Helsingin kaupungin vuokrataloon tehtiin 29 miljoonan euron remontti – Kuusikulmaisilla laatoilla viimeistelty interiööri on kuin aikamatka 1950-luvulle - Kaupunki | HS.fi

Helsingin kaupungin vuokra­taloon tehtiin 29 miljoonan euron remontti – Kuusi­kulmaisilla laatoilla viimeistelty interiööri on kuin aika­matka 1950-luvulle

Karhulinnaksi kutsuttu kolmen kerrostalon kortteli aloitti aikoinaan asuinrakentamisen Herttoniemessä. Helsingin kaupungin asuntoyhtiö Heka kaavailee purkavan uusrakentamisen lisäämistä tulevaisuudessa.

Perhettä kolmessa polvessa: Jasse Merivirta (vas.) kahvilla äitinsä Tarja Merivirran ja isoäitinsä Senja Moilasen kanssa. He ovat kaikki asuneet Karhulinnassa.

21.10. 2:00 | Päivitetty 21.10. 6:15

Nyt on syytä juhlaan. Laaja peruskorjaus Karhulinnaksi kutsutussa korttelissa Helsingin Herttoniemessä on viimeistelyä vaille valmis, ja asukkaat ovat päässeet muuttamaan takaisin remontoituihin koteihinsa.

Sopivasti on myös Jasse Merivirran 33-vuotissyntymäpäivät. Kolmen sukupolven edustajat – isoäiti, äiti ja poika – kahvittelevat merkkipaalujen kunniaksi.

Perhe on asunut Karhulinnassa eri kokoonpanoilla 1960-luvulta lähtien eli lähes rakennusten alkuajoista asti.

Karhu- ja Susitiellä sijaitsevat Helsingin kaupungin vuokra-asunnot valmistuivat vuonna 1952, jolloin Helsingissä järjestettiin kesäolympialaiset.

Karhulinna koostuu kolmesta nelikerroksisesta talosta, joiden keskellä on suuri piha.

Rapistumaan päässeissä kerrostaloissa alkoi kolme vuotta sitten niiden historian suurin remontti.

”Joku taisi työmaakokouksessa kysyä, olisiko järkevämpää pistää talot maan tasalle ja rakentaa uutta tilalle. Mutta sinnikkäästi korjaustielle lähdettiin”, kertoo Tarja Merivirta, iältään keskimmäinen kahvittelija.

Talotoimikunnan entinen puheenjohtaja ja remontin asukasedustaja pitää korjaus­päätöstä hatunnoston arvoisena ja on lopputulokseen tyytyväinen.

”Varmasti olisi päästy halvemmalla ja helpommalla rakentamalla uutta. Talot olivat todella huonossa kunnossa.”

Noin 29 miljoonaa euroa maksaneessa korjaushankkeessa rakennukset palautettiin Helsingin kaupunginmuseon toiveiden mukaisesti entiseen loistoonsa.

Kylpyhuoneissa on käytetty 1950-luvun henkistä kuusikulmaista laattaa.

Karhulinnan rakennukset kuuluvat Helsingin asuntotuotantokomitean 1950-luvun vaihteen ohjelmaan, jonka pyrkimyksenä oli helpottaa asuntopulaa sotien runtelemassa Suomessa.

Kohteen rakentaminen oli jatkoa asuntotuotantokomitean muille suurille hankkeille, joihin lukeutuu esimerkiksi Käpylän Käärmetalo. Myös se on kunnostettu hiljattain vanhaa vaalien.

Lue lisää: Käpylän Käärmetalo sai kansainvälistä tunnustusta

Samalla Karhulinna käynnisti Herttoniemen asuinrakentamisen. Rakennusten suunnittelijaksi valikoitui arkkitehti Markus Tavio, joka oli Suomen jälleen­rakennus­kauden keskeisimpiä asuntosuunnittelijoita.

Tavion kädenjälki näkyy monilla muillakin pääkaupunkiseudun 1950- ja 1960-luvuilla rakennetuilla asuinalueilla, kuten Maunulassa, Pohjois-Haagassa ja Tapiolassa.

Jasse Merivirta kutsuukin Herttoniemeä ”idän Munkkivuoreksi”. Niitä yhdistää saman­tyylinen konstailematon arkkitehtuuri.

”Varmasti olisi päästy halvemmalla ja helpommalla rakentamalla uutta.”

Merivirtojen historia Karhulinnassa alkoi, kun Tarja Merivirran isä sai kaksion Karhutieltä. Tämä työskenteli tuolloin Helsingin kaupunginorkesterissa fagotistina.

Kun perhe kasvoi, se muutti ensin kolmioon ja sittemmin viereisen talon neliöön. Asunnon jakoivat vanhempien lisäksi neljä sisarusta ja isoäiti.

Nyt omiin 1990-luvun lopun lapsuuden maisemiin on palannut Jasse Merivirta, joka asuu kaksiossa Karhulinnan kolmannessa talossa.

Ikkunan ulkopuolella kulkee metrorata, jonka takana nousee toisenlainen, moderni Herttoniemi tornitaloineen. Sisäpihan puolella on aikansa erikoisuus: päivä­koti­rakennus, jossa oli myös kaikille avoin sauna ja pesula.

Asunnot purettiin täysin ja rakennettiin uudelleen. 1950-luvun asuntopohjat säilyivät remontissa.

Vaikka Karhulinnaa ei ole suojeltu, kaupunginmuseo edellytti, että se remontoidaan ottamalla huomioon kohteen rakennus- ja kulttuurihistorialliset arvot. Tavoitteena oli 1950-luvun hengen säilyttäminen.

Se näkyy onnistuneen melko hyvin.

Rapattu julkisivu jäljittelee nyt alkuperäistä, ja rappukäytävien pastelli­sävyisten maali­kerrosten alta on kaivettu olympia­vuoden voimakkaat värit.

Rappukäytävien maalikerroksista kaivettiin esille alkuperäiset värit. Kuvassa asukas Tarja Merivirta ja Krässu-koira.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Esimerkiksi hormit paljastuivat korjauskelvottomiksi, joten painovoimainen ilmanvaihto päätettiin korvata koneellisella ilmanvaihdolla. Ullakon entisten varastojen paikalla hurisee nyt ilmanvaihtokoneita.

156 asuntoa piti käytännössä räjäyttää täysin ja rakentaa uudelleen.

Mittavan remontin jälkeen kiinteistössä kierrellessä tuntuu kuin olisi tullut vasta valmistuneeseen 1950-luvun taloon, jossa on kuitenkin kaikki nykyajan mukavuudet.

Karhulinnan kaksioissa on noin 50–60 neliötä, suurimmissa asunnoissa 80 neliötä.

Asunnoissa on säilytetty vanha huonejako ja ikkunalliset väliovet. Kylpyhuoneissa on kuusikulmaiset laatat. Uudet keittiökaapit on teetetty rakennusajan tyyliä mukaillen.

Alkuperäiset Enso-keittiöt olivat Työ­teho­seuran kehittämiä. Niiden kauniita puisia keittiö­kaappeja on säilytetty muistona kerhotiloissa.

Uutta ja vanhaa. Alkuperäisiä 1950-luvun keittiökaappeja on säilytetty kerhohuoneissa. Vaaleanpunaiset kaapit ovat uusia.

Osa asuntojen keittiökaapeista korvattiin jo 1980-luvulla melamiinilastulevyillä. Alkuperäiset olivat jääneet käytännöllisyyden kannalta ajastaan jälkeen, vaikka olivatkin kestäviä.

”Se oli hassun näköistä. Toisella puolella keittiötä oli melamiinikaapit, joiden reunat irtoilivat ja jotka turposivat jo reilun kymmenen vuoden käytön jälkeen. Toisella puolella oli ikivanhat puukaapit, jotka säilyivät”, Tarja Merivirta kertoo.

Kerran hän löysi kaappien kätköistä ikivanhan kirjeen. Se oli kirjoitettu kauniilla käsialalla englanniksi. Kirjoittaja osoittautui japanilaiseksi pitkänmatkanjuoksijaksi, herraksi nimeltä Shoichiro Takenaka.

”Meitä ennen asunnossa asui hammaslääkäri. Ajattelin, että kirje kuului heille, mutta selvisikin, että se oli kirjoitettu mun faijalle. Isä oli ollut olympialaisissa soittamassa ja tavannut siellä tämän juoksijan.”

Takenaka oli ollut Helsingin olympialaisissa ilmeisesti Japanin maratontiimin valmentajana. HS on nähnyt valokuvan kirjeestä.

Japanilaisen pitkänmatkanjuoksijan Shoichiro Takenakan Tarja Merivirran isälle kirjoittama kirje. Se löytyi keittiökaappien takaa.

Katsokaa, Merivirta sanoo ja avaa oven ”vaatesäiliöön”, kuten komeroa rakennuksen alkuaikoina kutsuttiin.

Liiketunnistimella varustettu lamppu syttyy itsestään, niin kuin 2020-luvulla kuuluu tapahtua.

Sormi osoittaa katonrajaan. Siinä on alkuperäinen, seinän sisään työntyvä tila matkalaukulle. Sen asukkaat halusivat ehdottomasti säilyttää.

Pala historiaa. Kuten muistot lapsuudesta.

Joskus jouduttiin soittamaan ambulanssi ja lähettämään kaveri vatsahuuhteluun.

Merivirta katsoo ikkunasta rauhalliselle sisäpihalle. Rakennustyöntekijä tasoittelee tuoretta multaa.

”Meitä oli täällä 30–50 lasta. Leikimme kymmentä tikkua laudalla, kirkonrottaa ja keinupolttopalloa”, Merivirta muistelee.

”Kellarivarastoihin tehtiin majoja ja kaikenlaisia koiruuksia.”

Myöhemmin oli myös murheellisia tarinoita. Joskus jouduttiin soittamaan ambulanssi ja lähettämään kaveri vatsahuuhteluun, kun oli maistettu alkoholia.

”Kamalan makuista Ruska-viiniä ja likööriä.”

Heka tekee nyt peruskorjauksia 1960-luvun kerrostaloihin Rusthollarintiellä Puotilassa.

Kun Karhulinna on taputeltu, Helsingin kaupungin asuntoyhtiön Hekan 1950-luvun kohteet alkavat olla modernisoituja. Jo keväällä valmistui peruskorjaus läheisellä Siilitiellä, ja enää on kesken peruskorjauksen toinen vaihe Käpylässä Pohjolankadulla.

Nyt suurin remonttiaalto kulkee 1970–1980-luvun taloissa.

Lähiörakentamisen ruuhkavuosina 1960- ja 1970-luvuilla taloja tehtiin nopeasti ja halvalla miettimättä juuri elinkaarta tai korjaus­mahdollisuuksia.

Toistaiseksi Heka on purkanut vain vähän vanhoja talojaan, vaikka niiden perusteellisen korjauksen hinta ei ole kaukana uuden rakentamisesta.

Kiinteistöjohtaja Vesa Jurmu uskoo, että purkava uusrakentaminen yleistyy tulevaisuudessa.

Puotilan Rusthollarintiellä Heka peruskorjaa vielä vuonna 1962 valmistunutta kahdeksan kerrostalon kohdetta. Rakennukset korjataan täysin sekä sisä- että ulkopuolelta.

Urakka valmistuu syksyllä 2022 ja maksaa noin 22,6 miljoonaa euroa.

Uutena etelä- ja länsisivujen ikkunoihin asennetaan heijastuskalvot, jotka laskevat huoneistojen lämpötilaa kesäkuukausina, vähentävät hukkalämpöä ja parantavat energiatehokkuutta. Julkisivu säilyy alkuperäisenä poltettuna tiilenä.

Rusthollarintien talot on suunnitellut maineikas arkkitehtipariskunta Niilo ja Aili Pulkka. Heidän piirustuspöydältään ovat myös esimerkiksi Kallion urheilutalo, osa Aalto-yliopiston rakennuksista Otaniemessä sekä Honkanummen hautausmaa.

Juttua varten on haastateltu myös rakennusarkkitehti Tuija Peltosta ja projektipäällikkö Kari Hedmania Helsingin kaupungin asuntotuotannosta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat