Pohjalainen uho johti äärimmäiseen rakennus­hankkeeseen – Helsingin viereen pystytetään aivot nyrjäyttävä kylä

Sipooseen rakentuva ekologinen Puu-Talman asuinalue on kunnianosoitus vanhalle perinnerakentamiselle.

Jari Vesanen harrastaa vanhoja hirsitaloja. Hän hankki satoja vuosia vanhan pohjalaisen hirsitalon Kauhavalta 2000-luvun alussa silloisen puolisonsa kanssa ja siirsi sen Sipooseen.

1.4. 2:00 | Päivitetty 1.4. 15:17

Ovi sipoolaisen Jari Vesasen hirsitaloon on kuin aikakone, joka vie kauas menneisyyteen miehen kotiseudulle Pohjanmaalle.

Jo talon rappusilla seisoessa voisi kuvitella olevansa lakeuksilla. Ympärillä on peltoja, aittoja ja hevostalli – vajaan tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta.

Tätä miljöötä Vesanen haluaa vaalia. Osa suunnitelmaa on kylämäinen Puu-Talma, joka rakentuu lähivuosina hänen luomumaatilansa naapuriin Talman golfkentän ja laskettelukeskuksen välimaastoon.

Uusi asuinalue on todella poikkeuksellinen kohde: kunnianosoitus hirsirakentamisen perinteille.

Vesanen osoittaa kädellä tonttinsa rajalla olevaa metsikköä. Tuohon sadan metrin päähän on tarkoitus pystyttää parikymmentä perinnetaloa.

Alue kaavoitetaan varta vasten vanhoille hirsirakennuksille ja niiden rakennustyyliä mukaileville uusille taloille. Tonttien suojaisia pihoja reunustavat perinteiseen tapaan asuin- ja talousrakennukset.

Aittamaisia talousrakennuksia asukkaat voivat muokata omiin tarpeisiinsa, esimerkiksi työtiloiksi tai ikääntyvien vanhempien asunnoksi. Vesasen pihalla aitat ovat lähinnä ”komian tähären”.

Tyylin rikkovia moderneja kivitaloja kaava ei salli lainkaan.

Jari Vesasen pohjalaistalossa on 1800-luvun talonpoikaishenkeä. Vanhimmat hirret ovat vanhasta Lapuan kirkosta. ”Kun ajattelen, että nämä hirret on joskus 1700-luvun puolivälissä saarnattu, tuntuu, että aamukahvi maistuu paremmalta.”

Astumme aikakoneesta sisälle Vesasen perinnetaloon.

Satoja vuosia vanha muhkurainen lankkulattia narisee jalkapohjien alla. Takassa raksahtelevat halot, leivinuunissa hehkuu hiillos ja katossa roikkuu nelisenkymmentä reikäleipää.

Kun on juhlat, Vesanen keittää nokipannukahvit puuhellalla.

Aika on raapinut maalipintaa pois sieltä täältä tuvassa. Antiikkinen viilikaappi, patinoitunut pirttipöytä, avonaiset astiahyllyt ja ikivanha sänkyrati saavat tuntemaan kuin olisi matkannut 1700–1800-luvulle.

Siellä on tämän talon historia. Vanhimmat hirret ovat vanhasta Lapuan kirkosta vuodelta 1749. Kun kirkko purettiin, sen hirsistä rakennettiin kaksi pohjalaistaloa noin vuonna 1835.

Jari Vesasen yläkerrassa on tehty remonttia vuonna 1861. Siitä kertoo rakentajan puumerkki ja vuosiluku.

Hirsitalon omistajaksi Vesanen päätyi sattumalta: hänen silloinen puolisonsa näki lehdessä ilmoituksen, jossa yhtä taloista myytiin siirrettäväksi muualle.

”Kun ajoimme Kauhavalle tämän talon eteen, jäimme nalkkiin.”

Kaupat syntyivät vuonna 2002. Hirret he purkivat seuraavana kesänä, ja juhannuksena 2004 alkoivat rakennustyöt Sipoossa. Aherrus työmaalla jatkui päivätöiden ohella pääosin kesäisin, ja valmiiksi talo tuli jouluna 2006.

”Mitään emme rakentamisesta siinä vaiheessa ymmärtäneet ja ehkä hyvä niin.”

Tältä talo näytti, kun Jari Vesanen puolisoineen osti sen Kauhavalta vuonna 2002. Talon kirkkohistoriasta kertovat julkisivun koristeet.

Homma oli työläs, mutta sen myötä Vesanen hurahti vanhoihin hirsitaloihin.

Ei hän silti täysin menneessä maailmassa elä. Puuhellaa useammin käytössä ovat sähköliesi ja kahvinkeitin. Tiskit pesee kone, ja ruoka viilenee jääkaapissa kuten 2020-luvulla kuuluu.

Jopa aurinkopaneeleja ja maalämpöä perinnemies on harkinnut.

”Nykyisestä maailmantilanteesta johtuen energiaomavaraisuus on alkanut ohjata ja kysymys on enemmän prioriteeteista kuin periaatteista.”

Sisustusasioissa Vesanen silti luottaa yhä kansanperinteen kerääjän Samuli Paulaharjun kirjaan Härmän aukeilta (1932).

Jari Vesanen käyttää sisustusoppaanaan Samuli Paulaharjun kirjaa Härmän aukeilta vuodelta 1932.

”Toivoisin rakentamiseen ja arkkitehtuuriin moniarvoisempaa ja suvaitsevaisempaa otetta.”

Idea Puu-Talmasta oli Vesasen ja hänen ex-puolisonsa. Vesanen myöntää, että se sai alkunsa nimby-ilmiöstä eli omaan asuinympäristöön suunniteltujen ja omasta mielestä epämiellyttävien asioiden vastustamisesta.

He eivät halunneet, että joutuisivat katselemaan pihapiirissään uudenaikaisia taloja, joista puuttuu harmonia.

”Vanhoissa taloissa on käytetty sellaisia mittoja kuin tuuma, kyynärä ja syli eli ihmisruumiin osia. Mittasuhteista muodostuu kultaisia leikkauksia, jotka miellyttävät silmää.”

Niinpä he ehdottivat kotikunnalleen, että alueelle voitaisiin tuoda muualta siirrettäviä vanhoja hirsitaloja, sellaisia kuin heidän perinnetalonsa.

Sipoon päättäjät innostuivat heti.

”Ehkä se oli ajatus siitä, että muu Suomi tyhjenee, kun monet muuttavat pääkaupunkiseudulle ja osalla sukutilat ovat autioituneet”, sanoo Sipoon kunnanjohtaja Mikael Grannas.

Tyhjiä taloja maassa riittää. Suomessa on noin 140 000 omakotitaloa, joissa ei ole asuttu säännöllisesti ainakaan kolmeen vuoteen.

Havainnekuva uudesta Puu-Talmasta, jonne tulee parikymmentä tonttia, kylätalo ja puisto.

Grannas uskoo, että kaavan mallina oleva perinteinen pikkukylä houkuttelee yhteen samanhenkisiä ihmisiä, jotka haluavat siirtää sukunsa talon etelään tai rakentaa sinne uuden vastaavan.

Yksi kantava teema Puu-Talmassa ovat ympäristöarvot. Hirsitalon siirtäminen paikasta toiseen on huomattavasti ekologisempaa kuin uuden rakentaminen. Sen arvioidaan vähentävän hirsirakentamisen hiilidioksidipäästöjä yli 90 prosenttia.

Hirsitaloilla on myös hyvä maine terveellisinä hengittävinä taloina, minkä vuoksi ne sopivat monille sisäilmaongelmista kärsiville.

Havainnekuva kylämäisestä Puu-Talmasta.

Sipoon selvitysten mukaan kiertotalous, kulttuuriperinnön vaaliminen ja terve asuminen kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän.

Tästä kertoo sekin, että parisataa ihmistä ilmoitti olevansa kiinnostunut muuttamaan Puu-Talmaan, kun hankkeessa mukana oleva Talonpoikaiskulttuurisäätiö kartoitti kiinnostuneita osana valmistelutyötä.

Kiinnostuneiden määrä ei tietenkään tarkoita, että kaikki heistä ovat valmiita ostamaan tontin, kun sellainen tulee myyntiin. Kunnanjohtaja Grannas on kuitenkin luottavainen, että tontit menevät kaupaksi.

Tonttien varaus alkaa keväällä, ja rakentamisen on tarkoitus käynnistyä ensi tai sitä seuraavana vuonna. Tavoitteena on, että perinnekylältä nykyinen metsikkö alkaa näyttää vuonna 2025.

Puu-Talman tonteilla pihoja reunustavat asuin- ja talousrakennukset, kuten Jari Vesasen tilalla. Vesasen pihalla aitat ovat lähinnä ”komian tähären”.

Facebookin Arkkitehtuurikapina-ryhmän ja perinnerakentamista edistävän kansainvälisen Intbau-järjestön Suomen-paikallisyhdistyksen perustaja Marjo Uotila pitää Puu-Talmaa tervetulleena ja kunnianhimoisena hankkeena.

”Meillä on Suomessa ehkä liikaa yhden totuuden kulttuuri aina kerrallaan. Kuvitellaan, että yksi ratkaisu pitää sopia kaikkeen, ja sitä sitten runnotaan joka paikkaan. Toivoisin rakentamiseen ja arkkitehtuuriin moniarvoisempaa ja suvaitsevaisempaa otetta.”

Samoilla linjoilla on Vesanen, jonka mielestä monokulttuuri on haitaksi.

”Puhutaan luonnon monimuotoisuuden merkityksestä. Mielestäni sama pätee rakennuskantaan: tarvitaan kaikenlaisia, myös vanhoja, rakennuksia. Ellei vanhojen rakennusten säilyttämiseksi ponnistella, on riski, että ne tuhoutuvat.”

Uotila haluaisi, että hyväksi todettuja perinnerakentamisen menetelmiä käytettäisiin nykyistä enemmän myös uudisrakentamisessa. Hän pitää mahdollisena, että Puu-Talma innoittaa uusille vastaaville hankkeille eri puolilla Suomea.

Puu-Talmallakin on esikuvanansa: Sulvan perinnekylä Mustasaaressa Vaasan liepeillä, missä on kunnostettu lukuisia hirsitaloja 1970-luvulta asti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat