Vieraskielinen törmää usein pääkaupunkiseudulla tapaan, joka paljastaa kulttuurissa piilevän impivaaralaisuuden

16-vuotiaat Delshad Manla ja Sama Saleh kertovat, millaista suomen kielen oppiminen on maahan­muuttajanuoren näkökulmasta.

Sama Saleh sanoo, että erityisesti ääntäminen on suomen kielen opiskelussa vaikeaa.

23.3. 2:00 | Päivitetty 23.3. 6:51

Kirjoittajat kuuluvat pääkaupunkiseudun Nuorten ääni -toimitukseen, joka tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.

Helsinkiläisten Delshad Manlan, 16, ja Sama Salehin, 16, kokemuksen mukaan Suomessa ei pärjää ilman hyvää suomen kielen taitoa. Kielen opiskelu tuotti varsinkin alussa molemmille vaikeuksia.

Peruskoulun viimeistä luokkaa käyvät nuoret ovat asuneet Suomessa nyt neljä vuotta.

“Minulla ei ollut alussa mitään hajua suomen kielestä, mutta olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää kieltä ja sitä alkaa jo olla helpompi opiskella myös itsenäisesti”, Manla toteaa.

“Joskus suomen kielen opettelu tuntuu edelleen hankalalta”, Saleh kertoo.

Hän kokee kielen opiskelussa suurimmaksi haasteeksi uusien sanojen loputtoman opettelun sekä ääntämisen. Molempien mielestä suomen kielen opiskelu on kuitenkin tarpeellista ja hauskaa.

Delshad Manlalla on monenkielisiä kavereita. Yhdessä kavereiden kanssa nauretaan esimerkiksi silloin, kun jonkun sanan ääntämisen kanssa on hankaluuksia.

Suomen kielen taidon kehittyminen ei ole tutkijoiden mukaan vain vieraskielisten itsensä vastuulla.

”Nuori tarvitsee tilaisuuksia käyttää kieltä monipuolisesti aidoissa tilanteissa”, sanoo Aalto-yliopiston suomen kielen yliopistonlehtori Inkeri Lehtimaja.

Suomenkieliset voivat tukea puhekumppanin oppimista monella tavalla.

”Esimerkiksi kanssakeskustelijan kannattaa mieluummin auttaa tilanteeseen sopivan sanan tai ilmauksen löytymisessä kuin vaihtaa kieltä englantiin.”

Suomessa ei ole tutkijoiden mukaan totuttu vielä kuulemaan erilaisia aksentteja vaan ajatellaan helposti, että ihminen puhuu suomea joko äidinkielenään tai ei ollenkaan.

”Tästä tottumattomuudesta voi johtua se, että monella on korkea kynnys käyttää suomea, jos se ei ole puhekumppanin äidinkieli. Jostain syystä sitä ei tunnuta pidettävän yhtä suurena ongelmana, jos ihmiset käyttävät englantia hyvin eri tavoin ja eritasoisesti”, Lehtimaja arvioi.

Muut voivat siis arvioida muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvan henkilön osaamisen todellista huonommaksi pelkästään sen takia, että suomi ei ole tämän äidinkieli.

“Tällöin on tietysti kyse ennakkoluuloista, ja korjattavaa voi olla enemmän asenteissa kuin kakkoskielisen kielitaidossa”, Lehtimaja huomauttaa.

“Meidän suomen kielen lapsena oppineiden tulisi pikkuhiljaa tottua siihen, että on monta tapaa puhua suomea. Suomen kieli ei ole vain meidän vaan kaikkien, jotka sitä käyttävät”, sanoo puolestaan Helsingin yliopiston suomen kielen professori Jyrki Kalliokoski.

Salehilla on vain arabiankielisiä kavereita. Hän toivoo ystävystyvänsä myös suomenkielisten kanssa, mutta se tuntuu hankalalta.

”Pelkään sanovani jotain väärää, ja se olisi noloa.”

Manlalla on monenkielisiä kavereita. Hänkin kohtaa ongelmia ääntämisessä, mutta se on hänen mielestään hauskaa ja hän naureskelee sille kavereidensa kanssa. Hän myöntää kuitenkin, että keskustelut vaativat keskittymistä.

“Minun pitää olla koko ajan tarkkana, että ymmärrän, mistä on kyse, enkä sano mitä sattuu.”

Puutteellinen kielitaito voi vaikeuttaa suhteiden solmimista.

”Vertaissuhteet ovat nuorelle erittäin merkityksellisiä, joten ryhmään kuulumisella voi olla merkitystä myös sen kannalta, kuinka voimakkaasti nuori kokee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan”, Lehtimaja kertoo.

Oppilaitoksissa ja työelämässä pitäisi Lehtimajan mukaan olla mahdollisuuksia harjoitella kielen käyttämistä todellisissa tilanteissa ja saada siitä palautetta.

“Näin suomea toisena kielenä käyttävän kielitaito voisi vähitellen harjaantua.”

Kielivaatimukset ovat Suomessa melko korkealla. Suomen kielen taito yhdistettynä peruskouluun ja toisen asteen opintoihin on avain jatko-opintoihin ja työllistymiseen.

“Vain pieni osa työyhteisöistä toimii jollain muulla kielellä, ja näistäkin monissa arvostetaan suomen kielen taitoa”, Lehtimaja kertoo.

Maahanmuuttajataustaiset nuoret kilpailevat kaikkien ikäistensä kanssa samoista työ- ja jatko-opiskelupaikoista.

“Siksi on tärkeää, että kielitaidon riittävyyttä ja sopivuutta arvioitaisiin aina tehtäväkohtaisesti, mutta silloin arvioijalla pitää olla realistinen käsitys siitä, millaista kielitaitoa tehtävässä tarvitaan”, Kalliokoski sanoo.

Lehtimaja antaa esimerkin:

“Kahvilatyöntekijän ei tarvitse osata kirjoittaa muodollisia suomenkielisiä sähköpostiviestejä, mutta tilausten vastaanottamiseen ja jutusteluun riittävä suullinen taito on eduksi.”

Tutkijoiden mielestä olisi hyvä, että yhteiskunnassa arvostettaisiin suomen kielen taitoa täydentävää osaamista, jota monikielisillä nuorilla on.

“Ensinnäkin he osaavat muita kieliä. Sen lisäksi heillä on usein kulttuurista ja vuorovaikutuksellista osaamista, jota yksikielisillä nuorilla ei ole ollut mahdollisuutta oppia”, Lehtimaja luettelee.

Sama Saleh haluaa peruskoulun jälkeen lukioon. Se vaatii hyvää suomen kielen taitoa.

Salehin ja Manlan tavoitteena on päästä peruskoulun jälkeen lukioon, ja molemmat tekevätkin parhaansa sen eteen. Koulussa erityisesti biologia ja historia ovat heille hankalia aineita, mutta he kokevat saaneensa apua opettajilta.

Saleh ei pelkää tulevaisuutta.

“Olen varma, että pääsen töihin.”

Manlakaan ei koe kieltä esteeksi työn saamiselle.

“Pyrin yleensä elämään hetkessä, vaikka toisinaan pelottaa, että jään ulkopuoliseksi jostain huonomman suomen kielen takia.”

Kirjoittajat kuuluvat pääkaupunkiseudun Nuorten ääni -toimitukseen, joka tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat