Moni puutarhan näyttävä kasvi on luonnon näkö­kulmasta täysin hyödytön – toimi näin, jos haluat kaupunki­puutarhaasi moni­muotoista luontoa

Luonnon monimuotoisuutta voi tukea myös omalta pihalta tai parvekkeelta. Biologi ja puutarhuri Leena Luoto kertoo, miten puutarhasta saa luonnonmukaisen.

Luontoa voi vaalia myös perinteisessä puutarhassa. Leena Luodon pihassa Vantaalla viihtyvät sekä luonnonkasvit että daaliat. Etualalla roikkuu perhosbaari. Piha kuvattiin syyskuussa.

27.3. 2:00 | Päivitetty 27.3. 8:01

Ihminen taloineen ja pihoineen on vallannut elintilaa luonnolta. Mitä omassa pihassa voisi tehdä jotain toisin, jotta luonnon monimuotoisuutta voisi auttaa?

HS kertoo viisi vinkkiä, joiden avulla luontoa voi lisätä omalla pihallaan. Sivutuotteena saa eläväisen ja entistä helppohoitoisemman pihan.

1. Mieti lajivalikoima uusiksi

Luonnon monimuotoisuus mielletään usein mahdollisimman moneksi kasvilajiksi. Mutta vaikka kasveja olisi 200 erilaista, luonnon monimuotoisuutta ei synny, jos kasvien ja muiden eliöiden välille ei muodostu vuorovaikutusta ja verkostoja.

Toisilta mantereilta tuodut puutarhakasvit eivät välttämättä kelpaa kumppaneiksi tai ravinnoksi oman luontomme lajeille.

Tietokirjailija, biologi ja puutarhuri Leena Luoto poimii pihaltaan Vantaalla käteensä kaksi kukkaa. Monikerroksinen valkoinen daalia näyttää upealta, mutta siitä ei ole iloa hyönteisille: sen heteet on jalostettu pois. Sen sijaan vanhalla punaisella maatiaislajilla on sekä emi että heteet, joten se pystyy tuottamaan mettä. Tämä on yleinen ongelma: moni näyttävä puutarhakasvi on jalostettu hedelmättömäksi.

”Kauneus on usein eri ihmisen ja hyönteisen silmissä”, Luoto sanoo.

Jalostettu daalia on näyttävä, mutta samalla on menetetty heteet.

Tällä daalialla heteet on tallella, ja se tarjoaa iloa myös pölyttäjille. Leena Luoto uskoo tämän lajikkeen olevan 1800-luvulta.

Pihalle kannattaa valita maatiaislajikkeita ja tavallisia luonnonkukkia.

”Perhoskasveina luetellaan aina syysleimut ja punahatut, mutta ehkä keltamaite ja kultapiisku voivat olla vielä parempi kombo. Lisäksi voi laittaa erilaisia tädykkeitä ja vaikkapa ahdekaunokkia”, Luoto ehdottaa.

Hän itse on laittanut kukkapenkkiinsä edellä listattujen lisäksi kissankelloa, metsäkurjenpolvea, niittyhumalaa, keltanoa ja ketohanhikkia. Keltamatara ja ahomatara levittävät huumaavaa tuoksua. Myös metsäapila ja erilaiset virnat ovat hyviä. Kuivaan kohtaan voi laittaa ketoneilikkaa, kosteaan paikkaan sopii mesiangervo.

Pääosin Luoto on kasvattanut luonnonkukat siemenestä. Luonnosta kasveja ei kannata käydä kaivamassa ylös. Myös joissakin puutarhamyymälöissä myydään luonnonkasvitaimistoja.

Kevätkauden ja alkukesän voittajia ovatkin kotimaiset ”rikkaruohot”.

Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin kaupan niittysiemensekoitusten sisältöä pölyttäjien näkökulmasta. Suomen lajistoon soveltaen parhaita medenantajia olisivat kesämaitiainen, ahdekaunokki ja kyläneidonkieli sekä ruiskukka. Eniten siitepölyä taas tuottaisivat myskimalva, ahdekaunokki ja päivänkakkara sekä silkkiunikko.

Siemensekoitusten kasvit ruokkivat pölyttäjiä kuitenkin vasta myöhemmin kesällä. Eloonjäämisen kannalta kriittisen kevätkauden ja alkukesän voittajia ovatkin kotimaiset ”rikkaruohot”, kuten voikukka, rönsyleinikki, lutukka, valkoapila, siankärsämö ja pihatähtimö eli vesiheinä.

Voit itse tutkia tutkimuksen tuloksia täältä.

Monivuotiset kasvit ovat yksivuotisia parempia, sillä ne tarjoavat myös hyönteisille suojaa, ruokaa ja talvehtimispaikkoja.

Lajivalikoiman miettiminen tarkoittaa myös kerroksellisuuden rakentamista puutarhaan. Puita ja pensaita kannattaa istuttaa pihaan, jos niitä ei siellä ole.

”Puiden avulla pihaan voi luoda erilaisia mikroilmastoja ja erilaisia elinympäristöjä. Puiden avulla voi tehdä varjoisampia, viileämpiä ja kosteampia kohtia tontille”, Luoto sanoo.

Luonnonkasvit sopivat myös puu- ja pensaskerrokseen. Kuivaan pihaan voi tuija-aidan tilalle harkita kotimaista katajaa.

Rönsyilevä ja kerroksellinen piha on kotipuutarhurin parhaita luontotekoja.

”Kasvien myötä tulevat kukkakärpäset, kovakuoriaiset, linnusto, koko ravintoketju. Koko eliömaailma muuttuu luonnonkasvien mukana”, Luoto sanoo.

Keltanolajeja on useita, ja ne tuottavat sekä siitepölyä että mettä.

Leena Luoto jättää pihaansa hyönteisten ruuaksi nokkosta ja leskenlehteä, jolloin puutarhakasvit usein saavat olla rauhassa. Leskenlehti on tärkeä, sillä se antaa ravintoa pölyttäjille varhain keväällä.

2. Luo elinympäristöjä ötököille

Jos haluaa antaa tilaa luonnolle, se tarkoittaa elinympäristöjä myös erilaisille ötököille.

Jokaisella hyönteisellä on oma tehtävänsä luonnon kirjossa. Hyönteisiä tarvitaan pölyttämiseen, tuholaiskantojen säätelyyn ja eloperäisen aineksen pilkkomiseen.

Puutarhassa hyönteiset huolehtivat tasapainosta: yksittäinen laji ei pääse valloilleen, kun paikalla on myös sitä saalistavia tai siinä loisivia hyönteisiä. Esimerkiksi leppäkertut harventavat tehokkaasti kirvakantaa. Jos on itse heti keväällä riipimässä kirvaiset lehdet kasveista, voi samalla tulla tuhonneeksi leppäkerttujen toukkien ravintoapajan.

”Turha hätiköidä. Usein kasvi ei ehdi edes kärsiä kirvoista, kun kirvat jo muuttavat seuraavaan isäntäkasviin tai joutuvat syödyiksi”, Luoto sanoo.

Hämähäkit, petopunkit, maakiitäjäiset ja harsokorennot saalistavat muita ötököitä tai loisivat niissä. Myös linnut ja päästäiset syövät ötököitä, samoin lepakot, jos sellaiseen saa pihaansa.

Paras suoja omille lempikasveille on huolehtia kasvien lajirunsaudesta.

Lierot ja madot tekevät maahan reikiä, kuohkeuttavat maata ja kuljettavat ravinteita syvemmälle maahan.

Paras suoja omille lempikasveille on huolehtia kasvien lajirunsaudesta. Silloin kotilot tai muut nälkäiset eivät kalua yksittäistä kasvia olemattomiin. Esimerkiksi tämän takia Leena Luoto jättää nokkosia ja leskenlehtiä kukkapenkkeihin.

”Ne ovat kotiloiden herkkuja, ja kuunliljani saavat olla rauhassa”, Luoto sanoo.

Ötökät myös syövät toisiaan. Luodon ruusuissa elää monta kirvalajia, kolmea ludetta, muutamaa kukkakärpäslajin toukkaa sekä kirvasääsken toukkia.

”Kirvasääsket ovat hyviä, ne syövät sekä kirvoja että kemppejä.”

Leena Luodon ruusut kukoistavat, vaikka niissä on kirvoja, luteita ja muita ötököitä. Kaikkia hyönteisiä ei tarvitse olla heti hävittämässä.

Ötökät tarvitsevat suojaa, talvehtimispaikkoja ja ruokaa. Kaikenlaisia joutopuskia tai kasveja ei kannata heti olla raivaamassa pois. Esimerkiksi harittavaoksainen korpipaatsama on sitruunaperhosten toukkien ravintoa ja koteloitumispaikka.

Risu- ja lehtikasojen voi antaa olla paikoillaan talven yli. Kantoja, kaatuneita puita tai lahoavaa pihapuuta ei kannata kokonaan poistaa.

Monien kovakuoriaisten toukat käyttävät lahoavaa puuainesta. Tällainen on esimerkiksi kimalaiskuoriainen, josta on pihalle iloa pölyttämistehtävissä. Lahoava puu toimii kasvualustana myös monille mikrobeille ja sienille, joita niitäkin piha tarvitsee. Lahopuu hyönteisineen houkuttelee myös lintuja.

Linnuista voi tulla ensin mieleen ongelma: rastaat tyhjentämässä herukkapensaita. Rastaat kuitenkin syövät ötököitä ja siten auttavat pitämään luonnon tasapainoa yllä.

Lipstikan kuivat varret on jätetty pihaan hyönteisten talvehtimispaikoiksi. Liian siisti piha tarjoaa vähänlaisesti elinympäristöjä.

3. Kohtelee maaperää hellästi

Puutarha ja elämä siinä kasvaa maan varassa. Maaperää on siis syytä kohdella hellästi.

Yksi gramma maata sisältää satoja miljoonia mikrobeja. Mikrobit tarkoittavat kaikenlaisia pieneliöitä bakteereista homeisiin tai hiivoista viruksiin. Monet mikrobit ovat hajottajia, eli ne pilkkovat kasvijätteitä ja muuta elollista kasvien käyttöön nitraateiksi, sulfaateiksi, hiilidioksidiksi ja vedeksi.

Mikrobit myös sitovat typpeä, valmistavat humusta ja tekevät kaikenlaista muuta maaperän kannalta hyödyllistä.

Maaperä on elävä olento, joten se tarvitsee samaa mitä muutkin eläväiset: ruokaa ja happea.

Jotta maaperä saisi happea ja pysyisi ilmavana, sitä ei kannata juntata tiiviiksi isoilla koneilla tai vyöryttää asvalttia isoille alueille. Maata ei myöskään kannata olla jatkuvasti kaivamassa, mylläämässä ja näin rikkoa maaperän eliöverkostoja.

Maaperän ruokaa ovat erilaiset kasvijätteet, joita ei kannata kantaa pois vaan jättää maan ravinnoksi.

Kaikenlaisista torjunta-aineista ja myrkyistä kannattaa niin ikään luopua. Samalla kun ne torjuvat yhtä rikkakasvia tai tuhohyönteistä, ne yleensä ovat tappavia tai haitallisia muillekin eliöille. Tämä pätee myös suolaan.

4. Kierrätä kaikki mahdollinen

Kaikki elollinen, mitä pihassa syntyy, on ravintoa uudelle elämälle. Oikeastaan mitään ei siis kannata viedä tontilta pois vaan kierrättää takaisin luonnon hyväksi.

Kitkiessä kasvinnaatit voi käyttää viherkatteiksi kasvien ja pensaiden ympärille ja alle. Viherkate estää uusia rikkaruohoja kasvamasta, pidättää maassa kosteutta ja maatuessaan ruokkii maaperää.

Kaikki elollinen, mitä pihassa syntyy, on ravintoa uudelle elämälle.

Ruohonleikkuusilpun voi jättää nurmikolle ravinteiksi tai kerätä sen kasvimaalle tai pensaiden alle. Myös syksyn lehdet voi jättää maahan ravitsemaan pihaa. Ruohonleikkurilla lehtiä voi tarvittaessa hurauttaa pienemmäksi silpuksi.

”Jos vaahteranlehdissä joutuu kahlaamaan polveen asti, sitten tietysti kannattaa jo perustaa lehtikomposti”, Luoto sanoo.

Risut ja oksat kannattaa silputa ja käyttää niin ikään katteena. Kompostissa niistä voi tehdä uutta multaa. Mitä enemmän multaa voi tehdä omista piha- ja kotitalousjätteistä, sitä vähemmän kaupasta tarvitsee ostaa soilta nostettua ja muoviin pakattua turvetta. Oksasilppureita ja hakettimia voi myös vuokrata.

Haitalliset vieraslajit ovat oikeastaan ainoa poikkeus. Niistä on pihassaan syytä hankkiutua eroon, etteivät ne leviä luontoon ja syrjäytä siellä omaa suomalaista luontoamme. Tällainen kasvi on esimerkiksi kurtturuusu, joka valtaa merenrantoja.

Luonnonkukkapenkissä jaksaa vielä syyskuussa kukkia pietaryrtti ja piiankieli. Mäkimeirami kukkii lähes koko kesän, ja keskikesällä kukkivat aho- ja keltamatara. Leskenlehtiä ei nypitä pois, koska se on hyvä kevätkukkija. Lisäksi penkissä kasvaa kangasajuruohoa, ketohanhikkia, kissankelloa ja ketoneilikkaa.

5. Anna olla! Laiskottele!

Ehkä kaikkein tärkein ohje tulee viimeisenä: Anna olla. Laiskottele. Nautiskele pihasta. Anna luonnon tehdä työt.

Luonnossa kukaan ei kitke, leikkaa, kottikärrää eikä kaiva. Pihakin pärjää vähemmällä rymsteeraamisella.

Nurmikko vaatii hoitamista, ja samalla se on eräänlainen aavikko: lajistoltaan köyhä. Nurmikon sijaan pihaan voi perustaa kedon tai niityn tai antaa luonnonkasvien levitä vapaasti.

Luonnossa kukaan ei kitke, leikkaa, kottikärrää eikä kaiva.

Jos nurmikkoa haluaa pitää, voi siihen kasvattaa valkoapilaa ja niittyhumalaa, jolloin pölyttäjillekin on ruokaa. Nurmikon leikkuuväliä kannattaa pidentää ja antaa sen kasvaa hieman pidemmiksi.

”Ja miksi sammalta vastaan pitäisi taistella? Sehän on hyvin kaunis. Sitä paitsi siinä elää paljon sammalpunkkeja, jotka ovat jonkun ruokaa, joka taas on jonkun muun ruokaa. Tätä se monimuotoisuus on: mikään laji ei ole turha”, Leena Luoto sanoo.

Siistiksi nypityn pihasoran tai laatoituksen alla maan eloperäisyys on lähellä nollaa. Ehkä kaiken ei tarvitse olla niin viivasuoraa vaan ketohanhikkien ja piharatamoiden voi antaa levitä kohti autopaikkaa.

Kaikki mahdolliset alueet kannattaa pitää kasvipeitteisenä: enemmän luontoa, enemmän elämää. Kasvipeitteisillä mailla mikrobitiheys on 100—1000-kertainen paljaisiin maihin verrattuna.

Kasvien voi antaa levitä toistensa lomaan. Hienommin sitä kutsutaan ”dynaamiseksi istutukseksi”, kun kasvien välillä ei ole selvää rajaa.

Tai kuten Leena Luoto sen ilmaisee:

”Kun kasvit kättelevät, puutarhuri pääsee helpolla.”

Leena Luodon rytö – tai hienommin pihan ekoalue. Isoa karhunputkea moni vihaa, mutta monet hyönteiset hyötyvät siitä. Rydössä on myös ohdakkeita. Suojaisalta alueelta hyönteiset voivat etsiä talvehtimispaikkoja.

Syksyllä pihaa ei kannata siivota liiaksi. Hyönteiset hyötyvät talvisuojasta, ja maatuvat kasvijätteet ruokkivat maaperää ja kasveja

Jos kasveja ei näe hävitettävinä vihollisina, kitkemisestä voi luopua. Nokkoset sopivat hyvin viinimarjapensaiden alle. Ne kuohkeuttavat maata ja nostavat ravinteita pintaan. Samaa tekevät voikukat vaikkapa omenapuiden alla.

Jos jotain kasvaa pihassa valmiina, sitä ei kannata heti olla hävittämässä.

”Jos vaikka pajun saa pihaansa, se on todella hyvä. Etenkin jos vielä saa sekä poikapajun että tyttöpajun, niin vielä parempi”, Luoto sanoo.

Etenkin kylminä keväinä pajut ovat tärkeitä hyönteisille, kun muuta ravintoa ei juuri ole saatavilla.

” Eli vähennä omaa kädenjälkeä, lisää luonnon jälkeä.”

Mitä puunatumpi ja hallitumpi piha on, sitä köyhempi se luonnon näkökulmasta on. Erilaiset rydöt ovat tärkeitä elinympäristöjä. Jos rytökasat piinaavat mieltä, ne voi nimetä uudelleen ”ekoalueiksi” ja näin poistaa ne mielestään tekemättömien töiden listalta. Ainakin osa puutarhasta kannattaa jättää vähemmälle hoidolle, jonkinlaisiksi luontokeitaiksi.

Rikkaruohoista ja kasveja syövistä ötököistä ei tarvitse kokonaan hankkiutua eroon. Riittää, että pyrkii tasapainoon.

”Ei aina tarvitse olla johtamassa tai itse kiipeämässä esiintymislavalle. Sitä voi siirtyä välillä katsomoon. Ihmetellä ja ihastella pihaa, antaa luonnon tehdä, oppia luonnosta. Eli vähennä omaa kädenjälkeä, lisää luonnon jälkeä”, Leena Luoto sanoo.

Luodon piha ei kuitenkaan ole mikään metsäpiha, niitty tai luontopiha vaan perinteinen puutarha istutusalueineen ja nurmikkoineen. Silti sinne mahtuu luontoa, tuhansia lajeja hyönteisiä ja paljon rikkaruohoja.

”Mutta ei tällä puutarhakilpailuja voiteta, täällä on liikaa kaikkea epämääräistä.”

Daalioitten seassa kasvaa jättiverbenaa.

Kimalainen ruokailee jalokurjenpolvella.

Mitä parvekkeella voi tehdä?

Parvekkeelle voi olla vaikea hankkia villiä luontoa, sillä luonnonkasvit eivät välttämättä menesty siellä. Parvekkeelle vihreyttä voi rakentaa puutarhakasveillakin.

Hyönteisten ruokkiminen kannattaa aloittaa heti varhaiskeväällä ja hankkia parvekkeelle vaikkapa narsisseja, kun omat kasvatukset ovat vasta taimivaiheessa. Krookukset ovat myös varhaisia kukkijoita.

Kimalaiset ovat taitavia löytämään kukat kaupungissakin.

Sekä kukkakasvit että hyötykasvit tarjoavat ruokaa perhosille, kimalaisille ja muille pölyttäjille. Etenkin yöperhosia tulee usein parvekkeille. Kimalaiset ovat taitavia löytämään kukat kaupungissakin.

Laventelista saa ihanan tuoksun, ja hyönteiset pitävät siitä. Parvekkeelle sopivat myös kehäkukat, ruiskukat, olkikukat ja syysasteri. Auringonkukat tarvitsevat ison ruukun.

Pölyttäjien houkuttelusta on hyötyä itsellekin. Kun pölyttäjiä ruokkii, parveketomaatit ja -mansikat antavat paremman sadon.

Usein yrtit latvotaan ennen kukintaa, jotta ne tuottavat koko ajan tuoreita versoja ihmiselle. Yrtit voi kuitenkin jakaa hyönteisten kanssa ja päästää osan yrteistä kukkimaan, jolloin pölyttäjät saavat osansa. Parvekkeelle voi laittaa ainakin timjamia, oreganoa, minttua ja basilikaa.

Parvekkeella voi kasvattaa myös monivuotisia kasveja. Esimerkiksi ruohosipuli talvehtii hyvin ja tekee kukkanuput aikaisin. Sen voi antaa kukkia hyönteisiä varten. Joillakin on parvekkeilla jopa marjapensaita ruukuissa tai säkeissä.

Samaan pihaan mahtuu luontoa sekä perinteisiä kukkaistutuksia ja nurmikkoa.

Leena Luodon pihan Vantaalla on kuvattu syyskuussa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat