”Ei meinannut millään löytyä alle tonnilla” – Helsingin katukuvassa vilahtelee vaatekappale, joka on kuolematon trendien edessä - Kaupunki | HS.fi

”Ei meinannut millään löytyä alle tonnilla” – Helsingin katukuvassa vilahtelee vaatekappale, joka on kuolematon trendien edessä

Trenssitakki on klassikkovaate, jonka käyttäjät arvostavat siinä monia eri asioita. Vaate kestää huonoa säätä, sillä on pitkä käyttöikä, ja se sopii liikkuvaan elämäntyyliin.

Seppo Toivosen pukeutumisen kulmakivi on kauan sitten hankittujen vaatteiden loppuun käyttäminen. ”Minulla on edelleen 1960-luvun loppupuolella hankitut juhlakengät.”

17.10. 2:00 | Päivitetty 17.10. 10:55

Trenssitakki on yli satavuotias klassikko, joka näkyy myös Helsingin katukuvassa. Ennen ensimmäistä maailmansotaa kehitetyllä mallilla on vannoutuneet ystävänsä.

Moni viehättyy trenssiin liittyvästä vanhan ajan tyylikkyydestä, kestävyydestä tai yksinkertaisesti pitkistä liehuvista helmoista.

Otto Aurola ja Maria Peltonen tekevät löytöjä kirpputoreilta.

Vanhan kirkkopuiston pudonneissa lehdissä ilakoi rakastunut nuoripari. Helsingin avoimessa yliopistossa kansanterveystieteitä opiskelevan Maria Peltosen, 19, sekä koru- ja kelloalan myyjän Otto Aurolan, 21, treffipäivät kuluvat kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa.

Trenssitakkien ja lippalakkien muodikkuuteen vaikuttaa esimerkiksi suoratoistopalvelu Netflixin brittisarja Peaky Blinders ja erityisesti sen pääosan esittäjä Cillian Murphy.

”Se on ehdoton suosikki. Tykkään vanhan ajan pukeutumisesta. Otan vaikutteita ensimmäisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta. Trenssi oli siistin mallinen takki ja jäi sodan jälkeen arkikäyttöön. Puvutkin kuuluivat siihen aikaan arkipukeutumiseen”, Aurola tietää.

Käytettyjen vaatteiden tarinat kiehtovat Aurolaa ja Peltosta. Niiden mukana pääsee matkustamaan ajassa.

”Kierrätyskeskuksissa osa vaatteista on puhki kulutettuja, mutta osa on voinut jäädä kaappiin miltei käyttämättömänä. Kerran löysin Kontista Turon puvun, joka vaikutti uudelta. Se sopi kuin se olisi räätälillä minulle teetetty. Kotona löysin povitaskusta häiden paikkakortit.”

Aurola kertoo ostaneensa edellisen vaalean trenssinsä kierrätyskeskuksesta.

Tämänpäiväinen trenssitakki on valmistujaislahja isältä.

”Olimme ostamassa pikkutakkia isoisälle viime keväänä Stockmannin miestenosastolta, kun näin tämän. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Merkki maksaa, mutta mielestäni raha ei mene laadukkaissa vaatteissa hukkaan. Ja on tämä myös käytännöllinen. Joudun käyttämään töissä pukua, ja puku mahtuu trenssin alle.”

Aurolan trenssin alla on kauppakeskus Ison Omenan Turon-liikkeestä ostettu sininen puku liiveineen.

Maria Peltosen laukkua koristaa Pradan huivi, joka on saatu isoäidiltä.

”Olimme itse asiassa ostamassa housuja, kun huomasin, että housuihin löytyi sopiva liivi ja takki ja vielä kiva italialainen kauluspaita. Puin kokonaisuuden ja menin näyttämään isälle: Mitäs sanot? ’Jos sinä tuosta tykkäät, niin otetaan se’, sanoi isä. Päätöstä helpotti se, että kyseessä oli tarjouksessa oleva poistomalli. Tykkään käyttää liivejä. Ne peittävät rypistyneen paidan, ja kesällä liivi on hyvä vaihtoehto pikkutakille.”

Burberryn sateenvarjo on puolestaan vanha. Niin vanha, ettei se suostu aina aukeamaan.

Maria Peltonen sanoo olevansa nilkkoihin ulottuvan mustan trenssin kolmas omistaja.

”Meidän naapurissa asui Unkarissa mallina työskennellyt Eva. Hän oli todellinen muoti- ihminen, jolla riitti vaatteita ja niihin sopivia kenkiä ja laukkuja. Kun äiti sai häneltä tämän, ehtona oli, että takkia ei lyhennetä. Kun löysin takin äidin vaatekaapista, siitä tuli heti suosikkini. Tästä takista saan heittämällä eniten kehuja. Minut on pysäytetty kadulla ja kysytty, mistä olen takin hankkinut.”

Peltonen on kuronut takin vyötärön tiimalasiksi ikivanhalla leveällä nahkavyöllä.

Takin alla on musta poolopusero ja mustat housut. Kirpputorilta ostetun nahkalaukun kantohihnan ympärille on kiedottu Pradan huivi.

”Isoäidillä on paljon huiveja. Hän lupasi minulle huivin, ja Prada valikoitui mukaan. Olen nähnyt netistä, että huiveja käytetään laukkujen kanssa. Minusta tämä yhdistelmä näyttää kivalta.”

Käytettyjen vaatteiden tarinat kiehtovat Maria Peltosta ja Otto Aurolaa.

Peltonen huomauttaa, että vaatteen brändillä tai hinnalla ei ole väliä.

”Jos hinta tai merkki merkitsee liikaa, niin kyse ei ole vaatteesta vaan jostakin muusta. Vaate puhukoon itse puolestaan. Ihmiset, jotka panevat rahansa kalliisiin merkkivaatteisiin, eivät edes ole välttämättä rikkaita. Bill Gates ja Mark Zuckenberg käyttävät vaatteita, joissa ei lue mitään, koska he eivät halua antaa vaatemerkeille ilmaista mainosta.”

Peltonen kertoo nuorena miettineensä, tarvitseeko hän takkia. Nykyään hän ajattelee, että takki kuuluu joka asuun.

”Takin merkitys asun osana on syy siihen, että minulla on niin monta trenssiä. Katson, miten se sopii kokonaisuuteen ja millaisia kerroksia se muodostaa.”

Aurola nyökyttelee. Hän sanoo myös aina miettivänsä, mihin olemassa oleviin vaatteisiin esimerkiksi takki sopii. Peltonen viihtyy mustassa, Aurola vaaleassa takissa.

”Tykkään tästä perinteisestä vaaleasta trenssin väristä. Vyön metalliosat ja ranteiden kiristysosat nousevat paremmin esiin kuin tummasta takista. Samoin hattu ja hanskat pääsevät paremmin esiin.”

Seppo Toivosen trenssi on pitkäikäinen: nuoruuden takki on edelleen käytössä.

Seppo Toivosen trenssi palvelee pitkäikäisen vaatteen ihannetta.

Vuonna 1981 Genevessä otetussa vanhassa valokuvassa nuoren kirjeenvaihtajan Seppo Toivosen yllä on Burberryn kapea trenssi. ”Tuo trenssi oli niin kulunut ja liian ahdas, että sitä ei enää ole.”

Seuraavan valokuvan trenssi on sen sijaan nyt Toivosen yllä.

”Tässä olen vaimoni Leena Karon kanssa 1990-luvun alussa New Yorkissa. Kuten kuvasta näkyy, on Burberryn klassinen militääri malli vaihtunut yksiriviseen piilonapitukseen. Siinä näkyy muutos perinteisestä trenssistä kaupunkitakkiin. Tämä on muistaakseni ostettu ennen kuin muutimme Washingtoniin.”

Trenssi on hyvässä kunnossa, mutta niin on myös takin omistaja. Yleisradion eläkkeellä oleva pitkäaikainen ulkomaankirjeenvaihtaja on pysynyt nuoruuden mitoissa, ja takki on yhä käytössä.

”Tämä on ompelijalla siistitty: takista kuluvat ensimmäisinä hihansuut – ne on lyhennetty ja tuunattu. Töölössä oli hyvä ompelija, joka korjasi taitavasti muiden vaatteiden ohella myös trenssejä. Sääli, että hän on lopettanut toimintansa.”

Klassinen trenssi sopii Toivosen vaatefilosofiaan.

”Se on hyvin suunniteltu ja tehty. Se kestää huonoa säätä, ja sitä pystyy käyttämään syyskuun alusta toukokuun alkuun. Trenssi sopii liikkuvaan elämäntyyliin, pyöräilyyn ja kävelyyn. Nykyään käytän tätä mökillä, sillä italialainen Allegrin kaupunkitakki vei voiton Burberryista 2000-luvulla.”

Vihertävä pitkä takki kävi lainassa Tuomas Toivosella, mutta poika palautti sen isälle.

”Hän pukeutuu mustiin pitkiin takkeihin tai retkeilyvaatteisiin, joissa voi meloa Lofooteilla, joten Burberryn trenssi ei häntä innostanut.”

Toivosen pukeutumisen kulmakivi on kauan sitten hankittujen vaatteiden loppuun käyttäminen.

”Minulla on esimerkiksi edelleen 1960-luvun loppupuolella hankitut juhlakengät, joissa on ohuet nahkapohjat. Samoihin aikoihin teetin Stockmannilla harmaasta tweedkankaasta ensimmäisen mittatilauspukuni kaksilla housuilla. Silloin lahjemuoti oli kapea. Kun lahkeet 1980-luvulla levenivät, uhrasin toisten housujen lahkeet toisten leventämiseen. Samalla puvun käyttöikä piteni huomattavasti.“

Kirjeenvaihtajan ammatti vei viime vuosikymmenelle asti Toivosta ja perhettä pitkin Eurooppaa ja Amerikkaa. Hän asui Bonnissa kaksi vuotta, Pariisissa yhteensä kahdeksan vuotta ja Washingtonissa neljä vuotta.

Jokaisen asemapaikan pukeutumiskulttuuri oli erilainen.

”Ja joka paikassa talvikauden merkitys vaatetuksessa väheni. Saksassa vaatteet suunniteltiin huolellisesti, ja ne olivat laadukkaita ja hillittyjä. Ranskassa pukeuduttiin vapaammin ja persoonallisemmin. Washingtonissa tyyli oli puolittain urheilullista – ja miesten hiukset esimerkiksi leikattiin hyvin lyhyiksi. Kauppaketjut myivät Gapia, mutta Saksin tavarataloista sai jo silloin suosittuja italialaisia miesten brändejä.”

Loppuun kuluttamisen ihanne takaa, että suurin osa myös Toivosen uusista vaatteista kestää aikaa ja sopii vanhojen vaatteiden kanssa yhteen.

“Helsingissä asuessa ostospaikakseni valikoitui Kapteeninkadulla sittemmin lopettanut Big Time. Nykyään pidän Fredrikinkadulla sijaitsevan miesten vaateliike Frennin valikoimasta.”

”Klassikot ovat aina muotia”, sanoo lukion lehtori Susanna Nyblin, jonka valinta on musta Burberry. Ensimmäisen trenssinsä hän osti parikymppisenä. ”Trenssi päällä on kiva istua Pohjoisesplanadilla auringonpaisteessa ja katsella ohikulkijoita.”

Niklas Pemarin villi trenssi löytyi Zarasta. ”Hattu ja trenssi kuuluvat yhteen.”

Pitkään trenssiin ja huopahattuun verhoutunut hoikka hahmo viilettää kuin nuori Sherlock Aleksanterinkadulla.

”Ostin tämän Zaran miestenosastolta. Kyseessä oli erityismalli, joka oli vain pari viikkoa myynnissä”, Niklas Pemari eli rap-artisti MC Sunshine paljastaa.

Ruudullinen selkä luo kontrastia vaaleaan takkiin. Ja pituus – sen puute erityisesti takeissa mietityttää Pemaria.

”Pari vuotta sitten ei meinannut millään löytyä alle tonnilla nilkkoihin asti ulottuvaa takkia. Erityisesti miesten on vaikea sellaista löytää, koska miesten trenssitakit ulottuvat usein polveen.”

Pemari kertoo kaveripiirinsä vaatesuunnittelijoiden miettivän, olisiko miesten pitkille trenssitakeille kysyntää.

”Siinä on selkeä markkinarako. Pisin on paras. Mielestäni näyttää erittäin hienolta kulkea takki auki, kun viilettää kuin viitta tuulessa.”

Pemari on tarkka päähineistä. Trenssin kanssa sopii baskeri tai taksilakki, hän sanoo. Päällystakkeja hänellä on ainakin kymmenen.

”Minulla on ruskea trenssi, joka on Stockmannilta. Uffilla olen myös nähnyt tosi nättejä trenssejä. Hyvä vinkki miehille on käydä katsomassa naistenosastolla. Pienellä fiksaamisella naisten takin saa muodistettua miehelle sopivaksi.”

Pemari sanoo viihtyvänsä klassisissa vaatteissa.

”Ysiluokalla aloin pukeutua päällystakkeihin, ja vähitellen kapeat farkut vaihtuivat tavallisiin lahkeisiin. On hyvä, että on monia erilaisia tyylejä. Pitkään rap-piireissä vallinnut Guccin ja muiden brändien villitys yltää älyttömiin hintoihin. Siinä ei ole minun näkökulmastani mitään järkeä.”

Juoksuhaudoista muotilavoille

Ensimmäisen maailmansodan alla syntynyt trenssitakki muovautui nykyiseen kuosiinsa juoksuhautasodassa.

Kaksirivinen trenssitakki on puuvillasekoitteesta valmistettu, vettähylkivä päällystakki, joka suunniteltiin alun perin ensimmäisen maailmansodan brittijoukkojen upseereille.

Burberry ja Aquascutum kiistelevät siitä, kuka ensimmäisenä kehitti trenssitakin. Thomas Burberry loi vettähylkivän gabardiinipuuvillan vuonna 1879 ja patentoi sen niin, että Burberrylla oli yksinoikeus trenssikankaan valmistamiseen Englannissa vuoteen 1917.

Aquascutumin John Emery väittää luoneensa vettähylkivän kankaan jo vuonna 1853. Yhtiö nimittäin valmisti jo silloin Britannian armeijalle trenssimäistä, miltei maahan ulottuvaa mallia.

Mackintoshin Mac-sadetakki on Burberryä ja Aquascutumiakin vanhempi. Vuonna 1824 markkinoille tullut kumiliimalla vahvistettu puuvillatakki oli yksirivinen, eikä siinä ollut epoletteja. Mac on mitä ilmeisimmin innoittanut myöhempiä takin valmistajia.

Brittijoukkojen ja Burberryn yhteistyönä syntynyt päällystakki alkoi näkyä katukuvassa sodan päätyttyä, jolloin Burberry toi markkinoille kaksirivisen ja vaalean vyöllä kiinnitettävän Tielocken-mallin.

Tiukasti kudotusta puuvillasta valmistettuun takkiin jäi yksityiskohtia, joista oli hyötyä rintamalla: esimerkiksi pyöreä raglan-hiha, ei olkatoppauksia, napituksen lätkä, joka esti vettä valumasta takin sisälle ja pehmensi hartiaa aseen tukilta, sekä vyö, jossa roikkui D:n muotoinen metallirinkula käsikranaatteja varten.

Trenssin perinteisiä värejä ovat khaki, hiekanharmaa, beige ja tummansininen. Musta tuli valikoimaan vähän myöhemmin.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat