Työntekijöitä virtaa verkkaiseen tahtiin Helsingin Kaupunkiympäristötalon lounasravintolaan. Jos elettäisiin normaaleja aikoja, uudessa toimistotalossa työskentelisi jopa 1500 kaupungin palkkalistoilla olevaa insinööriä, arkkitehtiä ja monta muuta osaajaa.
Joukkoon kuuluu myös pääkaupungin ainoa nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen. Vuonna 2003 Helsinki perusti toimen, johon suomen kielen maisteri valittiin. Hän vastaa uusien asemakaavojen katujen ja puistojen nimien ideoinnista ja suunnittelusta.
”Perehdyin opinnoissani paikannimistön tutkimukseen. Gradunikin käsitteli aihetta, mutta en olisi suurimmissa unelmissakaan voinut kuvitella, että päädyn lopulta työskentelemään päätoimisesti nimien parissa. Näitä tehtäviä ei ole Suomessa monta.”
Lehtosella on kollegoita vain Espoon kaupungilla. Vantaan kaupunki lopetti vastaavan tehtävän vuosituhannen vaihteessa. ”Olisihan se hienoa, jos nopeasti kasvavalla Vantaallakin olisi oma nimistöasiantuntija.”
Hän kertoo olleensa aina kiinnostunut eri kielistä ja nimistä.
”Muistan, kuinka Puistolan ala-asteen kolmannen luokan ensimmäisellä ruotsin tunnilla opettaja antoi kotiläksyksi katsoa kadunnimikilvestä, mitä kotikadun nimi on ruotsiksi. En ollut koskaan kiinnittänyt huomiota tällaiseen asiaan.”
”Tällä saattoi olla järisyttävä merkitys, sillä sen jälkeen katsoin maailmaa uusin silmin.”
Kaavanimet ovat tietoisen ja pitkäjänteisen suunnittelun tulosta, Lehtonen muistuttaa. Nimistönsuunnittelijana hän joutuu tekemään paljon monitahoisia selvitystöitä ja tiedonhakua.
”Siinä varmasti auttaa kirjastonhoitajan koulutukseni ja yleinen kiinnostukseni kaiken maailman asioita kohtaan. Opin itsekin koko ajan uutta, mikä on ihanaa!”
Nimistönsuunnittelu on osa kaupunkisuunnittelua, ja se alkaa heti, kun kaavoja ryhdytään valmistelemaan. ”Koordinoin nimen matkaa kaavasuunnitelmasta eteenpäin ja selvitän ongelmakohtia, jotta nimi on oikein joka paikassa kartoissa, kylteissä ja osoitteissa.”
Lehtosella on riittänyt yhteistyön täyteisiä vuosia kaavoittajien kanssa. Suurista projektialueista ensin oli vuorossa Jätkäsaari, sitten Kalasatama, Kruunuvuorenranta, Verkkosaari ja Kyläsaari.
”Verkkosaaressa ovat tulleet jo voimaan esimerkiksi Pilkkikatu, Jääkairankuja ja Verkkoneula, sillä Vanhankaupunginlahtihan on ollut aina suosittu pilkkipaikka.”
Parhaina vuosina nimistötoimikunta on käsitellyt pari sataa uutta kadun ja kujan nimeä. Nyt tahti on verkkaisempi, koska suunnittelu painottuu täydennysrakentamiseen vanhoille alueille, joissa katukyltit ovat jo paikoillaan. Aikaa on nyt vaikkapa tiedon laadun parantamiselle ja kehityshankkeille.
Helsingissä katujen nimet suunnitellaan alusta asti kahdella kielellä. Sitä ennen tutkitaan alueen historiaa ja vanhoja paikkojen nimiä. Esimerkiksi Malmin lentokentän alueelta ja sen ympäristöstä löytyi vanhoista kartoista lähes 170 ruotsinkielistä paikannimeä, mutta vain muutamia suomenkielisiä niittyjen nimiä kuten Paha Haara, Paska Nitu ja Hirviholms Äng. Vasta 1900-luvulla nimet alkoivat muuttua suomenkielisiksi.
Kentän rakennusten ympäristössä nimistöä on taas ideoitu sillä perusteella, mistä kaupungeista Malmille tuli aikanaan lentoja. Malmille on ehdotettu Brommankatua, Kastrupinkatua, Tempelhofinkatua, Pulkovonkujaa ja Spilvenkujaa. ”Nämä eivät ole vielä virallisia eli eivät ole tulleet voimaan.”
Nimissä säilyy paikallishistorian kerrostumia, tietoa paikan vaiheista, maisemasta ja ihmisistä. Esimerkiksi Tammisaloon tuli tämän vuoden keväällä Veijo Meren puisto Tammisalo-seuran ehdotuksesta. Kirjailija asui vuosikymmenien ajan merellisessä kaupunginosassa.
Ideoita ja nimiehdotuksia nimettömille paikoille otetaan Lehtosen mukaan mielellään vastaan kaupunginosien yhdistyksiltä ja asukkailta. Oikea osoite on Helsingin kaupungin palautekanava.
”Saadut ideat ja ehdotukset säilötään nimipankkiin. Ainahan niitä ei voi heti toteuttaa, mutta sieltä niitä voidaan nostaa tarpeen mukaan esiin.”
Yhtä tärkeää on saada tietoa puuttuvista kadunnimikilvistä. Lehtonen kiittää korona-aikana aktiivisesti kaupunkia kiertäneitä katukävelijöitä, joilta tuli tietoa puutteista kilvissä ja virheistä kartoissa. Hän iloitsee siitä, että innostus ”aakkoskävelyyn” kasvoi ja suosio nimistöä kohtaan kasvoi entisestään.
Nimistönsuunnittelija itse harrastaa intohimoisesti musiikkia. Alun perin hän innostui euroviisuista 1980-luvun alussa juuri siksi, että siellä kuuli musiikin lisäksi monia kieliä. ”Myös alkuperäisen Radio Cityn tulo vuonna 1985 laajensi helsinkiläisen maailmankuvaa suuresti”, Lehtonen sanoo.
”Onneksi on ruuhkavuosien jälkeen mahdollisuus laulaa kahdessa lauluporukassa. Jaamme veljeni kanssa uusia musiikkilöytöjä ja käymme keikoillakin. Ja joulun alla konsertteja riittää joka illaksi. Ilman jokapäiväistä musiikkiannosta olisin varmasti aivan onneton.”
Johanna Lehtonen
Syntyi 1971 Helsingissä.
Ylioppilaaksi Pohjois-Helsingin lukiosta.
Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta, pääaineena suomen kieli, sivuaineina pohjoismaiset kielet, folkloristiikka, suomalais-ugrilainen kansatiede ja sosiologia.
Informaatiotutkimuksen aineopinnot Tampereen yliopistosta.
Järjestösihteerinä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa 1994–1997. Kirjastonhoitajana Pasilan kirjastossa 1999–2003.
Helsingin kaupungin ensimmäinen nimistönsuunnittelija, 2003–.
Harrastaa kuoro- ja yhtyelaulua, ryhmäliikuntaa ja joogaa.
Rakastaa euroviisuja ja monenlaista poppia ja rockia, hurmaantuu kirjoista ja kirjastoista.
Asuu Vantaalla, perheeseen kuuluvat aviomies sekä 19-vuotias poika ja 16-vuotias tytär.
Täyttää 50 vuotta lauantaina 18. joulukuuta.