Lähihoitaja Linda Hackman istuu autiossa avo­konttorissa ja vilkuttaa kameralle – Tältä voi näyttää tulevaisuuden hoiva

Vanhuksia on hoidettu virtuaalisesti Helsingissä kymmenen vuoden ajan. Maailmalta tulee edelleen ihmettelijöitä kopioimaan ideaa.

Lähihoitaja Linda Hackman aloittaa jokaisen etäkäynnin vilkuttamalla. Muutenkin kädet liikkuvat ja ilmeet vaihtuvat tiheään, kun hän tarkistaa, onko lääkkeet otettu.

29.4. 2:00 | Päivitetty 29.4. 6:41

”Sinullahan on vallaton päivä tulossa”, Linda Hackman sanoo sankaluureihin yhdeksänkymppiselle asiakkaalleen.

Vierellä liki tyhjässä konttorissa mitataan videoyhteyden yli verensokereita, tehdään aamupäivään sopivaa taukojumppaa ja muistutellaan, mikä päivä tänään oli.

Perjantai! Onko ollut kipuja ja kolotuksia, muistitko syödä?

Muualla tämä on vanhustenhoidon tulevaisuutta, täällä Helsingin Vallilassa arkea.

Palvelukeskus Helsingin hoitajat ovat etänä yhteydessä noin tuhanteen, pääosin iäkkääseen, helsinkiläiseen. He soittavat sovittuna aikana vanhuksen kotona olevaan tablettiin.

Täällä kamera kiersi myös Susanna Helken palkitussa dokumentissa Armotonta menoa – hoivatyön lauluja.

Hoiva-alan kriisi on dokumentin kuvaamisen jälkeen vain syventynyt, mutta täällä tunnelma on toisenlainen. Hackman käyttää sanaa lupsakka, ja sitä hän puhuessaan onkin.

Linda Hackman on konttorilla vain muutaman kollegansa kanssa, koska etäkotihoitoa annetaan pandemian aikana etänä hoitajien omista kodeista.

Tänään Hackmanin peräkkäin hoitamat pari etäkäyntiä ovat sen varmistamiseksi, että iäkkäät asiakkaat ovat ottaneet lääkkeensä ja että heillä on kaikki kunnossa.

Tarkistus vie vain muutaman minuutin. Verensokeria mitattaessa tai ruokailua seurattaessa voidaan puolestaan olla videoyhteydessä pitkäänkin.

Hackman höpöttelee nopeilla tarkistussoitoillakin niitä näitä: säästä, ulkoilusta tyttären kanssa ja radio-ohjelmista.

Hoitajan päällä on oma mekko eikä työasu. Etäkäynnin alussa hän sanoo olevansa Linda, ei lähihoitaja Hackman. Hän puhuu rauhalliseen tahtiin ja muistuttelee, että kiirettä ei ole.

”Ei voi olla virallisesti vain joku hoitaja vaan pitää jutella kuin ihminen ihmiselle.”

Hackman sanoo olevansa aidosti kiinnostunut kuulumisista, varsinkin jos linjan päähän osuu joku tutuksi tullut asiakas.

”Jos olisitte kuunnelleet aamun ruuhka-aikaan, olisi ollut esimerkiksi etäkäyntejä pariskunnille. Siinä kun on pidetty yhtä kuusikymmentä tai seitsemänkymmentä vuotta, niin keskinäistä sanailua on ilo kuunnella.”

konttori on liki tyhjä siksi, että etähoitoakin tehdään nykyisin etänä hoitajan kotoa tai yksin erillisessä huoneessa. Hackmankin seisoo pehmustettujen sermien välissä vain toimittajan pyynnöstä.

Hoitajista on näinä aikoina tärkeää näyttää kasvonsa. Jos avokonttorissa olisi ihmisiä yhtä tiheässä kuin normaalisti, etäkäynneilläkin pitäisi olla maski päässä työkaverien takia.

”Korona-aikana on ollut vanhuksia, jotka eivät kahteen vuoteen ole nähneet ihmisiä ilman maskia muuta kuin ruudun läpi”, Hackman sanoo.

Nyt konttorissa kuulee vain suomea, mutta etäkäynneillä puhutaan jo lukuisia muitakin kieliä. Toisella hetkellä voisi kuulla vaikka venäjää tai somalia tai farsia.

Etähoidolla on Helsingissä suurin piirtein 1 200 käyntiä vuorokaudessa. Kaupungin omistama liikelaitos Palvelukeskus Helsinki tuottaa etähoidon sosiaali- ja terveystoimelle.

Suurin osa hoidettavista on ikääntyneitä. Kenellekään etäkäynnit eivät ole ainoa palvelu. Jokaisella on jokin kontakti kasvokkain tapahtuvaan kotihoitoon, toisilla harvakseltaan ja toisilla useita kertoja päivässä.

Sen lisäksi voi olla muita kotona asumista tukevia palveluita, kuten lääkeautomaatti, ateriapalvelu tai paikannin ranteessa.

Moni on muistisairas mutta yhä kykenevä toimimaan.

Monimutkaisen lääkityksen kanssa tukea saattaa kaivata joskus myös työikäinen. Myös sairaiden lasten perheitä on joskus harvinaisissa tapauksissa ollut etähoidossa.

Useimmat virtuaalikäynnit hoidellaan aamuseitsemän ja iltakymmenen välillä. Tarvittaessa voidaan sopia yöstäkin. Samassa yksikössä vastataan ympäri vuorokauden turvarannekkeiden hälytyksiin.

Vanhuksille kaikki on tehty teknisesti yksinkertaiseksi. Kun Hackman soittaa tablettiin, hänelle vastatakseen ei tarvitse koskea mihinkään vaan yhteys aukeaa automaattisesti. Soittaminen toisin päin onnistuu yhdellä painalluksella.

Usein etäkäynti aloitetaan huhuilulla. Vanhus tekee jotain muuta tai ei heti muista, mistä olikaan kyse.

”Välillä sieltä huudellaan, että olenko keittiön oven takana vai miksei minua näy, vaikka ääneni kuuluu. Pitää muistuttaa, että olen täällä laitteessa”, Hackman kuvailee.

Jos tabletilla tai puhelimella ei saada yhteyttä, joku esimerkiksi turvapuhelintiimistä lähtee paikalle.

Kun asiakas ei vastaa heti tablettiinsa, Linda Hackman soittaa hänen puhelimeensa. Käy ilmi, että kyse oli vain siitä, että asiakas ei heti kuullut Hackmanin ääntä toisesta huoneesta.

Kuvayhteys on parempi kuin pelkkä puhe, koska kokenut hoitaja näkee voinnin pienistä merkeistä. Ennen reipas ihminen voi äkkiä vaikuttaa alavireiseltä, liikkua tavallista vaikeammin tai laihtua.

”Jos on vaikka kovalla pakkasella kesälippis ja ohut takki päällä, niin tulee ainakin varmistettua, että ethän ole noin menossa ulos. Helteillä muistuttelemme aivan kaikkia juomisesta. Se säästää turhilta päivystysreissuilta ja kärsimykseltä.”

Syömisestä ja juomisesta on tärkeä muistuttaa, koska janon ja nälän tunne voi haipua muistisairauden edetessä.

Jollekin muistuttaminen riittää. Toisen kanssa täytetään yhdessä kauppapalvelun tilaus tai neuvotaan ottamaan valmis annos jääkaapista, muistutellaan, miten mikro toimii ja katsotaan, että asiakas oikeasti aloittaa syömisen. Joskus ollaan mukana vanhusten yhteisellä etälounaalla, jossa saatetaan vertailla lihapullien makua mutta yhtä hyvin puhua maailmanpolitiikasta.

Etähoitajalla ei kulu aikaa matkoihin vanhuksen kotiin, mutta Hackmanin mukaan kyse on muustakin kuin ajansäästöstä.

”Kyse on toimintakyvystä. Olisi paljon yksinkertaisempaa vain mennä sinne ja lämmittää se ruoka. Mutta ihminen laitostuu nopeasti, eli kohta sitä ei enää osaisi tehdä itsenäisesti.”

Osan kohdalla on kyse myös itsemääräämisoikeudesta ja yksityisyydestä. Osa asiakkaista tulee vähitellen hyvin tutuiksi hoitajille, mutta tyypillisesti vanhukset joutuvat tottumaan usein vaihtuviin hoitajiin. Osa haluaakin mieluummin etäkäyntejä kuin kotiinsa jatkuvasti vaihtuvia uusia ihmisiä.

Joskus tarve etäyhteydelle voi olla puhtaasti lääketieteellinen. Esimerkiksi Parkinsonin taudissa lääkkeiden ottaminen on minuutintarkkaa puuhaa.

Sitten on niitäkin, joilla syy tuen tarpeelle on yksinäisyys, joka näkyy yhteydenottoina terveydenhuoltoon.

”Kenellä tahansa ihmisellä paha mieli voi tuntua kipuna polvessa. Kyllä meillä hoitosuunnitelmiin kirjataan välillä ihan yksinkertaisesti, että kuuntele. Kuka meistä ei kaipaisi kuuntelijaa”, Hackman sanoo.

Sitten kun kykyä selvitä melko itsenäisesti ei enää ole, pitäisi päästä järeämmän hoivan piiriin.

Palvelukeskuksen hoivayksikön palvelupäällikkö Taina Nevalainen näkee etäkäynnit myös yhtenä pienenä ratkaisuna hoiva-alan työvoimapulaan.

Ei siksi, että etähoidon avulla voitaisiin jättää jokin kasvokkain tarpeellinen käynti tekemättä vaan siksi, että työ sopii sellaisillekin hoitajille, joilla on joitain fyysisiä rajoitteita vaikka asiakkaan nostamisen suhteen.

Palvelupäällikkö Taina Nevalainen huoneessa, jossa esitellään kotona asumista helpottavaa uutta teknologiaa.

Kaikki hoitajat ovat terveydenhuoltoalan ammattilaisia: etäkäynneillä enimmäkseen lähihoitajia, mutta turvapuhelintiimissä on aina myös sairaanhoitajia. Kaikilla on lääkeluvat ja ensiaputaidot kunnossa.

Tässä työssä ei saa pelätä tekniikkaa.

”Pitää olla kiinnostunut asioiden kehittämisestä. Siis sekä siitä, että kokeilemme tehdä uudella tavalla että siitä, että luovumme jostain, jos asiat eivät toimi”, Nevalainen sanoo.

Etäkäynnit eivät ole enää mikään kokeilu. Niitä on Helsingissä tehty jo liki kymmenen vuotta.

Mutta ajatus leviää kokeiluna maailmalle. Muualta Euroopasta ja Aasiasta tulee usein uteliaita tutkimaan Helsingin tapaa toimia.

Lue lisää: Helsinki uskoo virtuaalihoitoon – älylattia vapautti kymmeniä sängyistään

Lue lisää: Tätäkö on terveydenhoidon tulevaisuus? Helsinki harjoittelee tutkimaan erittäin huonokuntoisia potilaita ilman, että lääkäri on lähimaillakaan

Lue lisää: Helsinki kokeilee muistisairaiden seurantaa gps-paikantimilla – yksi ihminen jo pelastettu

Lue lisää: Videopuhelu vanhukselle voi korvata kotikäynnin

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat