Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä” - Kaupunki | HS.fi

Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”

Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.

Lukutaitoon vaikuttavat myös motivaatio ja lukuinto.

12.1. 2:00 | Päivitetty 12.1. 7:13

Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.

Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.

Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.

”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.

Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.

”Joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi.”

Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.

Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.

”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.

”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”

Erot lasten ja nuorten lukemisen taidoissa ovat kasvussa. Tämän nosti esiin myös kirjailija ja opettaja Silvia Hosseini Helsingin Sanomissa 2. tammikuuta julkaistussa esseessään. Hosseini kirjoitti, että puhuttaessa nuorten lukutaidon heikkenemisestä kyse on ennen kaikkea lukutaidon eriytymisestä.

Lue lisää: On ällistyttävää, että opettajat eivät opeta lapsille kirjojen lukemista siksi, että lapset eivät sitä jo valmiiksi osaa

Samaa mieltä on lukutaitoa tutkinut professori Marja-Kristiina Lerkkanen Jyväskylän yliopistosta.

"Käytännössä Suomessa kaikki oppivat kyllä lukemaan, saamaan tekstistä selvää. Mutta tuleeko sinusta lukija – että ymmärrät mitä luet ja osaat käsitellä tekstiä – vaatii sitä, että on runsaasti lukukokemusta.”

Kyse on siis harjoittelusta. Urheilussa, piirtämisessä tai matematiikassa ei opi hyväksi, ellei kokeile, harjoittele ja toista. Sama pätee lukemiseen.

”Kestää pitkään, että lukemisesta oppii nauttimaan: että se on niin sujuvaa, ettei mene into. Pitää sitoutua lukemisen harjoitteluun. Kun puhutaan lukutaidon kriisistä, kyse on siitä, ettei lueta tarpeeksi”, Lerkkanen sanoo.

Osa lapsista ja nuorista on toki saanut harjoitusta kotona. Heitä on esimerkiksi viety kirjastoon, tai kotona on luettu paljon. Tämä näkyy oppilaiden taidoissa suoraan, opettajat sanovat.

”Tekninen lukeminen saattaa vielä onnistua, mutta sisältö ei aukea millään tavalla.”

Osalta lukurutiinit ja lukuinto sen sijaan puuttuvat kokonaan.

Kaikilla ei ole myöskään monilukutaitoa: esimerkiksi eri tekstilajien eroa ei ymmärretä, ja kyky arvioida ja tarkastella tietoa kriittisesti on kehno.

”Ei osata erottaa toisistaan uutista tai mainosta, niitä luetaan ihan samalla tavalla. Tekstistä ei löydetä olennaista sisältöä, kaikki on samaa puuroa. Ei osata arvioida, mikä on luotettavaa tietoa, mikä ei. Tekninen lukeminen saattaa vielä onnistua, mutta sisältö ei aukea millään tavalla”, sanoo ammatillisen oppilaitoksen opettaja Espoosta.

Mitä asialle sitten voisi tehdä? Kysymys on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, sillä lukemisen ja lukutaidon edistämiseksi on työskennelty kouluissa pitkään.

Hosseini sanoo esseessään, että tarvitaan jatkuvaa ponnistelua, jotta lapset ja nuoret tarttuisivat kirjaan. Samaa mieltä on Lerkkanen: työskentelyä pitää jatkaa.

”On paljon opettajia, jotka panostavat lukutaidon kehittämiseen valtavasti jo nyt ja ovat siitä innoissaan. Mutta parantamisen varaakin on.”

Yhtenä esimerkkinä keinoista Lerkkanen mainitsee lukutunnit, joille jokainen oppilas saa valita itselleen mieluisan kirjan ja lukupaikan.

Lukemisen tulisi olla mukavaa, sillä ilo lisää motivaatiota. Ei tarvitse välttämättä lukea klassikkoromaaneja, kunhan lukee jotakin – vaikka sarjakuvia tai tietokirjoja.

Tärkeää on Lerkkasen mukaan yhteenkuuluvuuden tunne luokassa: se, miten opettaja onnistuu luomaan lukijoiden yhteisön, johon lapset ja nuoret haluavat kuulua.

”Se tarkoittaa, ettei pelkästään lueta vaan myös keskustellaan lukukokemuksesta ja siitä, mitä ajatuksia on herännyt. Pidetään porinaryhmiä, suositellaan luettavaa toisille ja voidaan tehdä kirjan pohjalta vaikka näytelmä, kuunnelma, Tiktok-video tai elokuva", Lerkkanen sanoo.

Osa kyselyyn vastanneista opettajista toimii jo nyt näin. Etenkin moni alakoulun opettaja kertoi kyselyssä lukevansa oppilaille ääneen.

”Lainaan kirjastosta luokkaan kirjoja, teemme lukemiseen innostavia teemaopetuksia (lukukuu, lukuhaaste, eri aiheisiin liittyvät kirjaviikot), luen päivittäin ääneen oppilaille, on lukunurkkaus, lukudiplomi, lukupiiri”, kertoo alakoulun opettaja Espoosta.

Keskustelua aiheesta on käyty vilkkaasti myös HS:n mielipidepalstalla koko alkuvuoden ajan.

”Jos kotona on kielteinen tai vähättelevä asenne lukemista kohtaan, ei sitä voida koulussa paikata mitenkään.”

Suurin osa kyselyyn vastanneista opettajista pitää lukutaidon kehittämistä opettajien tehtävänä, todetaanhan näin jo opetussuunnitelmassa.

Osa opettajista sysäisi päävastuun lukutaidosta kodeille. Oppilaiden taustat, kuten lukemisen käytännöt ja perheiden voimavarat, ovat kuitenkin erilaisia, eivätkä opettajat voi vaikuttaa niihin.

Peruskoulun tärkeä tehtävä on myös tasata taustasta johtuvia eroja. Siksi katseet kääntyvät usein kouluun, kun lukutaidon opettamisesta keskustellaan julkisesti. Tämä harmittaa osaa opettajista.

”On vanhempien tehtävä viedä kirjastoon ja käytöksellään ja valinnoilla arvottaa lukeminen korkealle. Jos kotona on kielteinen tai vähättelevä asenne lukemista kohtaan, ei sitä voida koulussa paikata mitenkään”, sanoo yläkoulun opettaja Raumalta.

Parasta olisi, jos tukea lukemiseen saisi sekä kotoa että koulusta. Tämä turvaisi lasten ja nuorten tulevaisuutta.

Moni kyselyyn vastannut opettaja huomauttaa, että lukutaidon ongelmissa ei ole kyse ainoastaan lukemisesta vaan kokonaisvaltaisesta elämässä pärjäämisestä.

Jos ei ole sanoja, ei ole myöskään taitoa kirjoittaa tai keskustella. Tällöin kieli ja ajattelu köyhtyvät. Pahimmillaan seuraukset ovat vakavat ja näkyvät viimeistään silloin, kun nuori varttuu ja muuttaa omilleen.

"Ei osata lukea yksinkertaisia ohjeita, esimerkiksi rakennus- ja kokoamisohjeita tai ruuanlaitto- ja leivontaohjeita”, kuvailee ammatillisen oppilaitoksen opettaja.

”Ei osata täyttää virallisia lomakkeita, koska täyttöohjeet ovat liian vaikeita. Esimerkiksi Kelan sivulta tiedon hakeminen on aivan liian vaikeaa.”

Yläkoulun opettaja Helsingistä kertoo olevansa huolissaan oppilaiden lukutaidosta, koska ilman hyvää luetun ymmärtämisen taitoa ihminen on heikommalla yhteiskunnassa.

”Kyseessä on ennen kaikkea tasa-arvokysymys. Heikommalla lukutaidolla varustetut pärjäävät tässä maailmassa huonommin, ja he ovat suuremmassa syrjäytymisvaarassa kuin taitavat lukijat.”

Toivoa kuitenkin on.

”Ajattelisin, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Tiedän nuoria, jotka ovat vasta myöhemmällä iässä ryhtyneet lukijoiksi”, Marja-Kristiina Lerkkanen sanoo.

Jutussa käytetyt suorat lainaukset ovat vastaajilta, joiden nimi ja yhteystiedot ovat HS:n tiedossa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat