Kun Helsingin koulujen tuore johtaja Satu Järvenkallas oli kymmenvuotias, hän piti muille lapsille kerhoa, jossa opeteltiin asioita. Jos serkukset ja kaverit karkasivat muihin leikkeihin, kouluun pääsivät pehmolelut.
Niin lapsena kuin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtajanakin Järvenkallas ajattelee samoin: tärkeimmät asiat ovat yhdessä tekemistä, eivät sooloilua.