Jaana Kauppi on kärsinyt selittämättömistä oireista vuositolkulla – lopulta syyksi paljastui karmea hoitovirhe

Jaana Kauppi kärsi vuosia selittämättömistä oireista. Toukokuussa hänen sisältään löytyi kangaspala, joka oli todennäköisesti päätynyt kehoon leikkauksessa 2016.

Hoitovirheen aiheuttamista oireista toipuva Jaana Kauppi aloittaa syksyllä sairaanhoitajan opinnot.

27.5. 2:00 | Päivitetty 27.5. 6:57

Jokainen meistä on joskus potilas, ja potilaana odottaa saavansa hyvää hoitoa. Vantaalainen Jaana Kauppi, 28, kuitenkin tietää, millaista on, kun hoidossa tehdään virhe.

Kaupin kohdalle osunut karmea hoitovirhe sattui tiettävästi vuosia sitten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (Hus), mutta paljastui vasta nyt toukokuussa.

Kauppi haluaa kertoa tarinansa, jotta vakavia virheitä ei lakaistaisi maton alle.

Kaikki alkoi, kun colitis ulcerosaa eli haavaista paksusuolentulehdusta sairastavalle Kaupille tehtiin pysyvä ohutsuoliavanne Husin Meilahden sairaalassa vuonna 2016. Tarkoituksena oli, että avanneleikkauksen myötä Kaupin elämä helpottuisi.

Heti leikkauksen jälkeen alkoivat oudot oireet: hän alkoi vuotaa mätämäistä eritettä alapäästä leikkaushaavan lähettyviltä. Vuoto oli runsasta, sameaa ja kellertävää, välillä veristä. Esimerkiksi kuukautisvuodon tyrehdyttämiseen tarkoitetut siteet eivät riittäneet alkuunsakaan. Myös kipuja oli.

Kauppi hakeutui Meilahden sairaalan päivystykseen, jossa hänet tutkittiin ja kuvattiin.

”Minulle sanottiin, että on luultavasti tullut paise ja se on tyhjentynyt”, Kauppi kertoo.

HS on nähnyt tapaukseen liittyvät potilasasiakirjat.

Kauppi oli osastolla viisi päivää vuotaen koko ajan runsaasti. Myös tulehdusarvot olivat koholla.

”Pienikin liike, kuten istumaan meno, saattoi saada aikaan sen, että eritettä holahti niin, että housut kastuivat. Kyselin, mistä tämä johtuu. Eihän colitis ulcerosan taudinkuvaan kuulu paiseet, niitä ei ollut ollut aiemminkaan.”

Kauppi oli ollut sairauslomalla haavaisen paksusuolentulehduksen vuoksi jo ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen hän joutui jäämään määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle, sillä päivittäisen vuodon ja kipujen vuoksi työssäkäynti ei enää onnistunut.

”Olin lähtenyt hakemaan helpotusta colitis ulcerosaan mutta saanutkin tilalle sen, että mitään en voi tehdä. Yritin välillä käydä kuntosalilla ja töissä, sillä olisin halunnut elää normaalia ikäiseni elämää, mutta ei siitä tullut mitään.”

Näin jatkui vuosien ajan.

Hän tapasi lääkäreitä, kävi tutkimuksissa ja kahdessa uudessa leikkauksessa, joissa muun muassa poistettiin tulehtunutta kudosta lantion pohjan ja peräaukon ympäriltä. Pyrkimyksenä oli saada vuoto loppumaan ja löytää selitys oudoille oireille.

”Minua leikattiin, kun ei keksitty mitään muutakaan ratkaisua.”

Intiimeille alueille kohdistuneet toimenpiteet olivat henkisesti raskaita ja heijastuivat myös ihmissuhteisiin.

”Seurustelusuhteita on kaatunut, ja totta kai tämä vaikuttaa myös seksielämään. Minua on leikelty niin paljon ja poistettu kudosta, että paikat näyttävät erilaisilta. Anatomia, mikä on ollut, on muuttunut”, Kauppi kertoo.

Leikkausten jälkeen vuoto alkoi aina uudestaan. Leikkaushaavaa piti myös käydä hoidattamassa viikoittain plastiikkakirurgian poliklinikalla Husin Puistosairaalassa.

”Kahden vuoden aikana tehtyjen leikkauksien takia vointini on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Haavat eivät parane, mätää kertyy ja lopputulos on aina uusi leikkaus.”

Tämän vuoden toukokuussa, kuusi vuotta avanneleikkauksen jälkeen, Kauppi oli tavalliseen tapaan hoidattamassa haavaa Puistosairaalassa. Toimenpiteen yhteydessä haavasta poistettiin runsaasti mätää.

”Litran verran. Tilanne oli niin paha, että jouduin suoraan osastolle. Sain antibiootit ja tehtiin uusi leikkaus, jo neljäs.”

Herättyään leikkauksesta Kauppi kuuli mykistävät uutiset: hänen sisältään, vaginan takaseinämän kohdalta oli löytynyt 9,5 senttimetrin kokoinen kankaanpala, ilmeisesti harsotaitos tai rasvalappu.

”En ollut uskoa korviani. Syy oireisiin oli löytynyt. Ei enää vuotoa, lääkitsemistä, kipuja, arvailuja. On hirveää ajatella, että sisälläni on ollut rätti noin kauan.”

Lääkäri kannusti Kauppia tekemään potilasvahinkoilmoituksen ja huomautti, että on onni, ettei harsotaitos aiheuttanut pahimmillaan hengenvaarallista verenmyrkytystä.

Hoidossa tapahtuneet virheet tai vahingot ja niiden perusteella tehdyt potilasvahinkoilmoitukset ovat nousussa. Kasvua oli viime vuonna 6,3 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) alueella korvattiin viime vuonna 299 potilasvahinkoa, ilmenee Potilasvakuutuskeskuksen (Pvk) raportista.

Husista ei voida kommentoida yksittäistapausta. Husin puolesta hoitovirheitä koskeviin yleisiin kysymyksiin vastasi viestintäpäällikkö Niina Kauppinen sähköpostilla.

”Suhtaudumme Husissa hoitovirheisiin vakavasti ja teemme systemaattisesti työtä niiden vähentämiseksi. Vaaratilanteita ja virheitä pyritään ennen kaikkea ennalta ehkäisemään erilaisin menetelmin”, Kauppinen kirjoittaa.

Tavallisimmat hoidossa sattuneet virheet Husissa ovat lääke- ja nestehoitoon liittyvät tapahtumat. Tiedonkulkuun ja tiedonhallintaan liittyvät tapahtumat ovat toiseksi suurin ryhmä. Vakavia virheitä tapahtuu Husin mukaan vähän.

Ei ole varmuutta, miten, milloin ja miksi harsotaitos on Kaupin kehoon päätynyt. Lääkärin lausunnon mukaan vastaavia taitoksia ei ole käytetty viime leikkauksissa. Ilmeistä on, että taitos oli ollut kehossa kauan, sillä se oli ehtinyt kasvaa kiinni kudoksiin.

Tästä syystä taitosta ei oltu löydetty aiemmissa leikkauksissa: päälle oli kasvanut uutta kudosta ja lappu oli jäänyt näkymättömiin. Se löytyi nytkin sattumalta, koska kirurgi teki leikkausviillon juuri sille kohtaa, jossa lappu oli.

HS on nähnyt asiaan liittyvän lääkärinlausunnon.

”Aluetta on avattu neljä kertaa. Minulla oli onni myötä, että nyt löytyi. Muuten oireet olisivat edelleen jatkuneet.”

Kauppi on tehnyt omasta hoitovirheestään potilasvahinkoilmoituksen. Hän yritti myös pyytää selvitystä lääkäriltä, joka hänet vuonna 2016 leikkasi, tuloksetta.

”Lääkäri ei kuulemma voi kommentoida, koska potilasvahinkoilmoitus on tehty.”

Husin mukaan virheen läpikäynti sekä pahoittelu ovat tärkeä osa jatkohoitoa.

”Henkilökuntaa ohjeistetaan aina pahoittelemaan tapahtunutta. Hoitoprosessi tulee käydä potilaan kanssa ymmärrettävästi ja myötäeläen läpi”, viestintäpäällikkö Niina Kauppinen kirjoittaa.

Kauppi ei koe vihaa tai katkeruutta, mutta turhautunut hän on. Hoitovirhe on aiheuttanut merkittävää haittaa ja kärsimystä vuosien ajan ja myös taloudellisia menetyksiä.

”Minulta on mennyt kuusi vuotta elämästäni kankkulan kaivoon. Olen joutunut hylkäämään työtarjouksen enkä ole voinut opiskella. Ja koska minua on leikelty niin paljon, on epävarmaa, voinko koskaan synnyttää alakautta, jos haluaisin lapsia.”

Silti Kaupin päällimmäisin tunne on helpotus: hän ei saanut verenmyrkytystä ja haava on paranemassa.

Ensimmäistä kertaa vuosiin myös Kaupin tulehdusarvot ovat normaalit. Voimakas väsymys, joka on ollut seurausta pitkäkestoisesta tulehdustilasta elimistössä, on helpottunut.

”Huomaan jo nyt, että voimat palaavat.”

Kauppi olisi kuitenkin toivonut, että joku häntä hoitaneista olisi pahoitellut tapahtunutta ja osoittanut ymmärrystä siitä, mitä hän on kokenut.

”Niin ei käynyt. Vaikka kyllähän potilaan pitää voida luottaa siihen, että häntä hoidetaan asianmukaisesti eikä tällaisia virheitä tule.”

Mullistavinta on, että elämä on jälleen enemmän omissa käsissä: Kauppi suunnittelee tulevaisuutta valoisin mielin yhdessä kumppaninsa kanssa ja syksyllä alkavat sairaanhoitajan opinnot ammattikorkeakoulu Metropoliassa.

”Olen ollut vuosia vähän kuin koekaniini, minua on hoidettu ja ronkittu. En ole voinut elää normaalia elämää, koska vointi on ollut niin huono, välillä olen joutunut pyytämään apua esimerkiksi kaupassa käyntiin. Toivottavasti se kaikki on nyt ohi.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat