Näin Helsingin seudulla asuvien terveydenhoito muuttuu – HS kokosi kymmenen vastausta siihen, mitä historiallinen sote-uudistus käytännössä tarkoittaa - Kaupunki | HS.fi

Selviytymispakkaus sote-uudistukseen

Vaalit lähestyvät ja uutta sotea rakennetaan. Näin se vaikuttaa sinun arkeesi.

Tulevaisuuden sote-palveluja viimeistellään kirjaimellisesti: Helsingin keskustaan lokakuussa avattavan Kampin perhekeskuksen tiloja kalustetaan ja siivotaan käyttökuntoon.


12.9. 2:00 | Päivitetty 12.9. 9:20

Jos luet lehdestä sanan sote-uudistus, käännätkö sivua? Onko vaikea enää ymmärtää, mitä tapahtuu?

Tämä teksti on sinulle, helsinkiläinen, espoolainen, kauniaislainen tai vantaalainen.

Kokosimme yhteen muutokset pää­kaupunki­seudulla. Aloitamme vaikeasta ja hallinnollisesta mutta etenemme kohti sinun arkeasi.

Mikä vuonna 2023 muuttuu?

Nykyisin sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat kunnat. Tammikuussa 2023 niistä ja pelastustoimesta vastaavat 21 hyvin­vointi­aluetta ja Helsinki.

Uudenvuodenpäivänä 2023 lääkäriä tai sosiaalipäivystystä tarvitseva ei luultavasti huomaa heti eroa.

Tämä palvelujen turvaaminen vaatii työtä. Valmistelut tarkoittavat valtavia fuusioita, omaisuuden ja henkilökunnan siirtoja sekä hallinnon luomista.

Toisaalta monet kaupunkilaisiin vaikuttavat muutokset ovat jo vauhdissa.

Yksi konkreettinen esimerkki näkyy kuvissa: Helsingin keskustaan tänä syksynä avattava Perhekeskus. Samankaltaisia palveluita Suomeen on pikkuhiljaa syntynyt ja syntyy paljon.

Kuka päättää asioista tulevaisuudessa?

23. tammikuuta sinun, vantaalainen, espoolainen tai kauniaislainen, kannattaa äänestää. Silloin Suomessa järjestetään ensimmäiset aluevaalit.

Ennen vaaleja hyvinvointialueiden budjetteja ja alkuajan hallintoa valmistelemaan on asetettu väliaikaisia päätöksentekoelimiä. Isot linjapäätökset sekä toimivan johdon ja aluehallituksen nimittäminen jäävät aluevaltuustolle.

Lokakuussa avautuvan perhekeskuksen tiloja.

Helsinkiläisen ei tarvitse vielä äänestää. Sote-asioiden ylimmät päättäjät istuvat kaupunginvaltuustossa kuten ennenkin.

Helsinkikin järjestelee hallintoaan uudelleen siinä mielessä, että sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastuslaitoksen rahoitus tulee jatkossa valtiolta. Ne pitää siis käsitellä erikseen eikä osana kaupungin budjettia.

Valtio myös ohjaa ja valvoo nykyistä suoremmin hyvinvointialueita ja Helsinkiä.

Mitä Husille tapahtuu?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri perustetaan uudelleen. Omistus siirtyy kunnilta hyvinvointialueille, ja nimi muuttuu Hus-yhtymäksi.

Tehtävät eli erikoissairaanhoidon järjestäminen Uudellamaalla ja tietyt valtakunnalliset erityistehtävät säilyvät. Kaikesta muusta neuvotellaan, Husin perustamissopimuksesta lähtien.

Hus esimerkiksi laskuttaa kunnilta suoritteiden mukaan. Tulevaisuudessa malli voisi olla kapitaatioperusteinen: ei siis laskettaisi vaikkapa sydänleikkauksia vaan arvioitaisiin sydänleikkausten tarvetta väestössä.

Hus on nykyisin pilkottu sairaanhoitoalueisiin, joiden rajat eivät ole samoja kuin hyvinvointialueilla. Maantieteellisestä jaosta saatetaan luopua kokonaan, koska sujuvan pääsyn erikoissairaanhoitoon pitäisi toteutua yhdenvertaisesti koko Uudellamaalla.

Mitä työntekijöille tapahtuu?

Työntekijät siirtyvät Espoolta, Vantaalta ja muilta kunnilta hyvinvointialueille liikkeenluovutuksella, eli työpaikat säilyvät. Länsi-Uudellamaalla siirtyjiä on yli 9 000, Vantaalla ja Keravallakin yli 4 000.

Meneillään on muitakin uudistuksia, joiden vuoksi työntekijöitä tarvitaan lisää, esimerkiksi vanhustenhoidon hoitajamitoitus ja lastensuojelun asiakasmäärän rajaus työntekijää kohden.

Tämä huone tulee avoimen neuvolan käyttöön. Jenina Varha siivoaa tulevaa Kampin perhekeskusta.

Tukipalvelut, kuten tekninen tuki tai henkilöstöhallinto, pitää miettiä uudelleen. Nyt esimerkiksi espoolaisen lähihoitajan tukipalvelut tulevat kaupungin organisaatiosta.

Helsingin työntekijä on yhä Helsingin työntekijä, mutta toimialojen työnjakoa säädetään. Koulujen psykologit ja kuraattorit sekä pelastuslaitos siirtyvät osaksi uutta sote-organisaatiota. Joitain ennalta ehkäiseviä toimintoja sosiaali- ja terveysalalta saatetaan siirtää muualle kaupungin palveluihin.

Vantaan sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Timo Aronkytö sanoo, että yhteishengen luominen on nyt yksi tärkeimmistä töistä. Vantaalaisten palvelut ja keravalaisten palvelut eivät eroa toisistaan dramaattisesti, mutta työntekijöiden pitää tuntea olevansa samaa porukkaa.

”On todella tärkeää, että työntekijöillä on sellainen olo, että olemme yhtä.”

Uudistus vaikuttaa myös palkkoihin, koska hyvinvointialueen sisällä ei voi olla suuria eroja: ei voi maksaa samaa työtä tekevälle sosiaaliohjaajalle eri lailla Lohjalla ja Espoossa.

Jos palkat näin nousevat lähialueilla, tämä aiheuttaa paineita korottaa niitä myös Helsingissä.

Mitä käy omaisuudelle ja tekniikalle?

Sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä pelastustoimeen liittyvä irtain omaisuus ja velvoitteet siirtyvät hyvinvointialueille. Rakennukset eivät, mutta hyvinvointialueet sitoutuvat vuokraamaan niitä kolme ensimmäistä vuotta. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu sen jälkeen.

Tietojärjestelmiin on pakko käyttää runsaasti rahaa. Hus arvioi esimerkiksi, että jo yksin Apotin ja hyvinvointialueiden järjestelmien saumaton yhteispeli maksaa 80 miljoonaa euroa.

Se on Länsi-Uudellamaalla vasta alkua. Keskeisiä tietojärjestelmiä on nykyisin kymmenessä kunnassa 36, ja ensi vuonna määrää pyritään karsimaan pariin­kymmeneen. Suurempia periaate­päätöksiä tekevät tulevat poliittiset päättäjät. Muualla Suomessa on parhaillaan menossa suuria kiistoja hankinnoista.

Helsingissä ja Vantaalla on jo sama Apotti kuin Husissa, mutta sen kehittämisessä aidosti toimivaksi työkaluksi ja kaupunkilaisten yhteydenpitokanavaksi on tekemistä.

Karsitaanko palveluja?

Aluksi ei. Vuoden 2023 sote-budjetit perustuvat pitkälti vuoden 2022 tarpeisiin.

Vuoteen 2029 kestävän siirtymäajan aikana rahoitusta muokataan vähitellen valtion haluamaan suuntaan. Jos laskelmat toteutuisivat sellaisenaan, Helsinki menettäisi lähes 300 euroa asukasta kohden, Länsi-Uusimaa ja Keski-Uusimaa yli satasen. Vantaa ja Kerava sekä Itä-Uusimaa voittaisivat.

Todennäköisesti laskelma ei toteudu aivan näin. Sen oikeudenmukaisuutta on luvattu viilata matkan varrella. Uusimaa hyötyy väestönkasvusta, ja valtakunnallisia vaalejakin ehtii välissä olla.

Tiukkaa tulee silti kaikkien mielestä. Väestö vanhenee. Palvelujen tarve kasvaa muistakin syistä, kun esimerkiksi pystytään auttamaan entistä vaativammissa sosiaalisissa ongelmissa ja sairauksissa.

Mitä kaupungeille tapahtuu?

Kuntien verotuloista häviää suuri siivu, mutta niin häviää niiden velvollisuuksistakin. Sosiaali- ja terveyspalveluista kuntien vastuulle jää enää ennaltaehkäisy, joten kasvatus ja koulutus ovat tulevaisuudessa merkittävin osa kuntien käyttömenoja.

Kuntien veroprosentit pienenevät, Espoossa ja Helsingissä noin 5,6 prosenttiin. Vantaalla se olisi prosenttiyksikön suurempi ja Kauniaisissa prosenttiyksikön pienempi.

Tällaisella rahalla ei pyöritetä suurta kaupunkia ja tehdä isoja investointeja, joten kuntien rahoituksessa riippuvuus valtion tuesta kasvaa.

Pääsenkö lääkäriin viikossa niin kuin luvataan?

Et heti. Suomen hallitus on viime aikoina korostanut sote-uudistuksesta viestiessään hoitotakuuta eli sitä, että apua todella saisi nopeasti.

Lue lisää: Perus­palvelu­ministeri Kiuru: Seitsemän päivän hoito­takuu voimaan tällä hallitus­kaudella

”Se on varmasti kaikkien mielestä hyvä tavoite. Tai ei se, että kaikkien pitäisi päästä lääkäriin seitsemässä päivässä. Mutta se, että pitäisi saada ratkaisu ongelmaansa seitsemässä päivässä”, määrittelee Helsingin sosiaali- ja terveystoimen johtaja Juha Jolkkonen.

Liikkeelle lähdetään takamatkalta. Pandemian jäljiltä hoitovelkaa on valtavasti kaikkialla.

Pääkaupunkiseudulla ihmisillä on ollut suuria vaikeuksia edes saada yhteyttä hammas­hoitoon tai terveyskeskukseen. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen kysyntä on kasvussa. Lasten ja nuorten peruspalvelut ovat ruuhkautuneita.

Toisaalta ratkaisuja kokeillaan jo.

Rinnakkain rakenneuudistuksen kanssa valtio on valmistellut yhdessä kuntien kanssa tulevaisuuden sote-keskuksia eli miettinyt, millaisia ihanteelliset palvelut olisivat.

Ne eivät välttämättä ole kaikkialla samojen seinien sisällä olevia jättikeskuksia kuten Helsingin uudet palvelut: esimerkiksi Espoo luottaa enemmän hajautettuun malliin.

Mutta yhteistäkin suunnitelmissa on. Niissä esimerkiksi eritellään palveluja aiempaa selvemmin iän mukaan, lapsiperheille ja vanhuksille omansa. Halutaan myös tunnistaa vaikeimmassa tilanteessa olevat ja paljon apua tarvitsevat kaupunkilaiset sekä antaa heille ajoissa vahvempaa tukea.

Tästä tulee pian perhekahvila. Suunnittelija Saana Hakkarainen purkaa laatikoita lokakuussa avattavan Kampin perhekeskuksen tiloissa.

Kaikkialla myös suunnitellaan, että tulevaisuudessa tarjolla on palveluita, jotka viedään ihmisten luokse, kuten jalkautuvia tiimejä ja sähköisiä palveluja.

Myös erilaisten ostopalvelujen rooli mietitään uusiksi jälleen kerran.

Maksaako lääkärikäynti enemmän?

Valtion rahoituksen lisäksi uudet hyvinvointialueet ja Helsinki saavat tuloja asiakasmaksuista.

Maksujen ylärajat tulevat kuten ennenkin laista. Hyvinvointialue ei siis voi periä enempää kuin laki sallii – tuorein lakimuutos itse asiassa pienensi monia maksuja. Maksujen pitää myös olla tasapuoliset hyvinvointialueen rajojen sisällä.

Vähemmän voi laskuttaa tai antaa ilmaiseksi. Tällaistahan tapahtuu jo kuntien välillä. Esimerkiksi Helsingissä terveyskeskuksen lääkärille on päässyt vuosia maksutta. Joissain etuuksissa, kuten omaishoidon tuessa, on kuntien välillä suuria eroja.

Sote-uudistus ei lopeta sooloilua täysin. Aluevaltuutetut tai Helsingin valtuusto voivat periaatteessa tehdä vastaavia päätöksiä tulevaisuudessakin.

Taloudellisesti tämä käy hankalaksi, kun suurin osa rahasta tulee valtiolta. Jos on taloudellisesti muuten tiukkaa, on vaikea perustella, miksi yksi alue tarjoaa halvempaa kuin toinen.

Mikä muuttuu paremmaksi?

Tätä on vaikea ennustaa. Nopea pääsy hoitoon olisi iso parannus, mutta sitä on yritetty ennenkin. Osa uudistuksista toteutuisi valtakunnallisesta sote-uudistuksesta riippumatta.

Pyysimme siksi kuntien sote-johtajia mainitsemaan esimerkkejä asioista, joissa ollaan jo menossa selvästi parempaan.

Helsingissä yksi tämän hetken isoista teemoista on mielenterveys. Lasten ja nuorten palveluita yleisemminkin parannetaan.

Vantaan Aronkytö mainitsee esimerkkeinä, että vantaalaisiakin iäkkäitä alkaa pian auttaa kotiin asti tuleva liikkuva sairaala. Toinen pieni esimerkki on kivunhoito, jota on tuotu enemmän tavallisille terveysasemille.

Espoon Sanna Svahn nostaa esiin kaksi parhaillaan laajempaan käyttöön tulevaa sähköistä palvelua. Hoivakotiportaalista voi saada vertailukelpoista tietoa, kun vanhukselle täytyy löytyä hoivapaikka. Pandemia on nopeuttanut kehitystä, jossa terveyskeskukset ovat ottaneet käyttöön myös etävastaanottoja ja chatteja.

Ylipäätään Svahn haluaa sanoa tämän:

”Aikataulu, rahoitus ja henkilöstöresurssin niukkuus ovat Espoon kannalta isoja riskejä. Mutta kyllä tämä silti on ennen kaikkea mahdollisuus tehdä asiat paremmin kuin ennen.”

Oikaisu 12.9.2021 kello 7.32: Aluevaltuustoista on määrä äänestää 23.1.2022, ei 2021, toisin kuin sote-uudistuksen aikataulussa aiemmin luki virheellisesti.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat