Helsingissä on arkkitehtien mielestä menossa purkuvimma, jossa ei ole järkeä - Kaupunki | HS.fi

Helsingissä on arkkitehtien mielestä menossa purkuvimma, jossa ei ole järkeä

Suomen Kulttuurirahaston rahoittama hanke haluaa julkista keskustelua siitä, puretaanko rakennuksia turhaan.

Arkkitehdit Panu Savolainen (vas.) ja Miia Perkkiö tutkailemassa Puotilan Klaavuntie 15:n talojen arkkitehtuuria.

14.9. 2:00 | Päivitetty 14.9. 10:09

Arkkitehdit Panu Savolainen ja Miia Perkkiö katselevat ympärilleen Helsingin Puotilan ostoskeskuksessa, jossa jo tyhjentyneiden liiketilojen seinät ovat täynnä graffiteja.

Vuonna 1961 valmistunut ostoskeskus puretaan pian, ja tilalle nousee asuinkerrostalo.

”Tämä ostari on iältään 60 vuotta. Edellisessä purkuaallossa 1960-luvulla hävitettiin samanikäistä rakennuskantaa”, Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian ja restauroinnin apulaisprofessorina työskentelevä Savolainen sanoo mietteliäänä.

”Nykyisin vallitsee laaja konsensus, että silloin menetettiin jotain arvokasta.”

Miia Perkkiö (vas.) ja Panu Savolainen pian purettavassa Puotilan ostoskeskuksessa.

Savolainen ja Suomenlinnan hoitokunnan restaurointipäällikkönä työskentelevä Perkkiö ovat tulleet Puotilaan puhumaan ”Suomen historian merkittävimmän purkuaallon uhasta”. Tämä on lähtökohta Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa Modernin arvo -hankkeessa.

Jos Suomesta halutaan luoda hiilineutraali, yltyvä nuoren rakennuskannan ja asuinalueiden purku ei hankkeen mukaan voi olla vastaus.

”Meri-Rastila on tästä varmaan paras esimerkki”, Savolainen sanoo. Itä-Helsingissä sijaitsevasta kaupunginosasta aiotaan purkaa lukuisia 1990-luvun taloja ja rakentaa tilalle uusia.

Lue lisää: Meri-Rastila on kuin aikamatka 1990-luvulle, mutta kohta sieltä hävitetään kokonaisia kortteleita – Osa taloista ei ehdi edes 30 vuoden ikään

Purkaminen ja uuden rakentaminen tuottaa merkittävästi hiilipäästöjä ja kuluttaa raaka-aineita.

Uusiin rakennuksiin käytetään terästä ja betonia, joiden tuotanto vaatii valtavasti lämpöä, Savolainen huomauttaa. ”Terästeollisuus on Suomen hiilipäästäjä numero yksi. Ei ole millään tavalla kestävää ajattelua, että 30 vuoden välein tulee tällaisia rakentamisen aiheuttamia hiilipiikkejä.”

Eikä kyse ole vain purkamisen ja uuden rakentamisen tuottamista hiilipäästöistä, vaan myös kokonaisten 1900-luvun lopun maisemien ja arkisten elinympäristöjen menettämisestä.

”Niitä saatetaan joskus kaivata kuin 1960-luvulla hävitettyjä puukaupunkeja”, sanoo Savolainen.

Hankkeen nimi, Modernin arvo, viittaa arvojen pohtimiseen. Modernilla taas tarkoitetaan tässä yhteydessä sotien jälkeistä rakentamista.

Perkkiö havainnollistaa arvokeskustelua ottamalla esimerkiksi Puotilan. Hän muistuttaa, että kun Puotilan kaltaiset lähiöt rakennettiin, ostoskeskuksilla oli tärkeä rooli alueen sydämenä.

Suurin osa Puotilan ostoskeskuksen liiketiloista on tyhjentynyt, ja liiketilojen seinät ovat peittyneet graffiteista.

”Nyt ostoskeskuksen tilalle puutarhakaupunkimaiseen, kolmikerroksisten talojen ympäristöön on tulossa jopa 8-kerroksinen kerrostalo. Voi miettiä, onko alueen luonne ja arvo ymmärretty”, Perkkiö sanoo.

Lue lisää: Puotilan 60-luvun ostoskeskus aiotaan purkaa ja rakentaa tilalle korkea talo

Tähän voisi vastata, että hyvällä sijainnilla metron varrella olevan alueen arvo on selvästi ymmärretty sijoittajan näkökulmasta.

”Mutta arvoja on niin erilaisia, ei vain taloudellisia tai sijaintiin liittyviä”, Perkkiö toteaa.

”Rakennusperinnön arvo, esteettinen arvo, kestävyys, viihtyisyys, asuinympäristön laatu. Näistä kaikista pitäisi keskustella.”

Savolainen sanoo väliin, että osa arvoista on erittäin vaikeasti määriteltäviä.

”Alueen henki on yksi tällainen. Tietyn alueen asukkaat ymmärtävät usein parhaiten sen, mikä jonkin alueen henki on. Mutta kuunnellaanko heitä?”

Koska arvon käsite on moniulotteinen, hankkeessa yritetään saattaa yhteen eri alojen tutkijoita sekä asukkaita.

Työryhmässä on mukana myös esimerkiksi elinkeinoelämän sekä rakennusalan toimijoita.

Tarkoitus on järjestää hankkeen edetessä avoimia seminaareja, kuvata dokumenttielokuva ja tuottaa sisältöä sosiaaliseen mediaan.

Kiertelemme Puotilassa, joka on pääosin rakennettu 1960-luvulla. Uusia historiallisia kerroksia tuovat 2000-luvulla rakennetut asuinkerrostalot metroaseman ympäristössä ja toisaalta 1750-luvulta peräisin olevan Puotilan kartanon elävä ympäristö.

”Minulla on myös historioitsijan ja arkeologin koulutus, ja katselen asioita aina hyvin pitkällä aikajänteellä”, Savolainen sanoo.

Hän pysähtyy 2000-luvun alussa rakennettujen Klaavuntie 15:n talojen eteen. Ne eivät ole purku-uhan alla, mutta Savolainen käyttää niitä silti esimerkkeinä.

”Nämä ovat aika samannäköisiä kuin pian purettavat Meri-Rastilan talot. Mitä näistä ajatellaan vuonna 2070? Mitä niissä arvostetaan? Tällaisia asioita pitäisi miettiä, vaikka se onkin vaikeaa.”

Puotilan Klaavuntie 15:n talot ovat valmistuneet vuonna 2003.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi 1960-luvulla rakennetun Rantakartanontien matalat, tyylipuhtaat aikansa kerrostalot nauttivat jo sellaista yleistä arvostusta, että olisi vaikea kuvitella jonkun ehdottavan niiden purkamista ja korvaamista uudella.

”Miksi joku voidaan purkaa ilman äläkkää ja toinen ei?”

Perkkiö sanoo, että asiaan vaikuttaa varmasti rakentamisen laatu.

”Esimerkiksi 1950-luvulla rakennetut talot on pääosin tehty laadukkaasti ja rakenteiltaan yksinkertaisesti. Nykyrakentaminen taas on monimutkaista ja vaurioherkkää, eikä taitoa korjaamiseen ole tarpeeksi.”

Savolaisen mielestä järjetön ratkaisu tilanteeseen on kuitenkin se, miten tällä hetkellä hänen mukaansa liian usein toimitaan:

”Puretaan kaikki ja rakennetaan melkein samanlaista tilalle.”

Puotilan Rantakartanontien talot on rakennettu 1960-luvun alussa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat