Koko Uudenmaan sairain kunta sijaitsee sen luoteisessa nurkassa, ja kohtaloon on yksinkertainen syy – Katso millainen on oman kaupunkisi tilanne - Kaupunki | HS.fi

Tervetuloa Uudenmaan sairaimpaan paikkaan

Tammikuussa äänestetään myös siitä, mitä pitäisi tehdä terveyseroille. Pahimmillaan pienituloisuus tappaa.

Lauri Valkonen ja Jari Ohra-aho ABC:n aamukahvilla. Karkkilassa on heidän mukaansa hoidettu terveysasiat hyvin, mutta tärkeää olisi, että sote-uudistuksen jälkeenkin säilyisi oma terveysasema.


3.1. 2:00 | Päivitetty 3.1. 6:15

Karkkilan ABC:llä istuu kahvilla paikallinen supermies, kahdeksankymppinen Lauri Valkonen.

”Harvoin olen tarvinnut terveyspalveluja muuhun kuin rokotuksiin”, Valkonen sanoo ja virnistää. Tai sen kerran tarvitsi vähän apua, kun sattui kirveen kanssa pikku vahinko. Ja pandemia sairastutti – siis aasialainen 1950-luvun lopulla.

Supermiehet eivät ole tyypillisimpiä karkkilalaisia. Pieni Karkkila on nimittäin Uudenmaan sairain kunta.

Pikkukaupungissa erityisesti mielenterveysongelmia on enemmän kuin keskimäärin Suomessa. Myös tapaturmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrä ylittää valtakunnallisen keskiarvon.

”Väestö ikääntyy”, tuumii Valkosen kanssa kahvilla oleva Jari Ohra-aho.

”Högforsin tehtailla on tehty rankkaa työtä. Se näkyy varmasti monen terveydessä”, Valkonen sanoo.

Tehdas ei ole entisensä, mutta teollisuusalueella tässä ABC:lläkin ollaan edelleen. Valkonen lisää vielä, että toisilta terveyden on vienyt juopottelu.

Sosioekonomiset syyt nousevat virallisemmaksikin selitykseksi tilanteelle.

”Tämä on perinteinen työläiskaupunki, jossa on melko matala koulutustaso. Asunnot ovat sen verran halpoja, että tavallisella ihmisellä on varaa asua näinkin viehättävässä paikassa”, sanoo Karkkilan ja Vihdin sosiaali- ja terveyspalveluista nykyisin vastaavan kuntayhtymän Karviaisen johtaja Timo Turunen.

Karkkila on myös tuottanut terveyspalvelunsa tähän asti tehokkaasti, siis käyttänyt joitain naapureitaan vähemmän euroja niihin suhteessa ihmisten tarpeisiin.

Valkonen ja Ohra-aho sanovat, että terveyspalvelut on hoidettu Karkkilassa hyvin. Terveyskeskuskin on uusi ja hieno.

Koko Suomeen verrattuna Karkkilalla ei edes mene kehnosti. Jos sen siirtäisi Itä- tai Pohjois-Suomeen nykyisen kaltaisena, se olisi seudun tervein.

Yksi sote-uudistuksen syy ovat valtavat erot suomalaisten terveydessä ja hyvinvoinnissa. Tulevina vuosina sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus toimii karkeasti arvioituna niin, että hyvinvoivilta alueilta otetaan pois ja kituville annetaan lisää.

Uudenmaan toinen ääripää löytyy Kauniaisista. Syövältä sielläkään ei säästytä, mutta muuten vaurasta ja koulutettua kuntaa koetellaan muita vähemmän monilla tavallisilla sairauksilla.

Vuodesta 2023 Kauniainen ja Karkkila ovat samaa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta eli molempien palveluista päättää sama tammikuun vaalien pohjalta muodostuva valtuusto.

Jutussa käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sairastavuusindeksi vertailee suomalaisia seitsemässä vakavassa sairausryhmässä: syövät, sepelvaltimotauti, aivoverisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden häiriöt, tapaturmat ja dementia. Mitä pienempi luku, sitä terveempi väestö.

Viimeksi ennen pandemiaa päivitetyt luvut on ikävakioitu, eli vanhusten suuri osuus ei nosta kunnan sijoitusta.

Uusimaa pärjää kokonaisuutena hyvin: edelle kirii vain Ahvenanmaa. Espoo, Helsinki ja Vantaa olisivat kärjessä myös vertailtaessa pelkästään suuria kaupunkeja.

Jos asukkaiden ikärakennetta ei siivota tilastoista, ero pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan sekä syrjäseutujen välillä vain kasvaa.

Toisaalta näkymättömiin jäävät vielä pienemmät erot, jotka voivat olla kaupunginosan tai korttelin kokoisia.

”Terveyteen vaikuttavat esimerkiksi sosioekonomiset erot ihmisryhmien välillä, elintavat ja myös terveyspalvelujen oikeudenmukainen saatavuus”, luettelee tutkimusprofessori Sakari Karvonen THL:stä.

Vaikka suomalaisten terveys ylipäänsä on kohentunut tällä vuosituhannella, ihmisten koulutukseen ja tulotasoon liittyvät erot ovat eri tilastoissa joko pysyneet ennallaan tai kasvaneet.

Niitä selittävät osin perimä, elintavat, oman sosiaalisen ryhmän piirissä hyväksytyt tavat ja tottumukset. Varsinkin liikunnan ja tupakoinnin erot korkeasti koulutettujen ja vähän koulutettujen välillä ovat jyrkentyneet.

Joissain muissa, kuten alkoholinkäytössä, erot ovat kaventuneet mutta eivät kadonneet. Tapaturmiin ja väkivaltaan kuolee enemmän pienituloisia kuin suurituloisia.

”Jos nyt ajatellaan vaikka alkoholinkäyttöä, niin onhan siinä eroa, onko juovuksissa esimerkiksi turvallisessa paikassa”, Karvonen sanoo. Muun muassa kodittomana on aivan eri tavalla alttiina väkivallalle.

Koko Suomessa osan alueellisista eroista voi selittää myös muuttoliike: terveimmät ja nuorimmat muuttavat herkimmin kasvukeskuksiin, ja muut jäävät.

Toiset myös pääsevät toisia vikkelämmin hoitoon.

Perusterveydenhuolto ei vedä kaikkialla Suomessa. Pienituloinen voi juuttua jonoon, kun taas paremmin toimeentuleva pääsee tyypillisesti työterveyshuoltoon tai omalla rahalla yksityiselle.

Molemmat saattavat lopulta tarvita samaa erikoissairaanhoidon palvelua, kuten sydänleikkausta. Toinen vain saattaa päästä sen piiriin ajoissa ja toinen ei.

Palvelujen saatavuus Suomessa riippuu Maailman terveysjärjestön WHO:n loppuvuodesta julkaistun maaraportin mukaan yllättävän paljon tuloista. Pienituloisista suurempi joukko jää palveluja vaille.

Suomessa on myös suuri määrä ihmisiä, joille terveydenhuollon menot ovat katastrofaalisen suuret verrattuna tuloihin. Tähän noin 100 000 suomalaisen joukkoon kuuluu varsinkin iäkkäitä, työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ja pitkäaikaistyöttömiä. Joukko on kuitenkin pienentynyt.

Eriarvoisuus näkyy turhina ennenaikaisina kuolemina. Köyhä suomalainen mies kuolee keskimäärin kymmenen vuotta aiemmin kuin rikas.

Sosioekonominen tausta vaikuttaa myös seuraavan sukupolven selviytymiseen. Esimerkiksi Anniina Kyrönlahden tuore väitöskirja osoitti, että vanhempien hyvätuloisuus parantaa lapsen mahdollisuuksia selvitä syövästä 30 prosenttia, vaikka syövän hoito itsessään on samanlaista riippumatta perheen tuloista.

Pelkkä sairastavuus on karkea mittari. Katsotaanpa siis tarkemmin kymmentä muuta lukua, jotka kuvaavat ihmisten elämää eri puolilla Uuttamaata.

Nämä tilastot on jo jaoteltu uusien hyvinvointialueiden mukaan. Alkuun pääsee silti valitsemalla tutun Uudenmaan kunnan. Helsinkikin on mukana, vaikka siellä ei pidetäkään erillisiä vaaleja.

Tässä esitetyt mittarit vaikuttavat myös euroihin tulevina vuosina.

Kun uudet hyvinvointialueet aloittavat, niiden valtiolta saama rahoitus on aluksi samaa tasoa kuin vuonna 2022. Sitten siirtymäajan kuluessa alkavat asteittain vaikuttaa alueiden tarpeet.

Laskelmat ovat vasta alustavia ja tarkentuvat vielä, mutta tältä Uudenmaan hyvinvointialueiden talous voisi näyttää vuosikymmenen vaihteessa: Helsinki, Länsi-Uusimaa ja Keski-Uusimaa menettäisivät rahaa asukasta kohden, Vantaa ja Kerava sekä Itä-Uusimaa voittaisivat.

Alueiden sisällä rahanjakoon vaikuttavat poliitikot, jotka tulevat valituiksi tammikuussa.

Esimerkiksi tuleva Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto ei saa periaatteessa kohdella eri tavalla Karkkilassa ja Kauniaisissa asuvaa.

Toisaalta sekä Karkkilassa että Kauniaisissa on alle 10 000 asukasta ja samaan Länsi-Uuteenmaahan kuuluvassa Espoossa selvästi yli 200 000. Pienten kuntien voi olla todella vaikeaa saada omia edustajiaan läpi.

Yksi kysymys on myös se, missä määrin uudet valtuustot pystyvät yleensä puuttumaan terveyseroihin.

”Sitähän tällä sote-uudistuksella yleensä halutaan, että palvelujärjestelmästä tulisi tasa-arvoisempi. Jää nähtäväksi, missä määrin siinä onnistutaan”, Karvonen sanoo.

Samalla pitäisi tietenkin myös jatkaa työtä elintapoihin liittyvien erojen kaventamiseksi ja ympäristön muuttamiseksi niin, että tapaturmia sattuisi vähemmän.

Karviaisen kuntayhtymän johtaja Timo Turunen sanoo, että Karkkilan kaltaisilla paikkakunnilla vaikuttavat tietenkin paljon hyvät peruspalvelut ja niiden riittävä rahoitus. Mutta eivät ne vielä riitä.

”Eivät sosiaali- ja terveyspalvelut vielä yksin pysty tekemään kaikkea. Terveyseroissa on kyse niin paljosta muustakin: työllisyydestä, koulutuksesta, perheestä, lähipiiristä. Siitä, että on elämässä mielekästä tekemistä.”

Karkkilan ABC:n pöydästä lähetetään vielä painokkaita terveisiä tuleville päättäjille.

”Oma terveysasema on todella tärkeä pienissä kunnissa. Sen täytyy säilyä”, Jari Ohra-aho sanoo.

Oikaisu 3. tammikuuta kello 10.53: Jutussa kerrottiin ensin, että ihmisjoukko, jolle terveydenhuollon menot ovat katastrofaalisen suuret tuloihin verrattuna, kasvaa Suomessa. Todellisuudessa joukko on pienentynyt.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat