Kaduilla Sörnäisissä on ”villi meno”, ja siksi poliisi ryhtyi ohjaamaan päihde­ongelmaisia hoitoon – Karu todellisuus on kuitenkin aivan toinen

Poliisi sanoo ohjaavansa päihdeongelmaisia avun piiriin. Todellisuus on kuitenkin aivan toisenlainen.

Sörnäisten yksi pahamaineisimmista paikoista on Vaasanpuistikko eli ”Piritori”.

30.5. 2:00 | Päivitetty 30.5. 19:32

Poliisin Sörnäisissä suorittaman tehostetun valvonnan ja ihmisten paikalta poistamisen takaa on paljastunut karu päihteenkäyttäjien todellisuus.

Poliisi aloitti aiemmin Piritorin ja Sörnäisten seudun tehovalvonnan. Poliisi on kertonut toimintansa tarkoittavan avoimen huumekaupan rajoittamista ja päihteen­käyttäjien ”ohjaamista hoitoon”.

Lue lisää: Poliisi on poistanut tällä viikolla jo pari­sataa päihteiden käyttäjää Kurvista: ”Poliisinkin silmin häiriötä on”

Lupaus hoitoon ohjaamisesta kuulostaa hienolta, mutta käytännössä harva poliisin alueelta poistamista päihteiden käyttäjistä saa todellisuudessa apua.

Avun piiriin ohjaaminen tarkoittaa, että poliisi ohjeistaa suullisesti ja paperisilla lomakkeilla, mistä apua on saatavilla. Hoidon pariin hakeutuminen on kuitenkin henkilöstä itsestään kiinni.

Aikaisempien vuosien tilastojen perusteella tulokset jäänevät tälläkin kertaa laihoiksi.

Poliisin rikostietojärjestelmän mukaan vuosina 2018–2020 poliisi ohjasi Helsingissä hoitoon 3 947 päihdeongelmaista ihmistä. Heistä vain viisi toimitti myöhemmin poliisille todistuksen hoitoon pääsystä.

On mahdollista, että hoitoon pääsi myös ihmisiä, jotka eivät ole todistusta toimittaneet. Yleensä ihmiselle on kuitenkin eduksi toimittaa poliisille todistus hoidosta, koska sen perusteella rangaistuksia huumausaine­rikoksista voidaan pienentää.

Käytännössä poliisin tehovalvonta onkin tarkoittanut lähinnä joidenkin ihmisten kiinniottamista ja useiden karkottamista muihin kaupunginosiin.

Lue lisää: ”Poliisin kevätsiivous ei auta”, väittää Piritorilla norkoileva Susanna HS:lle – Huume­kaupan tehovalvonta Kalliossa on jatkunut pian viikon

”Katkon jälkeen moni joutuu odottamaan jatkokuntoutusta kadulla niissä samoissa piireissä, missä päihteitä on käyttänyt.”

Heikoista onnistumisprosenteista ei voi syyttää vain päihteiden käyttäjiä. Sörnäisissä kaduilla näkyvät häiriöt ovat oire laajemmasta ongelmasta.

Päihdepalveluiden toiminta Helsingissä on monella tapaa tehotonta, sanoo sairaanhoitaja Marianne Hulbekkmo Hietaniemenkadun palvelu­keskuksesta.

Hoitoketjussa on Hulbekkmon mukaan paljon aukkoja. Tilanne on usein se, ettei ihminen yksinkertaisesti pääse hoitoon. Jos kuitenkin on niin onnekas, että pääsee katkolle, sieltä ei pääse suoraan jatkokuntoutukseen.

”Katkon jälkeen moni joutuu odottamaan jatkokuntoutusta kadulla niissä samoissa piireissä, missä päihteitä on käyttänyt. Harva pystyy siellä olemaan päihteettä.”

Tilanne on Hulbekkmon mukaan pahentunut viime vuosina. Jonot katkolle ovat pidentyneet ja katkojaksot lyhentyneet.

Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka sanoo, että vielä 2000-luvun alussa asiat olivat paremmin.

”Hoitoon pääsi silloin kynnyksettömästi. Päihdehoitoon pystyi kävelemään aamulla tai asunnottomien palvelusta pystyttiin viemään ihmisiä vieroitushoitoon.”

Tänä päivänä tilanne on toinen.

”Ensin pitää ottaa yhteys päihdepoliklinikalle, josta tehdään hoidontarpeen arviointi. Sinne täytyy mennä aamupäivällä parin tunnin välillä, jotta saa lähetteen vieroitushoitoon. Vieroitushoidossa tehdään uusi hoidon­tarpeen arviointi, ja sitten ilmoitetaan, kun on tilaa. Monesti odotusaika on kohtuuttoman pitkä, pahimmillaan useita viikkoja.”

Päihdeongelma ja psykiatriset ongelmat kietoutuvat monesti toisiinsa. Vaikeista mielenterveysongelmista kärsivä saattaa pyrkiä helpottamaan oloaan päihteiden käytöllä, ja toisaalta päihderiippuvuus altistaa mielenterveysongelmille. Silti näitä ongelmia hoidetaan erikseen.

”Ihmisiä pompotellaan psykiatrian ja päihdepuolen välillä. Toisaalta esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien palveluasumiseen ei pääse, jos on päihdeongelma”, Marianne Hulbekkmo sanoo.

Päihdekuntoutukselle tärkeitä psykiatrisia osastopaikkoja on niin vähän, ettei ihmisiä voida Hulbekkmon mukaan pitää siellä riittävän kauaa, vaan heidät joudutaan kotiuttamaan liian nopeasti. Kun asunnoton ihminen kotiutetaan, hän palaa kadulle.

”Elämä on kaoottista ja ollaan rikos- ja väkivaltakierteessä. Tai sitten uhrikierteessä, sillä kaduilla on villi meno. Erityisesti naiset ovat hyvin haavoittuvassa asemassa”, Hulbekkmo kuvailee.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen selvityksen mukaan psykiatristen sairaalapaikkojen määrä koko Suomessa on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana 41 prosenttia. Lisäksi paikkojen määrä on entisestään vähenemässä.

Hulbekkmon mukaan avohoidolla ei voida paikata osastopaikkojen vähentymistä.

”Psykiatrinen avohoito ei toimi. Se on hyvää jälkihoitoa, mutta akuutissa tilanteessa tarvitaan laitoshoitoa. Tulee halvemmaksi ja inhimillisemmäksi hoitaa kunnolla”, Hulbekkmo sanoo.

”Tosiasiahan on, että näitä hoitopaikkoja pitäisi olla räjähdysmäisesti enemmän.”

Kun poliisi kohtaa päihteiden käyttörikoksen tehneen henkilön, ihminen pyritään yleensä ohjaamaan hoitoon poliisin rangaistuksen sijaan.

Poliisikuulusteluissa päihdeongelmaiselta kysytään, haluaako hän hoitoon, kertoo rikoskomisario Jari Nikonen Helsingin poliisilaitokselta. Silloin poliisi osoittaa ihmiselle, millaisiin palveluihin voi olla yhteydessä. Yleensä ihminen ohjataan kaupungin päihdepoliklinikalle.

Nikonen tunnustaa, että tilanne on varsin vaikea.

”Huumehoitopaikkoja on aika vähän, ja sinne on todella vaikea päästä. Monesti näemme saman henkilön parin kuukauden päästä samassa tilanteessa. Tosiasiahan on, että näitä hoitopaikkoja pitäisi olla räjähdysmäisesti enemmän.”

Nikonen toivoo, että poliisi voisi arvioinnin perusteella ohjata tiettyjä henkilöitä ”ohituskaistalle”, jolloin hoitoon pääsisi suoraan eikä päihdepoliklinikan hoidontarpeen arvioinnin kautta.

Pitkiä jonoja tällainen ohituskaista ei kuitenkaan poistaisi.

Helsingin kaupungin päihdepalvelujen päällikkö Pia Pulkkinen vahvistaa, että huumevieroitukseen on jonoa.

”Olemme antaneet palvelulupauksen hoitoon pääsystä 21 vuorokauden sisällä lähetteen saapumisesta. Tarvittaessa käytämme huume­vieroitukseen myös ostopalveluja”, hän kommentoi sähköpostitse.

Pulkkisen mukaan jatkokuntoutuksen saaminen heti katkon perään on vaikeaa, sillä katkolle saatetaan päätyä yllättäen. Siksi laitoskuntoutus­paikkaa ei ole heti saatavilla.

”Asiakkaita kuitenkin tuetaan avopalveluilla, kunnes vapaa laitospaikka löytyy. Myös peruutuspaikkoja ja keskeytyksen vuoksi vapautuvia paikkoja jaetaan sitä mukaa, kun niitä vapautuu.”

Pulkkinen painottaa, että päihdehuoltolaki ohjaa ensisijaisesti avopalveluihin.

Kun Pulkkiselta kysyy, miten päihde­palveluiden hoitoketjua tulisi parantaa, hän korostaa liikkuvien palveluiden merkitystä.

”Uusina palveluina vielä tämän vuoden aikana ollaan lisäämässä etsivää päihdetyötä keskeisillä alueilla, liikkuvaa korvaushoidon tarpeen arviointia ja kotiin vietävää vieroitusta.”

Päihdeneuvontapuhelin 0800 900 45 on avoinna ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä. Soittaminen on anonyymia ja maksutonta.

Oikaisu 30.5. kello 19.30: Piritorin virallinen nimi on Vaasanpuistikko, ei Vaasanaukio, kuten artikkelin kuvatekstissä aiemmin virheellisesti kirjoitettiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat