Taloyhtiöt hinkuvat nyt halvempaa lämpöä maan uumenista – Asunnonomistajia odottavat ensi vuonna kallistuvat vastikkeet - Kaupunki | HS.fi

Taloyhtiöt hinkuvat nyt halvempaa lämpöä maan uumenista – Asunnonomistajia odottavat ensi vuonna kallistuvat vastikkeet

Isännöintiliitto on selvittänyt taloyhtiöiden suosikkeja kotien lämmitysmuodoiksi. Samaan aikaan Helsingin kaupunki tutkii, voisiko puistojen ja katujen alle saada maalämpökaivoja.

Helsingin Mannerheimintiellä sijaitseva kerrostaloyhtiö on tänä vuonna siirtymässä kaukolämmöstä maalämpöön. Lämpökaivoja porattiin tammikuussa.

26.10. 10:09

Taloyhtiöt ovat entistä halukkaampia siirtymään pois kunnallisesta kaukolämmöstä ja sen sijaan tuottamaan tarvitsemansa energian itse. Erityisesti Helsingin kaltaisissa suurissa, kalliin kaukolämmön kaupungeissa jopa kolmannes tai enemmänkin taloyhtiöistä on valmis vaihtamaan maalämpöön.

Isännöintiliitto selvitti taloyhtiöiden kantaa viime keväänä energiabarometrissään. Entistä kalliimmaksi käyvät lämmityksen hinnat ovat liiton vaikuttamis- ja tutkimusjohtajan Tuomas Viljamaan mukaan nyt edelleen kiihdyttäneet taloyhtiöissä keskustelua vaihtamisesta maalämpöön.

”Muutama vuosi sitten oli taloyhtiöissä puheena sähköautojen latauspaikat, mutta nyt ei ole sellaista yhtiökokousta, jossa energianhinnan nousu ei olisi noussut esiin”, Viljamaa sanoo.

Kaukolämmön valitsisi barometrin mukaan enää alle puolet taloyhtiöistä. HS kertoi maanantaina, että Helsingin kaupungin energiayhtiö Helen on vuosikymmenessä nostanut kaukolämmön hintaa 75 prosenttia.

Lue lisää: Helsinkiläisten lämmityslaskut kasvaneet jo pitkään täysin poikkeuksellisesti, samalla Helen pumppaa rahaa ulos

Lue lisää: Helsinkiläistä taloyhtiötä painoivat kova tontinvuokra ja remonttien suma: Asukkaat päättivät irrota kalliiksi käyneestä Helenin kaukolämmöstä

Mutta mitä tapahtuisi, jos joka kolmas taloyhtiö Helsingissä porauttaisi maalämpökaivot? Riittäisikö kallioperää ja siitä saatavaa lämpöä vai pitäisikö mahdollisesti saada porata viereisen puiston alle?

Entä kuka päättäisi, mikä puistoa ympäröivistä taloyhtiöistä saisi oikeuden porata viheralueen alle? Tai kotikadun alle?

Teknisesti puiston tai katualueen alle on mahdollista porata vinoon taloyhtiön tontilta.

”Olisi hassua jättää ottamatta käyttöön maalämpöä uusiutuvana energiana, mutta on tietenkin kysymys, kuka omistaa maan lämmön”, sanoo geoenergian johtava asiantuntija Teppo Arola Geologian tutkimuskeskuksesta (GTK).

Jos usea vierekkäinen taloyhtiö haluaa siirtyä maalämpöön, on oltava tarkkana, etteivät maalämpökaivot ole liian lähellä toisiaan. Kyse on Arolan mukaan vastaavasta ilmiöstä kuin ettei uusi vesikaivo saa kuivattaa naapurin kaivoa.

”Riski on olemassa, ja siksi maalämpöremontti pitää osata mitoittaa oikein”, Arola sanoo.

GTK on paraikaa antamassa Helsingin kaupungille lausuntoaan siitä, voisiko Helsingissä porata maalämpökaivoja viheralueiden ja katujen alle.

Mahdotonta ei ole saada maalämpöä ahtaille tonteillekaan. Ellei mahdu poraamaan kuutta runsaan 300 metrin kaivoa, pitää Arolan mukaan porata vähemmän reikiä ja syvemmälle.

Nykyisin on kustannusten kannalta järkevää porata enintään 500–600 metriin.

”Kuusi kaivoa voisi korvata yhdellä kilometrin kaivolla, jotta saisi riittävästi lämpöä. Mutta kilometrin syvyisten kaivojen hinnasta pitäisi vielä saada 30–40 prosenttia pois”, Arola sanoo.

Sinänsä maassa kyllä riittää lämpöä, Arola vakuuttaa. Verrokiksi käy SOK:n logistiikkakeskus Sipoossa: siellä on 300 maalämpökaivoa yhdellä tontilla.

”Jos Mannerheimintiellä kaikki taloyhtiöt haluaisivat siirtyä maalämpöön, se pitäisi hallinnoida paikallisesti”, Arola sanoo.

Hän tarkoittaa, että joka paikassa pitää huomioida juuri sen alueen kallioperän rakenne, se, miten lämpö kulkeutuu kaivoon ja miten pohjavesi virtaa kalliossa.

Lopulta kuitenkin jää niitäkin taloyhtiöitä, joille ei voi porata maalämpökaivoja. Joskus alla on metrotunneli tai muuta maanalaista rakentamista.

”Silloin pitäisi voida katsoa, olisiko vieressä katualuetta, jonka alle voisi porata”, Arola sanoo.

Maalämpöremontti on Viljamaan mukaan mahdollista tehdä niin, ettei se vaikuta yhtiövastikkeen määrään. Jos kaukolämpö maksaa taloyhtiölle nyt 50 000 euroa vuodessa, maalämmön ja sitä mahdollisesti täydentävän toisen energiaratkaisun käyttökustannus sähköineen voisi olla noin 20 000 euroa vuodessa.

Aiemmasta vuosihinnasta jäisi siis 30 000 euroa maalämpöä varten otetun lainan lyhentämiseen.

”Taloyhtiöt saavat nyt edullista lainaa, ja siinä erityisesti pääkaupunkiseutu nousee esiin, koska me kaikki tiedämme kiinteistöjen arvonnousun. Vakuudet ovat siis tyypillisesti kunnossa”, Viljamaa sanoo.

Energiakulut ovat karkeasti noin neljännes taloyhtiöiden vuosikuluista. Samalla valinta kaukolämmön tai muun energianlähteen välillä on se kuluerä, johon taloyhtiöillä on mahdollisuus vaikuttaa.

Kun energian hinnannousu nostaa lämmityslaskua, taloyhtiöiden osakkaat voivat ennakoida hoitovastikkeiden nousevan ensi vuonna.

”Täytyy nostaa hoitovastikkeita, koska muuten taloyhtiöiltä loppuvat rahat. Taloyhtiön rahat tulevat pääasiassa osakkaiden hoitovastikkeista”, Viljamaa sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat