Hymypatsas kuohuttaa Helsingissä: Osa vanhemmista pitää 50-luvun perinnettä epäreiluna

Tutkijan mukaan Hymypatsaan perusidea on hyvä, mutta jakamiseen liittyy useita ongelmia.

Hymypatsaita jaetaan edelleen kouluissa tunnustuksena kaveruudesta ja toisten huomioon ottamisesta.

23.5. 15:18 | Päivitetty 24.5. 11:58

Koulujen kevätlukukausi päättyy pian ja osassa kouluja oppilaille jaetaan jälleen Hymypatsaita.

Joitakin helsinkiläislasten vanhempia perinne on alkanut harmittaa, sillä tunnustuksen on koettu suosivan tietynlaisia oppilaita ja syrjivän toisia. Osassa Helsingin kouluja patsaan jakamisesta on joko luovuttu kokonaan tai keskusteltu kriittisesti, onko vanhan perinteen ylläpitämisessä mitään mieltä.

Veistosta on jaettu kouluissa vuodesta 1954 lähtien.

”On vanhempia, joiden mielestä Hymypatsas ei ole pelkästään positiivinen juttu. Patsas suosii monesti sosiaalisesti lahjakkaita lapsia, jotka muutenkin pärjäävät monessa asiassa”, sanoo Helsingin Herttoniemessä toimivan Hertsikan ala-asteen koulun koti- ja kouluyhdistyksen puheenjohtaja Marjo Lemponen.

Hertsikan ala-asteella patsasta jaetaan edelleen, mutta Lemposen mukaan niin, että suosio ei kasaudu yhdelle lapselle.

”Olemme sopineet, että sama lapsi ei saa patsasta toista kertaa.”

Helsingin Käpylässä sijaitsevassa Yhtenäiskoulussa on luovuttu perinteestä kokonaan.

”Patsas ei ole kollektiivinen koskaan. Tämä se on, mikä siinä hiertää. Kukaan ei voi olla reipas, avulias, hymyileväinen ja sosiaalinen yksin, ylivertainen”, sanoo Sanna Valtonen.

Valtonen on Yhtenäiskoulun johtokunnan puheenjohtaja ja kuului pitkään koulun vanhempainyhdistykseen.

Hän on myös Helsingin vanhemmat eli Helvary -yhdistyksen varapuheenjohtaja ja tunnistaa Hymypatsaaseen liittyvät ongelmat. Valtosen mukaan patsaasta tulee Helvaryyn kriittistä palautetta lasten vanhemmilta aika ajoin.

Moni kritisoi jakokriteerien lisäksi käytäntöjä eli sitä, että tyypillisesti oppilaat äänestävät joukostaan patsaan saajan.

"Jos luokan dynamiikka on jotenkin ongelmallinen, kaikilla lapsilla ei ole reilu ja turvallinen olo, voi oppilaiden kesken toteutettu äänestys olla vahingollista. Muistan, kuinka kerran vanhempi soitti ja sanoi, että oman lapsen kiusaaja sai Hymypatsaan sosiaalisista taidoista. Eihän tällainen ainakaan yhteishenkeä vie eteenpäin”, Valtonen sanoo.

Samaa mieltä on kasvatuspsykologian professori Niina Junttila.

”On lapsia, jotka jätetään kouluyhteisöissä ryhmän toimesta huomioimatta, vaikka he käyttäytyisivätkin muita kohtaan ystävällisesti. Tämä on ulossulkemista eli ostrakismia ja hyvin satuttavaa.”

Ostrakismi tarkoittaa sosiaalista hyljeksintää, joka voi olla myös tahatonta. Esimerkiksi suuressa luokassa se voi tarkoittaa sitä, että hiljaisemmat oppilaat eivät tule nähdyksi.

Junttila pitää patsaan perusideaa kannatettavana, mutta näkee palkitsemisperusteissa myös kritisoitavaa.

”Hyvä puoli on, että palkitaan siitä, jos käyttäydyt hyvin muita kohtaan. Usein sellainen toiminta lisääntyy, josta palkitaan. Mutta en ole varma, onko hyvä asia erotella tiettyjä oppilaita muita paremmiksi ja tehdä kuiluja. Kun vaan yksi saa Hymypatsaan, jäävät muut kakkossijalle”, Junttila sanoo.

Junttilan mukaan Hymypatsas suosii useammin ekstrovertteja oppilaita, joilla on hyvät sosiaaliset taidot. Ujompi tai arempi oppilas ei ehkä osaa tai uskalla tuoda hyviä piirteitään esiin isossa luokassa, jolloin ne voivat jäädä piiloon.

"Oppilas voi olla valtavan avulias ja kiltti, hyvä kuuntelija ja läheinen ystävä jollekin, hänellä voi olla paljon loistavia ominaisuuksia, mutta ne eivät näy ulospäin isolle joukolle, koska hän ei ole niin ulospäin suuntautunut. Jos hän jää aina palkitsematta, se voi tuntua merkityksettömältä.”

Sekä Valtonen että Junttila pitävät parempana, että pyrittäisiin löytämään keinoja, joilla voidaan palkita tasaisemmin koko luokkaa. Tämä lisäisi yhteisöllisyyttä ja ryhmähenkeä.

”Ystävällisyys ja hyvän ilmapiirin rakentaminen ei ole koskaan kiinni yhdestä oppilaasta vaan tarvitaan koko ryhmän panos”, Junttila sanoo.

”Yksilökeskeisen palkitsemisen sijaan lapsille voisi olla tosi kiva, että annettaisiin koko luokalle jokin tunnustus, jos vaikka ensimmäinen luokka on sujunut hyvin tai ei ole ollut kiusaamista. Patsasrahoilla voisi vaikka ostaa kaikille oppilaille jäätelöt”, Valtonen summaa.

Valtosen mukaan patsaiden jakaminen on vähentynyt ja hän arvelee, että pikkuhiljaa perinteestä luovutaan.

Monessa koulussa patsasta kuitenkin edelleen jaetaan. Esimerkiksi Helsingin Siltamäen ala-asteella Hymypatsas-perinne on ollut käytössä pitkään.

”Meillä on aika pieni koulu, tunnemme oppilaat ja vanhemmat. Vanhemmat ovat kokeneet patsaan hyvänä, ja oppilaallekin on iso ylpeyden aihe, kun sellaisen saa”, sanoo Siltamäen ala-asteen Vanhempainyhdistyksessä toimiva Marko Ravinen.

Ravisen mukaan oppilaille kerrotaan aina ennen äänestystä kriteerit, joiden perusteella äänestetään. Kriteereistä ovat päättäneet opettajat rehtorin johdolla.

”Ajatus on, että kukaan ei äänestä jotakuta vain siksi, että sä olet mun paras kaveri. Kun lapset saavat tietää äänestyskriteerit, heillä on mahdollisuus vaikuttaa. Se auttaa koko ryhmää ja tsemppaa ja motivoi lapsia”, Ravinen sanoo.

Parhaimmillaan näin onkin, ajattelee myös tutkija Junttila. Hän nostaa esiin myös käyttäytymisen ja keskittymisen vaikeuksista kärsivät lapset: heitä harvemmin palkitaan mitenkään. Ei, vaikka oppilas olisi lukuvuoden aikana toiminut hienosti ryhmässä omien kykyjensä mukaan.

”Toki osa lapsista osaa olla aina hymyileviä ja aurinkoisia. Lasta ei kuitenkaan pitäisi palkita hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan vaan kyvyistä ja taidoista, joita hän on oppinut.”

Oikaisu 24. toukokuuta kello 11.00: Korjattu sana peruskoulu kouluksi. Ennen peruskouluja hymypatsaita jaettiin kansakouluissa, toisin kuin jutussa virheellisesti alun pitäen annettiin ymmärtää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat