Ei tullut takkia, ei edes kukkaroa – Helsingissä tapahtui metrokatastrofi, jonka todelliseksi häviäjäksi päätyi veronmaksaja - Kaupunki | HS.fi

Ei tullut takkia, ei edes kukkaroa – Helsingissä tapahtui metro­katastrofi, jonka todelli­seksi häviäjäksi päätyi veron­maksaja

Miksi 200 miljoonan korvausvaatimus kutistui oikeudessa vain 8,1 miljoonan euron korvaukseksi?

Automaattiajoa testattiin Helsingin metrossa vuonna 2014.

21.11. 19:44

Helsingin käräjäoikeuden liki 300-sivuinen tuomio Helsingin metron automatisoinnin korvauksista uppoaa syvälle sopimusjuridiikan syövereihin.

Tällä viikolla annetussa tuomiossa oikeus ratkaisi rahariidan eli ne korvausvaateet, joita osapuolilla oli toisiaan kohtaan.

Välituomiossaan viime vuonna oikeus ratkaisi syyllisyyskysymyksen. Välituomion mukaan Helsingin kaupungin liikennelaitoksella (HKL) oli oikeus purkaa automatisoinnin hankintasopimus tavarantoimittajan eli Siemensin viiveiden, lähinnä junatoimitusten viivästymisen vuoksi.

Murheellista tapahtumakulkua on käsitelty käräjäoikeudessa jo kolme vuotta. Kiista syntyi, kun HKL yksipuolisesti sanoi irti automatisointisopimuksen vuonna 2015.

Helsinkiläisen veronmaksajan näkökulmasta mielenkiintoisin kysymys on, miksi käräjäoikeus tuomitsi Siemensin suhteellisen pieniin korvauksiin, vaikka vaatimukset olivat historiallisen suuria ja se oli jo tuomittu syypääksi.

Siemens tuomittiin maksamaan korvauksina ja maksupalautuksina vain 8,1 miljoonaa euroa, vaikka HKL oli vaatinut liki 200:aa miljoonaa euroa.

Vastaus on, että oikeus halusi näyttöä sellaisista tappioista, jotka todistettavasti olivat tapahtuneet ja jotka olivat suoraan johdettavissa Siemensin toiminnasta.

Välituomiossaan oikeus oli jo todennut, ettei Siemensin toiminta ollut törkeän tuottamuksellista.

Lue lisää: HKL:n epäonnistuneen automaatti­metron maksu­mieheksi joutuu Siemens – Oikeus määräsi miljoona­korvaukset

HKL:n isoin 80 miljoonan euron korvaussumma oli laskettu siten, että metrokuljettajien palkat oli summattu yhteen vuosilta 2014– 2028. HKL argumentoi, että jos Siemens olisi toteuttanut automatisoinnin sovitussa aikataulussa, automaattiajoon olisi siirrytty ilman kuljettajia.

Oikeus kuitenkin katsoi, ettei HKL:n kauas tulevaisuuteen katsovaa palkkalaskelmaa voitu luokitella tapahtuneeksi tappioksi.

Siemens oli omassa vastineessaan huomauttanut, että HKL olisi joka tapauksessa joutunut palkkaamaan asemille ja laitureille henkilökuntaa.

Oikeus myös katsoi, etteivät kaikki projektin aikana tehdyt hankinnat olleet HKL:lle hyödyttömiä. HKL on pitänyt itsellään varikon ja metroverkon asetinlaitteet, käytönohjausjärjestelmän ja muutamia muita järjestelmän osia.

Tosin jos HKL olisi purkanut asetinlaitteet, metroliikenne olisi pitänyt pysäyttää useiksi vuosiksi uuden asetinlaitteen rakentamisen ajaksi.

HKL oli lunastanut Siemensiltä lähes 10 miljoonalla eurolla tiettyjä Siemensin toimittamia järjestelmän osia vuonna 2016. Siemens oli myös palauttanut jo vuonna 2015 yhteensä 18,5 miljoonaa euroa HKL:n maksamia suorituksia.

Oikeus punnitsi kohta kohdalta ja kuluerä kuluerältä, missä määrin HKL:llä oli oikeus vaatia maksujen palautuksia tai vahingonkorvauksia.

Länsimetro oy ei oikeuden mukaan ollut oikeutettu korvauksiin eikä HKL voinut saada korvauksia automatisoinnista länsimetrosopimuksen perusteella.

Käräjäoikeuden tuomion perusperiaatteena oli, ettei samasta vahingosta tule suorittaa korvausta usean vaatimuksen pohjalta.

Oikeus noudatti myös rikastumiskieltoa, eli vahingonkorvaus ei voi ylittää täyden korvauksen määrää eikä vahinkoa kärsinyt voi taloudellisesti hyötyä vahinkotapahtumasta.

Alkuperäisten automatisointisopimusten arvo oli yhteensä 174,3 miljoonaa, josta Helsingin metron osuus oli suurin, 99 miljoonaa euroa.

HKL:n vahingonkorvauksia kutisti sekin, ettei välituomion perusteella HKL:llä ollut oikeutta purkaa erillistä varikkosopimusta yhtä aikaa automaattimetron hankintasopimuksen kanssa.

Lue lisää: Automaatti­metro oli valtava hanke, joka meni täysin pieleen – näin oikeus löysi ratkaisevat virheet

Varikon sopimus olisi pitänyt purkaa sen sopimusehtojen mukaisesti, eivätkä sopimusehdot tuolloin täyttyneet. Mahdolliset toimitusviiveet eivät olleet vielä toteutuneet.

Varikon osalta HKL päinvastoin joutui maksumieheksi, sillä sen pitää maksaa runsaat 10 000 euroa metrovarikolle jo toimitettujen laitteiden purkamisesta, poisviennistä ja hävittämisestä sekä tilojen kunnostamisesta syntyneistä kustannuksista.

Oikeus myös hylkäsi lukuisia HKL:n menoeriä, jotka liittyivät automatisoinnin rakennusvaiheen järjestelyihin. Esimerkiksi ylimääräisten liikenteenohjaajien palkkaaminen tai muut lisääntyneet operointikulut rakennusaikana eivät oikeuden mukaan olleet hyödyttömiä.

Oikeus myös hylkäsi HKL:n vahingonkorvausvaatimukset länsimetrosopimuksen osalta. Vaikka länsimetron valmistuminen viivästyi, sitä ei voitu laskea Siemensin syyksi.

Oikeus myös arvioi, ettei HKL kyennyt näyttämään toteen laskelmaa vakioväkensä työaikakulujen jyvittämisestä automaattiprojektin kontolle.

HKL halusi muun muassa maksattaa yhden työntekijänsä passikulut Siemensillä.

Molemmat osapuolet myös vaativat toista osapuolta korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa. HKL:n oikeudenkäyntikulut olivat 4,1 miljoonaa ja Siemensin 9,5 miljoonaa euroa.

Käräjäoikeus joutui tätä pohtiessaan ratkaisemaan, kumpi oli voittaja ja kumpi häviäjä.

Oikeudenkäynnin ensimmäisen vaiheen eli syyllisyyskysymyksen häviäjä oli Siemens, mutta toisessa eli korvausvaiheessa oikeus hylkäsi suurimman osan HKL:n korvaus- ja maksupalautusvaatimuksista.

”Voidaan lähtökohtaisesti katsoa, että Siemens on pääosin voittanut ja HKL vastaavasti hävinnyt oikeudenkäynnin toisen vaiheen”, tuomiolauselmasta ilmenee.

Tuomio on nyt kirjoitettu siten, että kumpikin maksaa omat kulunsa.

Molemmat osapuolet harkitsevat valitusta hovioikeuteen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat