Tervalammen kartanolle Vihtiin saapuu koko ajan lisää järkyttyneitä pakolaisia – ”Meillä oli töitä ja olimme onnellisia”

Vihdissä sijaitsevasta Tervalammen kartanosta muodostui lyhyessä ajassa hätämajoitus Ukrainan pakolaisille.

Natalia (vas.) ja Nadiia ovat huolissaan, mitä heidän Ukrainaan jääneille perheenjäsenilleen käy.

12.3. 2:00 | Päivitetty 12.3. 6:23

Ukrainalaiset Natalia ja Nadiia istuvat sohvalla keskellä vihtiläistä maalaismaisemaa.

Kyyneleet valuvat heidän poskilleen.

”Kaikki oli täydellistä. Meillä oli töitä ja olimme onnellisia ihmisiä”, 22-vuotias Nadiia kuvailee elämäänsä Ukrainassa ennen kuin Venäjä aloitti maassa täysmittaiset sotatoimet 24. päivä helmikuuta. Sellaiset asiat kuin mahdollisuus kävellä rauhassa oman kaupungin kaduilla tuntuvat nyt kaukaisilta.

Samaan aikaan kun sohvalla kyynelehditään, ympärillä pienet lapset nauravat raikuvasti leikkiensä lomassa. Yhteistä kieltä ei ole, joten keskustelu käydään tulkin välityksellä.

Natalia ja Nadiia ovat päätyneet kuluvalla viikolla Ukrainasta Vihdin Tervalammella sijaitsevalle kartanolle, kun entinen Helsingin kaupungin omistama päihdekuntoutuskeskus muuttui viikossa spontaanisti hätämajoitukseksi Ukrainan pakolaisille.

Kyyneleet nousivat Nadiian silmiin, kun hän kertoi elämästään kotikaupungissaan ennen Venäjän hyökkäystä.

Natalia saapui Tervalammelle torstaina Tšerkasyn kaupungista, joka sijaitsee noin 200 kilometriä Kiovan eteläpuolella. Nadiia on tullut paikalle vain päivää aiemmin. Hän on kotoisin Ukrainan pohjoisosista, Korostenin kaupungista.

Nadiian sisarukset, äiti ja isä ovat edelleen Ukrainassa. Samoin Natalian mies. Molemmat ovat huolissaan perheidensä turvallisuuden vuoksi.

Kotimaan jättäminen tekee kipeää, paitsi läheisten, myös tulevaisuuden vuoksi, Natalia kertoo. Mitään tietoa ei ole siitä, milloin sota päättyy ja kotiin voisi palata – tai onko kotia silloin enää edes olemassa.

Natalia ja Nadiia ovat silti iloisia, että ovat Tervalammella. Maaseudulla on rauhaisaa ja turvallista.

”Täällä on hiljaista”, Nadiia sanoo.

Natalia hymyilee ja kiittelee vuolaasti suomalaisia avusta, jota he ovat saaneet. Erityisesti hän kiittää Alexandra ja Niko Ahlqvistia, jotka ovat mahdollistaneet heidän majoittumisen kartanon maille.

Ahlqvistit ovat maatalousyrittäjiä, jotka ostivat Tervalammen kartanon Helsingin kaupungilta vuonna 2020. Ukrainan sodan alettua Ahlqvistit ovat antaneet maillaan olevia asuinrakennuksia sotaa pakenevien käyttöön.

Torstaihin mennessä Tervalammelle oli asettunut 22 Ukrainasta paennutta naista ja lasta. Viikonlopun aikana väkeä on tulossa vielä lisää, Alexandra Ahlqvist kertoo.

Ahlqvistit ryhtyivät majoittamaan pakolaisia hieman yllättäen. Ensimmäiset pakolaiset saapuivat torstaina 3. maaliskuuta.

’”Tämä lähti siitä, kun osa työntekijöistämme kysyi, voisivatko he tuoda vaimonsa ja lapsensa tänne. Sitten tuli naapureiden perheitä. Alkuviikosta tuli ihmisiä, joilla ei ole meihin mitään kontakteja”, Alexandra Ahlqvist kertoo.

Ahlqvistien maatilalla työskentelee ympärivuotisesti noin 10 ukrainalaista työntekijää. Kesäsesongin aikana työntekijöitä on noin sata.

Alexandra Ahlqvist järjestelee lahjoituksena saatuja ruokatarvikkeita.

Natalia ja Nadiia eivät tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toistaiseksi he jäävät Tervalammelle. Kuinka pitkäksi aikaa – sitä ei kukaan osaa sanoa.

Molemmat toivoisivat voivansa tehdä töitä sillä aikaa, kun he ovat Suomessa. Mutta kun sota joskus loppuu, he haluavat palata takaisin Ukrainaan.

Samaa sanovat Elena ja Dima, jotka tulivat Tervalammelle maanantaina. Äiti ja poika matkustivat yhdessä Suomeen Odessan alueelta.

Matka Suomeen oli pitkä ja raskas. Evakkojunissa monet vanhemmat joutuivat eroon lapsistaan, Elena kertoo. Hän kiittää jumalaa siitä, että ei itse joutunut eroon 15-vuotiaasta pojastaan Dimasta.

Dima puhuu hieman englantia. Hän kertoo pitävänsä Suomesta.

”Sodan päättyessä haluan takaisin Ukrainaan. Mutta myöhemmin haluan tulla käymään Suomessakin.”

Elena ja hänen 15-vuotias poikansa Dima saapuivat Tervalammelle maanantaina.

Alexandra Ahlqvistin puhelin soi vähän väliä. Sana Tervalammella majailevista ukrainalaispakolaisista on kirinyt laajalti muun muassa paikallisen Facebook-ryhmän kautta.

Ihmiset soittavat Ahlqvistille tarjotakseen apuaan. Paikalle on saatu lahjoituksina muun muassa sänkyjä, ruokaa, vaatteita ja petivaatteita. Haastattelun aikana Tervalammelle tuodaan ensin pakastin ja pian perässä tulee porkkanoita 25 kilon säkeissä.

Tervalammelle saapuvilla ukrainalaispakolaisilla ei ole juurikaan omia tavaroita mukanaan, joten lahjoitukset tulevat tarpeeseen.

”Lahjoitetut lakanat menevät suoraan sänkyihin ja vaatteet tulijoiden päälle”

Tervalammelle saapuneet ukrainalaiset saivat torstaina tervetuliaiskortin.

Ahlqvistin mukaan pakolaisten saapuminen Tervalammelle konkretisoi hänelle, mitä Ukrainassa todella tapahtuu. Kukaan ei jätä kotiaan kevein perustein, hän sanoo.

”Kun pihaan tuli auto, josta astui lapsia ulos, se herätti todellisuuteen. Uutisista voi lukea ja katsoa, mitä kauheita asioita sodassa tapahtuu, mutta kun oikeasti näki tänne tulevat ihmiset, ymmärsin miten paha tilanne Ukrainassa on.”

Ukrainalaiset voivat tulla Suomeen viisumivapaasti biometrisen passin turvin ja oleskella maassa kolme kuukautta.

Viime viikolla Euroopan unionin sisäministerit tekivät historiallisen päätöksen, jolla helpotetaan Ukrainasta sotaa pakenevien pääsyä ja oleskelua EU-alueella. Ministerit päättivät kokouksessaan, että Ukrainasta tulleet pakolaiset saavat vuoden tai korkeintaan kolmen vuoden tilapäisen, työntekoon oikeuttavan oleskeluluvan kaikkialla EU:ssa. Oleskelulupa avaa oikeuden myös koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan osa tavallisista suomalaisistakin on intoutunut auttamaan pakolaisia turvaan Suomeen. Moni hakee ukrainalaisia Suomeen omilla autoillaan Puolan ja Ukrainan rajalta.

Ahlqvist kertoo kuitenkin huomanneensa, että osalle on epäselvää, mihin heidät pitäisi Suomessa majoittaa tai mihin heidät pitäisi rekisteröidä.

”Kun minulle sitten tulee puhelu, että jossain olisi autollinen ihmisiä ja kysytään, voisiko heidät tuoda tänne, eihän siihen voi sanoa ei. En minä pysty sellaiseen, minulla on omiakin lapsia”, hän sanoo.

Ahlqvist korostaa, että olisi tärkeää, että kaikki maahan tulijat ilmoitettaisiin viranomaisille. Silloin viranomaisillakin säilyisi kokonaiskuva Suomen tilanteesta.

Hän on kuitenkin iloinen voidessaan auttaa.

”On hienoa seurata yhteisöllisyyttä, ja miten he ovat saaneet tavallisen arjen rullaamaan poikkeuksellisissa oloissa”, Ahlqvist sanoo.

”Tietysti ihmiset haluavat varmasti jossain vaiheessa lähteä kotiin, mutta onko pian enää sitä kotia, mihin mennä.”

Tervalammella on paljon lapsia. Parivuotias Kiril leikki torstaina leluautolla.

Alinan lasten Uljanan (vas.) ja Alisan nauru raikui pihamaalla, kun he laskivat liukureilla mäkeä.

Jutusta on poistettu 14.3. ukrainalaisten haastateltavien sukunimet heidän henkilöllisyytensä suojaamiseksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat