”Näinä maailmanaikoina tulee mietittyä” – Omaan kotitarve­viljelmään panostava helsinkiläinen Liisa Sauri avaa sodan synnyttämää ilmiötä

Ruokakasvien kasvatus voi säästää rahaa, tuoda hyvinvointia ja vahvistaa kansakunnan kriisinkestävyyttä, sanoo tutkija.

Liisa Sauri tuli Hyötykasviyhdistyksen myymälään ostamaan satoisia, varmoja ja säilyviä kasvatettavia. Mervi Pusztai suosittelee sopivia siemeniä.

16.4. 2:00 | Päivitetty 16.4. 6:52

Liisa Sauri plärää pikkuruisia paperipusseja Hyötykasviyhdistyksen kivijalkakauppa Alku & Juuressa. Mikä porkkanalajike kestää parhaiten säilytystä, hän kyselee myyjältä. Mervi Pusztailla on heti antaa suositus eri porkkanalajikkeiden joukosta.

Helsinkiläinen Sauri ei ole puutarhurina aloittelija, mutta tästä keväästä on tulossa erilainen.

Syynä on naapurimaa Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Parina viime vuonna Sauri on tehnyt mökilleen uutta kukkapenkkiä 20 neliötä. Nyt hän aikoo kukkien sijaan keskittyä muuhun. Suunnitelmissa on luoda hyötytarha, josta jää runsaasti kotivaraa komeroon.

”Näinä maailmanaikoina tulee mietittyä, mikä helpottaisi omaakin tilannetta, kun ruuan hinta nousee”, Sauri sanoo.

Tähän asti Sauri on ollut kokeellinen puutarhuri. Hän on testaillut mielellään erilaisia lajikkeita ja iloinnut eri muodoista ja väreistä.

Nyt kokeilut saavat jäädä. Turvallisuus­hakuisuus ulottuu kasvimaalle asti. Uutuuslajien sijaan Sauri miettii, mitkä ruokakasvit ovat varmoja onnistumaan, mikä peruna olisi satoisin ja kuinka pitkälle talveen porkkana säilyy.

Sauri on aikaisemmin kasvattanut erikoisia, tähdenmuotoisia, pieniä ja keltaisia kesäkurpitsoja. Pieniä pallerokesäkurpitsoja Pusztai hänelle nytkin ehdottaa. Mutta Sauri pysyy lujana ja pyytää perinteisiä, isoja ja pitkulaisia kesäkurpitsoja.

Yksi valintakriteeri kotivarakasveille on satoisuuden ja säilyvyyden lisäksi myös se, että lajiketta tulee varmasti itse syötyä.

Siksi Sauri ei tänä keväänä laita salkopapua, vaikka se tekeekin kauniita vihreitä, keltaisia ja violetteja palkoja. Isoiksi ja sitkaiksi kasvavat pavut eivät ole niin mieluista syötävää kuin pensaspavut.

Ohuita pensaspapuja Sauri syö nopean keittämisen jälkeen sellaisenaan, ja ne on helppo pakastaa. Härkäpapua hän ei ole aiemmin saanut edes itämään.

”Siksi laitan nyt vain pensaspapua. Olen oppinut, että se toimii meillä, sitä syömme mielellään.”

Peruna täyttää kaikki ehdot: se onnistuu varmasti, on satoisaa, säilyy hyvin ja sitä tulee syötyä. Suunnitelmissa on kasvattaa ainakin punakuorista rosamundaa. Kelta- ja punasipuleista voi syödä varret kesällä ja säästää sipuleita syksymmälle. Myös palsternakka on suunnitelmissa. Ja talvikurpitsa, koska se kestää säilytystä.

Liisa Sauri valikoi sopivia kaalikasveja Alku & Juuri -puodissa.

Sauri ei ole kotivarasuunnitelmineen yksin. Ruralia-instituutin tutkijatohtori Galina Kallio näkee Ukrainan sodan vaikuttaneen ihmisten ajatuksiin kotitarveviljelystä.

”Ihmiset ovat aktivoituneet Facebookin ryhmissä ja muissa yhteisöissä ja kertovat haluavansa lisätä omavaraisuutta. Aiemmin viljelleet miettivät, minkä lajien suhteen voivat tulla lähes omavaraiseksi tai paljonko viljelypinta-alaa minkäkin kokoinen perhe tarvitsee. Osa vasta aloittaa nyt omat viljelyt ja kyselee, miten perustaa kasvimaa”, Kallio sanoo.

Kallio näkee kotitarveviljelyllä kolmenlaisia merkityksiä.

Ensinnäkin jos viljelee laajasti ja monipuolisesti, sillä voi olla jo ihan rahallistakin merkitystä, kun ruuan hinta lähtee nousuun.

Toisekseen kotitarveviljelyllä on hyvinvointi­vaikutuksia. ”Ihan tutkitusti paluu maan äärelle ja oman ruuan kasvatus tuo merkityksellisyyden tunnetta. Sitä tarvitaan myös ekologisen kriisin ja ilmastoahdistuksen keskellä”, Kallio sanoo.

Kolmanneksi kotitarveviljely lisää kansa­kunnan tasolla kriisinkestävyyttä. ”Siinä yksilöt ja yhteisöt kartuttavat tärkeitä taitoja, jotka ovat ehtineet kadota tässä yhteis­kunnassa.”

Kallio muistuttaa, että historiassa kotitarve­viljelyllä on ollut valtava merkitys. Esimerkiksi naapurimaassa.

”Neuvostoliiton hajotessa datša-talous ihan pelasti ihmisiä, kun ruuan saatavuus romahti, mutta se on myös auttanut ihmisiä selviytymään talouspakotteista, joita Venäjälle on viime vuosina asetettu. Myös Suomessa on sotien aikaan viljelty paljon itse. Yhdys­valloissa oli toisen maailmansodan aikaan kaupunkipuutarhoja. Näillä on ollut ihan prosentuaalisestikin iso merkitys ruuantuotannossa”, Kallio sanoo.

Kaupungeissa kaikilla ei ole omaa maatilkkua tai edes parveketta. Siirtolapuutarha­palstojakin joutuu usein jonottamaan.

Kallio toivookin, että kaupungeissa mietittäisiin nyt, miten erilaiset joutomaat ja nurmialueet saataisiin yhteiseen käyttöön.

”On hölmöä polttoaineiden voimin pitää yllä nurmikoita, kun niillä voisi kasvattaa hyötykasveja.”

Oman sadon makuun pääsee myös kumppanuusmaatalouden ja osuuskuntien avulla. Jäsenet saavat osuutensa mukaisesti satoa itselleen. Usein osuuskunnissa on mahdollisuus myös talkoisiin, eli pelkän noutopisteellä käymisen sijaan pääsee myös itse pellolle tai puutarhaan hommiin.

”Samalla on mahdollisuus oppia, kun ammattiviljelijä kouluttaa paikan päällä”, Kallio sanoo.

Esimerkiksi Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellot ovat Vantaalla Korsossa, ja nouto­pisteitä on kaikkiaan kuusi Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Luomuosuuskunta Oma maan pelto on Tuusulassa ja Helsingin noutopiste sijaitsee Kalliossa.

”Se ei ole kotitarveviljelyä, vaan yhteisön tukemaa viljelyä kotitarpeeseen. Yhteisö mahdollistaa kasvisten saamisen, vaikkei omaa maata itsellä olisikaan. Tämä on hyvä vaihtoehto kaupunkilaiselle”, Galina Kallio sanoo.

Hän itse on Herttoniemen osuuskunnan perustajajäseniä. Nyt Kallio pääsee viljelemään myös omilla mailla Kiskossa Varsinais-Suomessa, josta hän hankki perheensä kanssa pienen tilan vuosi sitten.

Perinteisten juuresten ja tomaattien lisäksi Kallio vinkkaa viljelemään erityisesti monivuotisia kasveja. Suomessa voi kasvattaa vaikkapa pähkinää, maa-artisokkaa, parsaa ja köynnöspinaatteja.

”Myös sipuleita on monivuotisia kuten pillisipuli, ilmasipuli ja nuokkulaukka. Yksi monivuotisista lemppareistani on tarhasuolaheinä.”

Hyötykasviyhdistyksen valikoimassa painottuvat monimuotoisuus, perinteiset vanhat kasvit ja luomusiemenet.

Itse viljeltävät kasvit kannattaa valita myös sillä rajauksella, että sato pitää jotenkin pystyä säilyttämään.

Liisa Saurilla tätä ongelmaa ei ole. Hän asuu Konalassa 1960-luvun kerrostalossa, jonka kylmäkellarit ovat edelleen käyttökunnossa.

”Jokaiselle asukkaalle on oma kylmäkomero. Se on menneiden sukupolvien keksintö, jonka otan hyötykäyttöön. Muistan miten isovanhemmilla oli hilloja kylmäkellarissa ja nehän säilyivät vuosia.”

Saurin mökki on Lounais-Suomessa Kemiönsaaressa. Se sijaitsee Ahvenanmaan jälkeen Suomen toiseksi lämpimimmällä kasvuvyöhykkeellä.

”Ajattelin ottaa siitä hyödyn irti ja laittaa myös bataattia”, Sauri suunnittelee.

Ennen mökkiä Sauri on kasvattanut parvekkeella basilikaa ja muita yrttejä sekä tomaatteja.

”Valitsee vain parvekkeelle sellaisen lajin, joka ei kasva ihan hirveän korkeaksi. Tomaattia voi kasvattaa vaikka suoraan multasäkissä tai isossa ruukussa”, Sauri vinkkaa.

Liisa Sauri tutkii kiinanbrokkolin kasvatusohjetta.

Varmojen hyötykasvien valinta on vain yksi osa Saurin suunnitelmaa. Hän haluaa myös käyttää maapinta-alan tehokkaasti hyväksi. Viime kesänä pitkin vanhan päivänvarjon runkoa ryöppyävä papu­kasvustopyramidi oli upean näköinen, mutta vei tilaa. Nyt hän aikoo painottaa viljelmillä tehokkuutta estetiikan sijaan.

”Koska bataatti kasvaa vaakatasossa, ajattelin samaan lavaan laittaa ylöspäin kasvavaa tomaattia”, Sauri sanoo.

Kasvihuonetta hänellä ei ole, joten lajikkeiden pitää olla sellaisia, että ne pärjäävät avomaalla. Hyötykasviyhdistyksen kaupasta Sauri ostaa kaaleille ohuen verkon, jota sato päätyisi kotivaraksi eikä kirppujen tai kaalikoiden suihin.

Hän haluaa myös laajentaa kasvimaiden kokoa. Siksi hän ajatteli perustaa uuden perunamaan, koska se on helppo keino luoda uusi kasvimaa myöhemmin. Sauri heittää pahvia rikkaruohojen tai nurmen päälle ja kasaa siihen maata. Mukuloille voi laittaa heinää tai olkea katteeksi. Seuraavana vuonna paikalle saa kasvimaan ilman kääntämistä ja kitkemistä.

Vaikka hyötytarhassa Sauri haluaa ottaa varman päälle, yhdelle kokeilullekin hän haluaa antaa mahdollisuuden.

”Oma puutarhainnostukseni lähti mummilta ja ukilta, joilla oli puutarha Lohjalla. Mummi ei ikinä laittanut porkkanaa ja sanoi vain, että porkkanakärpäset syövät sen. Siksi en itsekään juuri ole porkkanaa laittanut. Mutta nyt aion kokeilla porkkanaa”, Sauri sanoo ja vie pussin Maestro-nimisen porkkanan siemeniä kassalle.

”Yksi parhaista lajikkeista pitkään varastointiin”, lukee siemenpussin takana. Ja mikä parasta, esittelyteksti lupaa tämän lajikkeen olevan resistentti myös porkkanakärpästä vastaan.

Maestro-niminen porkkana on vastaus kaikkiin kotivaran kasvattajan toiveisiin: se kestää hyönteisten iskut ja pitkää säilytystä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat