Kehä III ajautui romahtamisvaaraan Vantaalla – Pelastustoimenpiteet puolivälissä, budjetti yli 30 miljoonaa euroa - Kaupunki | HS.fi

Kehä III ajautui romahtamis­vaaraan Vantaalla – Pelastus­toimen­piteet puoli­välissä, budjetti yli 30 miljoonaa euroa

Nyt käynnissä oleva 32 miljoonaa euroa maksava korjausurakka sai rahoituksen, kun pitkään tiedossa ollut puupaalujen laho-ongelma oli pahentunut riskirajoille.

Kehä III:n perusparannus kestää vuoteen 2023.

12.11. 11:35

Espoon Pitkäjärven tulvimisesta johtuva vedenpinnan korkeusaseman vaihtelu on osoittautunut kohtalokkaaksi Kehä III:n puupaalujen säilyvyydelle. Niiden yläpäät ovat lahonneet Vantaan Askiston ja Hämeenkylän liittymien välillä.

Kun maaperä on paikoin painunut kymmeniä senttimetrejä, tierakenteen ja pohjamaan väli on kovertunut ontoksi synnyttäen tienpinnan romahdusvaaran. Lähes puolet puupaalutetuista paikoista korjattiin kuluvan vuoden aikana, ja loput korjataan ensi vuonna.

Puupaalut voivat olla pitkäikäisiä, jos ne pysyvät kokonaan veden alla. Aikoinaan yleinen ja toimiva pohjavahvistusmenetelmä on kuitenkin osoittautunut epäluotettavaksi siellä, missä puupaalujen yläpäät on jätetty liian ylös.

Kaupunkikeskustoissa syy vaihteluun on yleensä taaja rakentaminen puupaalutetun kohteen lähiympäristössä. Taajamien ulkopuolella vedenpinnan laskun ja nousun syyt ovat toiset ja liittyvät usein luonnon­vesistöjen vuodenaikaisvaihteluun.

Pitkäjärven tulvaniittyalue Kehä III:n välittömässä tuntumassa on tästä ajankohtainen esimerkki.

Aiemmin ei ollut itsestään selvää ottaa huomioon rakenteiden elinkaari.

Vanhojen puupaalujen huonosta kunnosta aiheutuneet painumat korjataan betonisilla lyöntipaaluilla.

Kehä III oli 1960-luvun lopulla rakenteilla. Silloin teräsbetonipaalujen lyöntipaalutus oli vielä melko harvinainen menetelmä. Siksi oli luontevaa käyttää puupaalutusta, joka hallittiin ja josta oli pitkäaikaiset, enimmäkseen hyvät kokemukset.

Tuolloin ei myöskään ollut samalla tavoin itsestään selvää ottaa huomioon rakenteiden elinkaari kuin nykyään.

Nyt käynnissä oleva kolmivuotinen, 32 miljoonaa euroa maksava korjausurakka sai rahoituksen, kun pitkään tiedossa ollut puupaalujen laho-ongelma oli pahentunut rakenteellisille riskirajoille ja kun muutenkin oli tarvetta parantaa kyseisen alueen liittymä- ja tiejärjestelyjä.

”Saimme syksyllä valmiiksi painuma­korjaukset Juusteenin­notkossa Hämeen­kylässä Tavast­kullan­tien kohdalla. Ne tehtiin korvaamalla vanhat puupaalut ja paaluhatut betonisilla lyöntipaaluilla sekä paalulaatalla noin 220 metrin matkalla”, kertoo työ­maa­päällikkö Ville Keränen GRK Infrasta.

Paikoin betonipaalujen lopullinen sijainti poikkeaa hieman suunnitelmien mukaisesta, mutta tämä mahdollisuus oli otettu huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

”Jos normaalisti paalujen sijaintitoleranssi on luokkaa 5–10 senttimetriä, niin tässä kohteessa toleranssi on tuplasti enemmän”, kertoo kohteen vastaava geosuunnittelija Noora Hulkkonen Finnmap Infrasta.

Pääosin betonipaalut on kuitenkin saatu asettumaan kohtaan, johon ne oli suunniteltukin.

Jälkimmäisessä, Askiston kohdalla tehtävässä korjaustyössä vaikeusastetta on Hulkkosen mukaan kuitenkin tuonut se, että maassa on puupaaluja kahdelta eri paalutuskerralta: alkuperäiset puupaalut 1960-luvulta ja 1970-luvulla asennetut uudet puupaalut, joiden päälle nykyinen paalulaatta rakennettiin korvaamaan toimimatonta 1960-luvun rakennetta.

Vuoden 2022 aikana valettava ”Askiston laatta” on 350 metriä pitkä. Ennen tätä vaihetta on purettava vanha teräsbetoninen paalulaatta, minkä jälkeen uudet teräs­betoni­paalut voidaan lyödä maahan esteettä.

Kaikki toteumatiedot viedään kohteen suunnitteluvaiheessa luotuun tietomalliin, joka on hyödyksi myös tulevissa Kehä III:een liittyvissä hankkeissa. Nyt on olennaisinta korjata pahimmat painumat Kehä III:n varrelta.

Puupaalut korvaavien betonisten lyöntipaalujen lisäksi pohjavahvistusta on tehty massa­stabiloimalla 250 metrin pituudelta tulevan rinnakkaiskadun kohdalle. Massa­stabiloinnin ansiosta paalutuskoneille on saatu riittävän kantava ja turvallinen alusta. Näin vahvistettu pohjamaa myös helpottaa paalulaatan tekoa.

”Kantavuus on paikoin todella alhainen, mitä kuvaa leikkauslujuus, joka on alimmillaan vain noin 5 kN/m². Isoin haaste hankkeessa suunnittelijan näkökulmasta taitaa silti olla se, miten yhdistää vanhat jäävät rakenteet hallitusti uusiin rakenteisiin. Tässäkin tietomallista on suurta apua”, Hulkkonen kertoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat