Husin sairaan­hoitajat kehittivät keinon, joka voi säästää puoli miljardia euroa vuodessa

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (Hus) on nyt muutamia vuosia tehty määrätietoisesti töitä turhan ja kalliin kärsimyksen ehkäisemiseksi. Tänä keväänä julkaistu tutkimus osoittaa, että menetelmä toimii.

Hoitotyön kehittämispäällikkö Anniina Heikkilä Meilahden sairaala-alueella.

9.5. 2:00 | Päivitetty 9.5. 6:26

Suomessa sairaalahoidon aikana syntyy vuosittain painehaavoja noin 55 000–80 000 potilaalle.

Se tarkoittaa kipua, pitkiä aikoja sairaalassa ja riskiä infektioille. Sadoille suomalaisille tai jopa tuhannelle suomalaiselle vuodessa se merkitsee pahimmillaan kuolemaa haavasta alkaneisiin komplikaatioihin.

Se aiheuttaa myös valtavia kustannuksia. Tuoretta tarkkaa arviota ei ole, mutta Suomessa määrän on viime vuosikymmenen lopulla arvioitu olevan 420–630 miljoonaa vuodessa.

Vertailun vuoksi: Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset ovat vuodessa parikymmentä miljardia. Keskisuuren kaupungin sosiaali- ja terveysbudjetin verran palaa siis rahaa asiaan, jota periaatteessa osattaisiin ehkäistä.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (Hus) on nyt muutamia vuosia tehty määrätietoisesti töitä turhan ja kalliin kärsimyksen ehkäisemiseksi. Tänä keväänä julkaistu tutkimus osoittaa, että menetelmä toimii.

Painehaava voi syntyä, jos ihminen joutuu pitkään olemaan liikkumatta tai hankalassa asennossa esimerkiksi teho-osastolla tai leikkaussalissa. Tyypillisiä paikkoja ovat esimerkiksi kantapäät ja ristiselkä, mahdollisuuksia on lukuisia. Osalle ihmisistä lienee tutumpi niiden vanha nimi eli makuuhaava.

Ykköstason lievä painehaava on punoitusta iholla, neljännen tason haava ulottuu lihakseen asti.

Syvimmistä haavoista saattaa näkyä luuta tai rustoa. Ne voivat vaatia viikkojen vaativaa haavanhoitoa, pitkiäkin sairauslomia, ihonsiirtoleikkauksia.

”Joskus vaikea haava voi syntyä nopeastikin. Esimerkiksi parissa tunnissa, jos hyvin iäkäs, ravitsemustilaltaan ja liikuntakyvyltään heikossa kunnossa oleva potilas odottaa vuoroaan kovalla alustalla päivystyksessä”, kertoo Husin hoitotyön kehittämispäällikkö Anniina Heikkilä.

Näin ei tarvitsisi olla. Siitä on jo paljon tutkimustietoa, ketkä ovat painehaavojen suhteen riskiryhmää. Ikääntyneiden lisäksi tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi diabetespotilaat ja pienet keskoset.

Tiedetään myös, että haavoja ehkäisee se, että jokaisen potilaan kohdalla riskiä arvioidaan järjestelmällisesti sairaalaan tullessa. Ihon kunto tarkastetaan, ja tämän pohjalta päätetään haavoja ehkäisevistä toimista.

Yksinkertaisimmillaan potilaan asentoa vaihdetaan tarpeeksi usein ja riskipaikat suojataan. On myös kehitetty apuvälineitä kuten erityispatjoja.

Riskien arvioimiseksi on myös olemassa tutkitusti toimiva kansainvälinen mittari, mutta se on pitkä ja monimutkainen eikä tarjoa suoraan selkeitä toimintaohjeita.

Ehkä siksikin arviolta vain kolmannes painehaavojen riskiryhmään kuuluvista potilaista saa Suomessa ennalta ehkäisevää hoitoa.

”Se aiheuttaa täysin turhaa kärsimystä”, Heikkilä selittää.

Se on taloudellisestikin typerää, sillä ennaltaehkäisyyn kuluisi ehkä kymmenesosa siitä rahasta, mikä nyt kuluu varsinaiseen hoitoon. Väestön vanhetessa entistä useampi myös kuuluu riskiryhmään.

Husissa onkin siksi viime vuosina kehitetty omaa, yksinkertaisempaa arviointimenetelmää riskiryhmän tunnistamiseksi.

Kehitystyössä on ollut mukana Husin tähän erikoistunut työryhmä ja noin 900 sairaanhoitajaa sekä 4 000 potilasta kymmenistä yksiköistä Husissa ja perusterveydenhoidossa.

Nopeasti käytettävää työkalua on kehitetty vuosia, mutta keväällä ilmestynyt Heikkilän tutkimus oli ensimmäinen, jossa varmistettiin sen myös toimivan.

Tutkimuksessa oli mukana 637 potilasta sisätautien, neurologian ja kirurgian osastoilta ennen koronapandemiaa. Heistä kellään ei ollut painehaavoja sairaalaan tullessaan.

Yksi hoitaja arvioi riskin haavan syntymiselle vakiintuneella kansainvälisellä menetelmällä, toinen hoitaja Husin omalla menetelmällä. Potilaita tietenkin hoidettiin täysin normaalisti, mutta kaikki haavojen ehkäisemiseksi tehdyt toimet ja syntyneet haavat kirjattiin huolellisesti muistiin.

Haavoja syntyi hyvin vähän, vain kymmenelle tutkimuksessa mukana olleelle potilaalle. Se sen sijaan pystyttiin todentamaan, että Husin yksinkertainen menetelmä tunnistaa riskiryhmään kuuluvat yhtä hyvin kuin monimutkainen kansainvälinen menetelmä.

Heikkilä sanoo, että kyseessä on tietenkin vasta yksi monista tarvittavista tutkimuksista.

”Meidän tutkimuksessamme mukana olleet potilaat olivat kohtuullisen hyväkuntoisia, koska kaikilta piti kysyä suostumus tutkimukseen osallistumiseen.”

Toisin sanoen pitää vielä erikseen selvittää, miten hyvin menetelmä toimii kaikkein iäkkäimpien, hauraimpien ja esimerkiksi teho-osastolla olevien kohdalla.

Husista ei myöskään pystytä tällä hetkellä täysin tarkasti sanomaan, ovatko painehaavojen määrät koko sairaanhoitopiirin tasolla pienentyneet haluttuun tahtiin. Koronapandemian on muissa maissa todettu lisänneen haavojen määrää pitkien tehohoitojaksojen vuoksi, mutta Husissa tietojärjestelmä Apotista ei saada vielä täysin kattavia lukuja ulos.

Sen verran Heikkilä pystyy varmuudella sanomaan, että Uudellamaalla menee jo valtakunnallista tasoa paremmin. Tämän hän tietää, koska Husissa on tehty suurin piirtein kuukauden välein tarkkoja laskentoja, joissa on yhden päivän aikana erikseen arvioitu mahdollisimman suuren potilasjoukon ihon kuntoa.

Laajoja tarkkoja lukujakin kuitenkin tarvitaan pian. Hus tavoittelee pääsyä magneettisairaalaksi, joka on kansainvälinen tunnustettu merkki hoitotyön laadusta. Sitä varten esimerkiksi painehaavojen ja kaatumisten määrä pitää saada sairaalassa riittävän alas.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat