottomasti, tällainen pukeutuminen on Kongossakin ihan jokapäiväistä.”

Kuvauksia varten vaatekaapista poimitaan upea turkoosi puku. Jelotelli Ange Yuman mukaan siinä voisi kuitenkin pyörähtää vaikka ruokakaupassa.

Kongon demokraattisen tasavallan ja Kongon tasavallan pääkaupungit Kinshasa ja Brazzaville tunnetaan maailmalla muodistaan ja erityislaatuisesta sape-kulttuuristaan.

La Sape on ranskaa ja tulee sanoista ”Société des Ambianceurs et des Personnes Élégantes”, siis vapaasti käännettynä ”tunnelmanluojien ja eleganttien ihmisten yhteisö”.

Nämä Kongon dandyt, sapeurit ja sapeuset, ovat paikallisia julkisuuden henkilöitä huomiota herättävissä, kalliissa muotiluomuksissaan. Ilmiön katsotaan alkaneen 1960-luvulla, jolloin etenkin Pariisista kulkeutui Keski-Afrikkaan eurooppalaisten muotitalojen luomuksia.

Myöhemmin 1980-luvun vaihteessa kongolaisia muusikoita matkusti Ranskaan ja toi mukanaan tyylisuuntauksia, joiden juuret näkyvät kulttuurissa yhä. Nykyään ilmiössä on kyse elämäntavasta.

Erityisen tärkeä kongolaisille on kuuluisa laulaja Papa Wemba, oikealta nimeltään Jules Shungu Wembadio Pene Kikumba, jota koko kansa rakastaa.

”Papa Wemba toi logot ja suuret brändit Kongoon”, Yuma kertoo.

”Hänen kerrotaan todenneen, että elämä on liian lyhyt siihen, että pukeudutaan kuin ’köyhät’. Papan lopullisen vaateomaisuuden arvon yhteydessä puhuttiin jo miljoonista.”

Myös artisti JB Mpianalla on ollut suuri vaikutus siihen, että moni on halunnut Kongossa alkaa käyttää kalliita merkkivaatteita ja esitellä varallisuuttaan.

”Setä käyttää vain korkeita J. M. Westonin saappaita.”

Miltä kongolaisten pukeutuminen Suomessa näyttää?

Yhteisö pääkaupunkiseudulla on tiivis ja lämminhenkinen. Moni tarjoaa apuaan jutunteossa.

Vanhempien tyyliä kuvaillaan ”elegantiksi, mutta suurpiirteiseksi”. Siis värikkäitä kankaita sekä myös kalliita merkkivaatteita, joissa logot saavat näkyä. Nuorten mielestä logot taas ovat vanhanaikaisia.

Tätä mieltä on myös vantaalainen Yosias Kianvo, 31. Hän istuu sohvallaan Hakunilassa yllään mukavan oloinen verryttelyasu. Pikkurillissä kuitenkin kiiltelee suuri sormus eli pinky ring.

”Tämä on artistityyli”, kuljetusalan työntekijä ja muusikko, Yo Boy Shine, naurahtaa.

Yosias Kianvo kuvailee tyyliään ”artistityyliksi”. Sitä määrittävät mukavuus, tyylikkyys ja yksityiskohdat kuten tarkkaan valitut korut.

Hakunilassa kuvatulle Yosias Kianvolle puku voi olla voimavaate.

Hänen pukeutumisestaan paistaa itsevarmuus. Kianvon mukaan esimerkiksi hyvin istuva puku voi toimia voimavaatteena. Tarkoituksena ei ole kilpailla kenenkään kanssa, vaan pukeutua itselleen niin, että oma sisäinen tunne pysyy hyvänä.

Yksi Helsingin kongolaisista vaikuttaa olevan erityisen legendaarinen pukeutuja. Mutta legendaa on vaikea tavoittaa.

Menee neljä viikkoa, ennen kuin puhelu saapuu jalkapallokentältä Puotilasta. Kiinteistönhuoltaja Jose Bongu Efako, 53, eli Lobos on vihdoin tavoitettu.

”Oikeastaan pukeutuminen on minulle yhtä luonnollista ja tärkeää kuin hengittäminen”, Efako sanoo.

Jose Bongu Efakolle vaatteet ovat tärkeä itseilmaisun muoto.

Kuvauksiin Helsingin Vallilaan Efako saapuu muotisuunnittelija Rick Owensin lenkkitossuissa, saman suunnittelijan mustassa Gary flightsuit -kokopuvussa sekä Tom Fordin aurinkolaseissa.

Efakolla on päällään lempivaate: muotisuunnittelija Rick Owensin Gary flighsuit -haalari.

Kongolaistaustaisen Efakon pukeutuminen on tarkkaa lenkkitossuja myöten.

Vaikka Efako onkin sonnustautunut päästä varpaisiin kalliisiin merkkeihin, logot eivät ole tärkeintä, hän vakuuttaa.

”En ole kiinnostunut kilpailusta. Minulle riittää, että minä olen minä.”

Hän on syntynyt Kinshasassa ja varttunut ”Kongon Pariisissa” eli Bandalin alueella.

Efakolle pukeutuminen on itseilmaisun muoto – yhtä tärkeää kuin vaikka rakkaus.

Malmin pelihalli Sugoissa pehmeillä samettisilla tuoleilla makaa mustiin nahkahousuihin sonnustautunut Harlova Vukulu, 24. Korvissa kiiltelevät suuret, sydämen muotoiset korvakorut. Ne hän on saanut lahjaksi äidiltään.

Harlova Vukulu pukeutuu rohkeasti vain itseään varten.

Artistin korvissa kimaltelevat äidin antamat, Vukululle rakkaat korvakorut.

Vukulullekin pukeutuminen on kulkeutunut vanhempien perintönä. Kongolainen äiti käytti aikanaan ranskalaisen Céline-muotitalon laukkuja, ja isä oli tunnettu kelloistaan, jotka olivat “kallista kamaa”.

Turisti-nimellä musiikkia tekevä Vukulu tunnistaa kuitenkin myös muotitietoisen pukeutumisen nurjat puolet.

”Pyrkimys pukeutua kauniisti voi oikeasti olla kirous”, Vukulu toteaa.

Kaikilla ei yksinkertaisesti voi olla varaa kalliisiin vaatteisiin. Paineita voi olla hankala kestää.

Tämän hän kertoo kokeneensa omakohtaisesti. Siitä lähtien, kun isä heitti hänet ulos perheen kodista, on rahat vaatteisiin täytynyt hankkia itse. Se on antanut perspektiiviä ja pakottanut yrittämään, Vukulu sanoo.

”Koruista ja värikkäistä hiuksista syntyi kotona suuri riita.”

Kiistassa oli kyse kulttuuriperinnöstä, sukupolvien välisestä kuilusta ja siitä, miten sukupuoli voidaan nähdä. Mutta ennen kaikkea se oli Vukululle paikka näyttää, että hän seisoo oman identiteettinsä takana.

”Meidän vanhempamme ovat kasvaneet ihan eri ajassa ja maailmassa. Ymmärrän sen. Et kuitenkaan ikinä voi olla onnellinen, jos elät vain muille.”

Vukulu koskettaa kauniita korvakorujaan ja hymyilee varovaisesti. ”Olen aina pukeutunut vain itseäni varten, koska rakastan itseäni. Se riittää.”

Monelle nuorelle kongolaiselle kyse onkin ennen kaikkea erottautumisesta – ei logoista tai menestyksestä viestimisestä.

”En ole muusikoihin verrattuna oikeastaan hieno pukeutuja vaan taiteilija”, sanoo Jelotelli Ange Yuma.

”Pukeutumisellani haluan tuoda esille erilaisuutta. Minulle muoti on vähän kuin uskonto.”

Jelotelli Ange Yumalle pukeutuminen ja muoti ovat kuin uskonto.

Paljonko vaatteisiin sitten menee rahaa? Yuma ei välttämättä kuluta pukeutumiseen suuria summia: hän sanoo yhdistelevänsä mielellään pikamuotia klassisiin muotiluomuksiin.

“Olen vähän tällainen nettishoppailija. Logoja minulla ei kuitenkaan ole paljon, vaan olen ihan realistinen shoppailija. Kongossa ihmiset mieluusti maksaisivat 10 000 euroa takista, vaikka jääkaappi on tyhjä. Minä mieluummin kokkaan hyvää ruokaa.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat