Joskus koditon Markus kävelee koko yön, kerran häneltä vietiin hätäsuojassa kengät jalasta – Onko asunnottomuuden loppu mahdollinen? - Kaupunki | HS.fi

Joskus koditon Markus kävelee koko yön, kerran häneltä vietiin hätäsuojassa kengät jalasta – Onko asunnottomuuden loppu mahdollinen?

Kasvava joukko vihreissä vessoissa ja hätäsuojissa nukkuvista on nuoria. Kaupunki lupaa kadottaa asunnottomuuden vuoteen 2025 mennessä. Mutta onko se oikeasti mahdollista?

Päiväkeskus Illusian ohjaaja Onni Huusko istui pöytään juttelemaan Jennan kanssa. Jenna kertoo olleena asunnoton lähes koko ikänsä. Kahvilan tiskillä päivysti Mertsi Isberg.

8.10. 12:24 | Päivitetty 8.10. 13:03

Vallilassa asunnottomien päiväkeskus Illusian oleskelutilan takaseinän televisiossa pyörii mainos. Siinä vaaleatukkainen nainen neuvoo, miten unenlaatua voisi parantaa ostamalla houkuttelevan pehmeältä näyttävän sängyn.

Viereisellä sohvalla istuu Markus. Sängyn sijaan hän on viettänyt yönsä viime aikoina kaverin sohvalla tai talojen rappukäytävissä.

Ilman kotia hän muistelee olleensa viimeiset viisi talvea.

Markus on ollut vailla vakinaista kotia viimeiset viisi vuotta.

Ongelmat alkoivat nuorena otetuista pikavipeistä, joista jäänyt velka johti ulosottoon. Markus asui pitkään vuokra-asunnossa, mutta velkojen takia vuokraan jäi jatkuvasti liian vähän rahaa, vaikka työpaikkakin oli.

Vuonna 2017 asunto lähti alta. Siitä lähtien Markus on etsinyt yösijaa milloin mistäkin. Joskus hän pysyy jalkeilla koko yön.

”Välillä jalat on niin rikki, että on pitänyt mennä sairaalaan hoidattamaan”, hän kertoo.

Hätämajoituksesta Markus ei välitä.

”Ekalla kerralla kun olin Hietsussa yötä, lähti kengät jalasta. Siitä jäi vähän huono maku suuhun.”

Helsinki lupaa tuoreessa valtuustostrategiassa, että asunnottomuus lopetetaan vuoteen 2025 mennessä. Siis alle neljässä vuodessa.

Onko se mahdollista? Kävimme kysymässä asunnottomilta ja heidän kanssaan työskenteleviltä ammattilaisilta, miten mahdolliselta tämä kuulostaa.

Hietaniemen palvelukeskus tarjoaa yöpaikan asunnottomille helsinkiläisille. Sinne saa mennä myös päihtyneenä ja osa asunnottomista on kartellut paikkaa sen rauhattoman maineen vuoksi.

Markus toivoisi enemmän asumismahdollisuuksia täysin päihteettömille.

"Minulle on sosiaaliohjaajat sanoneet, että ainut mahdollisuus olisi mennä ensin vuodeksi katkolle. Sen jälkeen voisi saada ehkä asunnon. Olen sanonut, että pystyn olemaan juomattakin, jos vaan on katto pään päällä, mutta se ei auta."

Torstain aamupäivä on Sininauhasäätiön ylläpitämässä päiväkeskuksessa vilkas, ihmisiä seilaa ulos ja sisään. Tyypillisenä päivänä aamusta iltapäivään avoinna olevassa keskuksessa pyörähtää 70–100 kävijää.

Paikalla on useita ohjaajia, jotka viettävät asiakkaiden kanssa aikaa ja myös auttavat heitä palveluiden pariin, kuten etsimään asuntoa. Asiakkaiden tilanteita pitää usein lähteä selvittämään yksinkertaisista perusasioista.

”Kaikilla ei ole henkkareita, pankkikorttia tai sähköisiä tunnistautumisvälineitä, joiden avulla asioita voisi hoitaa eteenpäin”, kertoo ohjaaja Niina Arola.

Vieressä istuva päiväkeskuksen asiakas Jenna nyökkää.

”Joka päivä pitää aloittaa alusta”, hän sanoo.

Jenna on ollut asunnoton lähes koko elämänsä. Nuorelle naiselle yöpyminen ei ole läheskään kaikkialla turvallista.

”Varsinkin naisille tarvittaisiin omaa hätämajoitusta”, Arola kommentoi vierestä.

Illusiassa voi nukkua, syödä ja pestä pyykkiä tai vaikka pelata biljardia. Ohjaajat Niina Arola ja Onni Huusko auttavat asiakkaita tarpeen mukaan.

Arolan mukaan Helsinki tarvitsisi muutenkin lisää pieniä ja tuettuja asumisyksiköitä, joissa ihmisten henkilökohtaiset tilanteet ja tuen tarpeet pystyttäisiin huomioimaan paremmin. Räätälöityä palvelua, ei kaikille samaa.

Monilla on päihderiippuvuuksia, mutta useilla myös mielenterveysongelmia. Mielenterveyden hoitaminen monesti jää syrjään, kun pyritään hoitamaan vain päihdeongelmaa.

Helsingissä on tuoreimman Aran tilaston mukaan 1 856 asunnotonta. Asunnottomuutta jää edelleen myös tilastoista piiloon.

Koti kaikille 2025 on Arolan mielestä kova tavoite. Vähintään se vaatii lisää resursseja – ja rahaa.

Soitetaanpa siis vielä asunnottomuutta laajemmin työkseen miettiville herroille eli Sininauhasäätiön toimitusjohtajalle Kimmo Karvoselle sekä Vailla vakinaista asuntoa ry:n asiakaspalvelupäällikkö Jussi Lehtoselle. Onko asunnottomuuden loppu mahdollinen?

”Ei ole luonnonlaki, että asunnottomuutta on”, Lehtonen sanoo. 1970-luvulla asunnottomien määrä laskettiin kymmenissä tuhansissa. Joten kyllä nykyisin kaikkein vaikeimmassa tilanteessa elävätkin voitaisiin auttaa omaan kotiin, jos haluttaisiin.

Tärkein keinokin on ollut vuosia käytössä. Se on sama, mitä Markus Illusian olohuoneessa toivoo: asunto ensin.

Ihmisellä pitää ensin olla asunto, nimi ovessa, ihmisarvo. Vasta sen jälkeen riittää voimia keskittyä ratkaisemaan muita ongelmia elämässään. Hätämajoitusta pitää olla, etteivät ihmiset kuole kylmyyteen, mutta mikään yömaja tai vanhanaikainen asuntola ei ole ratkaisu.

Illusian ohjaajan mainitsemat asumisyksiköt ja kevyemmin tuetut tukiasunnot puolestaan ovat koteja. Niitä vain pitäisi saada lisää.

”Kun ihminen on pudonnut yhteiskunnasta, on kova matka takaisin. Se kiipeäminen vaatii tukea. Rinnalla kulkemista”, sanoo Karvonen.

Molemmat ovat erityisen huolissaan nuorista asunnottomista. Tilastoissa heidän määränsä ei näytä rajusti kasvaneen, mutta kasvu näkyy päiväkeskuksissa ja yökahviloissa. Ja vihreissä vessoissa, joissa nukkuu entistä enemmän alle 25-vuotiaita.

Syy ei ole vain pandemia, vaikka pandemia on nostanut ilmiön näkyviin. Monella nuorella asunnottomalla on lastensuojelutausta.

Pitäisi löytää myös parempia keinoja estää asunnottomuutta alkamasta. Usein sen laukaisee henkilökohtainen kriisi. Työttömyys, avioero, velkaantuminen. Ihminen tarvitsisi tukea, jos vuokrarästejä alkaa kertyä – ei vasta asunnon mentyä alta.

Tarvitaan myös lisää tavallisia vuokrakämppiä, joihin pienituloisella on varaa.

Vaikka varsinaisten asunnottomien joukko on pieni, Helsingissä on iso kysymys, riittääkö siivoojalla tai bussikuskilla palkka vuokraan täällä. Siihen Helsingillä on kaavoittajana ja suurena maanomistajana mahdollisuus vaikuttaa.

”Jos vuokraan menee 700–800 ja palkka on alle 2 000 euroa kuussa, ei ole vaikeaa joutua tiukoille. Jotain sattuu elämässä ja vuokrarästit kasvavat äkkiä suuremmiksi kuin elämiseen käytettävissä oleva raha”, Lehtonen sanoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat