Putinistisen uskon­johtajan alaisuudessa toimiva kirkko elää Helsingissä kahden risti­riitaisen käsityksen törmäys­pisteessä – Seinien sisällä paljastuu, että Kirill on tuttu mies

Suomessa toimivan Venäjän ortodoksisen kirkon rovasti Orest Tchervinskij sanoo toivovansa rauhaa. Hänen seurakuntansa on kansainvälisen selkkauksen aiheuttaneen Moskovan patriarkan Kirillin suorassa alaisuudessa.

Suomessa toimivan Venäjän ortodoksisen kirkon rovasti Orest Tchervinskij esittelee hengellisen johtajansa, Moskovan patriarkan Kirillin, muotokuvaa kirkkonsa kryptassa Helsingin Hietaniemessä.

10.4. 2:00 | Päivitetty 10.4. 6:43

Juutalaisen hautausmaan reunassa Helsingin Hietaniemessä hiljaisuus on rikkumaton. Sitten pienen valkean kirkkorakennuksen kellarista nousee mies. Hän on Suomessa toimivan Venäjän ortodoksisen kirkon rovasti Orest Tchervinskij.

Tchervinskij ja hänen seurakuntalaisensa ovat Pyhän Nikolauksen kirkkomaan näennäisestä rauhasta huolimatta joutuneet vaikeaan tilanteeseen, kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa Ukrainaan.

Seurakunnat ovat niin pieni yhteisö, ettei kirkolla ole Suomessa omaa ylintä hengellistä johtajaa, piispaa.

Siksi Suomessa toimiva venäläinen ortodoksikirkko on suoraan Moskovan patriarkaatin ja sitä johtavan patriarkka Kirillin alaisuudessa.

Pyhän Nikolauksen seurakunnan ortodoksinen kirkko sijaitsee Helsingin Hietaniemessä.

Patriarkka Kirill on aiheuttanut melkoisen kansainvälisen selkkauksen puheillaan, joissa hän on tukenut voimakkaasti Venäjän presidentin Vladimir Putinin sotatoimia Ukrainassa.

Kirill on perustellut näkemyksiään sillä, että Ukrainan sota olisikin itse asiassa länsimaiden ja sotilasliitto Naton sekä lännen Venäjän-vastaisuuden syytä.

Suomessa toimii Venäjän ortodoksisen kirkon ohella Suomen ortodoksinen kirkko. Se on kaksikosta huomattavasti suurempi, ja sillä on oma johtonsa.

Suomen ortodoksinen kirkko on tuominnut jyrkästi sekä Venäjän sotatoimet Ukrainassa että patriarkka Kirillin lausunnot, jotka tukevat Putinin politiikkaa.

Mutta millaista on nyt arki Hietaniemessä? Suomessa toimiva Venäjän ortodoksinen kirkko on joutunut keskelle maailman­poliittista vyöryä.

Omissa jumalanpalveluksissaan Tchervinskij sanoo käyttävänsä nyt erityistä rukousta Ukrainan puolesta.

”Rukoilemme rauhan puolesta, emme toivo sotaa.”

Ennen tapaamista Hietaniemessä HS on yrittänyt kysyä Ukrainan tilanteen ja Kirillin puheiden herättämistä ajatuksista Moskovan patriarkaatin viralliselta edustajalta Suomessa. Rovasti Viktor Lioutikin vastaus on ollut niukkasanainen.

”En ole poliitikko vaan pappi ja rukoilen, että olisi rauha Venäjän ja Ukrainan puolesta”, hän on sanonut.

Nyt alhaalla kryptassa odottaa kaksi seurakuntalaista. Toinen heistä on Suomessa yli 20 vuotta asunut venäläinen Lidia Ganina. Toinen on muutama viikko sitten keskeltä Mariupolin tuhoja Helsinkiin paennut ukrainalainen Marina. Marinan sukunimeä ei mainita, jottei haastattelusta koituisi hänelle tai hänen läheisilleen vaikeuksia Ukrainassa.

Pitkään Suomessa asunut venäläistaustainen Lidia Ganina (vas.) ja Ukrainasta vastikään paennut Marina toivovat Ukrainan sodan loppuvan pian.

Asetelma korostaa yhtä tämän Pyhän Nikolauksen ortodoksisen seurakunnan erikoispiirrettä. Venäläisessä seurakunnassa on käynyt myös ukrainalaisia senkin jälkeen kun konflikti Ukrainassa alkoi vuonna 2014 ja Venäjä valtasi Krimin.

Myös Donetskin ja Luhanskin alueet Itä-Ukrainassa joutuivat venäläisten valtaan. Marina on alun perin Donetskista, kaupungista, jonka nimi on ukrainaksi Horlivka ja venäjäksi Gorlovka.

Venäjän ja Ukrainan välinen juopa näkyy ortodoksissa kirkoissa myös muualla maailmassa. Ukrainassa perustettiin nelisen vuotta sitten oma kirkko, jossa noin puolet ortodokseista siirtyi Konstantinopolin patriarkan alaisuuteen.

Konstantinopolin patriarkaatin pääpaikka sijaitsee Turkissa. Myös Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaattiin.

Osa Ukrainan ortodokseista jäi yhä Moskovan patriarkaattiin. Se on katkaissut suhteet Konstantinopoliin. Sota on nostanut lopuissakin ukrainalaisissa tahtoa irrottautua Moskovan patriarkaatista.

Lue lisää: Hyökkäyksen arvostelu yhdistää Ukrainan kilpailevia kirkkoja

Venäläisortodoksien tilanteeseen Suomessa on perehtynyt Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa työskentelevä yliopistonlehtori Maija Penttilä. Ukrainan sodan alettua hän sanoo kiinnittäneensä huomiota siihen, ettei ainakaan sosiaalisessa mediassa ole puitu tilannetta.

”Silmiini on tullut täysi vaikeneminen. Sodasta ei ole julkisesti käyty mitään keskustelua. Nyt vietetään paastonaikaa ja huomio kiinnittyy uskonnolliseen puoleen.”

Maailmalla reaktio sen sijaan on ollut raju. Lähes 350 ortodoksimaailman vaikuttajaa on tuominnut Kirillin harhaoppiseksi ja putinistisen ideologian julistajaksi.

Ortodoksisen teologiryhmän mukaan Moskovan patriarkaatin tuki sodalle ”kumpuaa uskonnollisesta fundamentalismista, joka on luonteeltaan totalitaristista ja jota kutsutaan nimellä Russki mir tai venäläinen maailma”.

Lue lisää: Moskovan patriarkka Kirill on harha­­oppinen, tuomitsee teologien kansain­välinen julistus: Idea ”venäläisestä maailmasta” on totalitaristinen

Suomessa venäjänkieliset ovat olleet uskollisia Moskovan patriarkaatille, Penttilä kuvaa. Heidän ortodoksikirkkonsa historia juontaa juurensa 1800–1900-luvuilla Venäjältä muuttaneista emigranteista.

Kuten Venäjällä myös täällä monen seurakuntalaisen sukua on sekä Venäjällä että Ukrainassa.

”Sotatilannetta voi olla vaikea kestää. Yleistuntuma on, että venäjänkieliset ovat šokissa ja hyvin ahdistuneita siitä, mitä tästä seuraa”, Penttilä sanoo.

Pyhän Nikolauksen kirkon kryptassa Marina kuvaa matkaansa Helsinkiin. Hän kertoo piilotelleensa kaksi viikkoa kellarissa. Kun turvakäytävä aukesi, hän pakeni maasta yksin.

Ukrainasta paennut Marina kertoo kokemuksistaan Mariupolissa Venäjän hyökkäyksen aikana.

Perillä Helsingissä Marina sai yösijan ortodoksiseurakuntalaisen luota. Marina on Ukrainan venäjänkielisiä, joten side täkäläiseen venäläisseurakuntaan syntyi luontevasti.

Lidia Ganinaan Marina sai yhteyden pikaviestiohjelma Viberin kautta. Marina lähetti seurakunnan käyttämään ketjuun viestin, ja Ganina vastasi.

Naisilla on yhtenevä toive: kunpa sota loppuisi ja tulisi rauha.

”En ole poliitikko, ja tämä on politiikkaa. Tämä on kuin kaksi sisarusta tappelisi. Emme puhu politiikkaa, vaikka jokainen tietenkin haukkuu poliitikkoja”, Ganina kuvaa yhteisön tuntoja.

Kryptan seinällä riippuu maalaus, joka esittää harmaapartaista miestä. On helppoa arvata, että hän on patriarkka Kirill. Keskustelun seuraavaksi saama käänne sitä vastoin yllättää.

”Piispana hän kävi tässä huoneessa viisi kuusi kertaa”, Tchervinskij sanoo.

Käy ilmi, että Tchervinskij on opiskellut 1970-luvulla Leningradin hengellisessä akatemiassa. Nykyinen patriarkka Kirill oli silloin akatemian rehtori.

Ukrainan Lvivistä kotoisin oleva Tchervinskij kertoo muuttaneensa akatemian jälkeen suomalaisen vaimonsa kotimaahan ja toimineensa Suomessa pappina 40 vuotta.

”Ennen Kirill oli meidän piispamme ja hän kävi Suomessa monta kymmentä kertaa, virallisesti ja epävirallisesti. Nyt hän on patriarkka eikä hänellä enää ole aikaa.”

Rovasti Orest Tchervinskij esittelee Pyhän Nikolauksen kirkkoa Helsingin Hietaniemessä.

Tchervinskij sanoo asuneensa Helsinkiin saavuttuaan aluksi kirkon kryptassa. Avaran huoneen vieressä on keittiö. Rovasti kertoo, että piispana Kirill kävi juuri tässä huoneessa vieraisilla ”viisi kuusi kertaa”.

”Piispana hän oli tosi viisas ja rehellinen. Osasi saksaa ja englantia ja opiskeli ulkomailla.”

Entä mitä Tchervinskij ajattelee hengellisen johtajansa ja tuttavansa viisaudesta nyt? Keskustelun avaukseksi HS esittelee Kirillin tuoreen kirjeen.

Sen jälkeen kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kristillisten kirkkojen kansainvälinen yhteistyöelin Kirkkojen maailmanneuvosto lähetti Kirillille vetoomuksen, että hän toimisi sotatilanteessa rauhanvälittäjänä.

Kirill vastasi 10. maaliskuuta. Tchervinskij sanoo, ettei ole tutustunut tähän viestinvaihtoon. Alkuperäinen venäjänkielinen vastaus löytyy Kirkkojen maailmanneuvoston sivuilta.

Tchervinskij alkaa lukea ja kommentoi tekstiä ääneen.

”Juuri samaa sanoi [Venäjän ulkoministeri Sergei] Lavrov 1990-luvulla: että Nato tulee liian lähelle Venäjää.”

”Ukrainassa oli kirkkojen taistelu.”

Ukrainan sotaa eivät Kirillin kirjeen mukaan käynnistäneet venäläiset ja ukrainalaiset. Selkkauksen alku on hänestä lännen ja Venäjän suhteissa.

Vaikka Venäjälle oli Kirillin mukaan luvattu turvallisuutta, Venäjää vihollisinaan pitävät voimat ja Nato-maat ovat vahvistaneet sotilaallista läsnäoloaan alueella ja sivuuttaneet Venäjän huolen, että aseita käytetään Venäjää vastaan.

Kirillin vastauksen mukaan kamalinta on se, että ukrainalaisia ja Ukrainassa asuvia venäläisiä on yritetty ”uudelleenkouluttaa” Venäjän vihollisiksi. Russofobia leviää Kirillin mukaan lännessä ennenkokematonta tahtia.

Venäläisen ortodoksisen seurakunnan tilaisuuksissa käy edelleen sekä venäläisiä että ukrainalaisia, kuten Lidia Ganina (vas.) ja Marina.

Kuten maailman ortodoksivaikuttajat laajasti myös yliopistonlehtori Penttilä pitää Kirillin tuoreita lausuntoja Kremlin propagandan jatkeena.

Penttilä on havainnut Kirillin puheissa selvän muutoksen. Aiemmin Kirilliä on pidetty akateemisena ja diplomaattisena ortodoksi­teologina. Nyt puheissa ei enää ole sovittelevaa sävyä, päinvastoin.

”On hengellisen vallan väärinkäyttöä puolustaa sotaa tuosta asemasta. On merkitystä sillä, että Kirill on juuri se korkein johtaja”, Penttilä sanoo.

Mitä Tchervinskij ajattelee Kirillin vastauksesta? Onko siinä hänestä rauhan viesti?

Tchervinskij vastaa, että on. Mutta hän sanoo, että jos kirkko on naimisissa valtion kanssa, kirkko menettää vapautensa. Että valtio on rakentanut paljon kirkkoja Venäjällä, vaikka Suomessa toimiva Moskovan patriarkaatin alainen ortodoksinen kirkko ei hänen mukaansa olekaan saanut rahaa Venäjältä.

”Jos kirkko saa valtiolta avustusta, kirkko ei pysty sanomaan mielipidettään suoraan, vaikka ajattelisi eri tavalla kuin valtio.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat