Tervetuloa Munkkiniemen jugendhelmeen!

Eliel Saarisen suunnittelema pensionaatti muuttui luksusasunnoiksi.

Martti Aho ja Merja Malin avasivat HS:n kuvaajalle ja toimittajalle kotitalonsa oven.


9.6. 2:00 | Päivitetty 9.6. 9:08

Sattumaa se oli, niin kuin moni asia elämässä.

Yhtenä lauantai-iltana Merja Malin ja Martti Aho vilkaisivat huvikseen internetistä, millaisia asuntoja Munkkiniemen Kadettiin oli tulossa. Arkkitehti Eliel Saarisen runsaat sata vuotta sitten piirtämää jugendhelmeä oltiin muuttamassa asunnoiksi.

Ullanlinnassa tuolloin asunut lääkäripariskunta ei ollut osallistunut asuntojen arvontaan, toisin kuin monet muut. Malin oli kyllä ihaillut historiallista rakennusta tyttärensä asunnon ikkunasta.

Kävi ilmi, että yksi asunnoista oli yhä myynnissä.

”Katsoimme tosiamme ja olimme, että miten olisi”, Malin kertoo.

Aho pani aluksi hanttiin. Ullanlinnan putiikkien palveluihin ja keskustan läheisyyteen tottunutta muutto Munkkiniemeen mietitytti, mutta niin vain helmikuussa muuttokuorma saapui Hollantilaisentielle.

Munkkiniemen pensionaatti edustaa arkkitehtuuriltaan eurooppalaista jugendklassismia.

Merja Malin ja Martti Aho nauttivat asuntonsa suurista ikkunoista, jotka tuovat luonnon lähelle.

Linnamainen rakennus on hyvin poikkeuksellinen kerrostalo. Se on Saarisen viimeisimpiä suuria hankkeita Suomessa ja saman kadun varrella sijaitsevien rivitalojen kanssa ainoat toteutuneet kohteet arkkitehdin Munkkiniemi–Haaga-suunnitelmasta.

Lue lisää: Jos Eliel Saarisen suuri suunnitelma olisi toteutunut, Helsingin keskustan länsipuolella kuhisisi pariisilaishenkinen suurkaupunki – Tältä se näyttäisi

Poikkeuksellinen talo on myös palveluiltaan. Ne ovat kuin hotellissa. Asukkaiden käytössä on pesulan ja autohallin lisäksi esimerkiksi oma kylpyläosasto, viinikellari ja kuntosali.

Kohteen suosio pääsi yllättämään jopa rakennuttajan.

Talon muutostyöstä vastanneen Aalto Real Estaten toimitusjohtaja Ilari Schouwvlieger kertoo, että ensiesittelyyn saapui noin tuhat ihmistä ja esitteet loppuivat kesken.

Hänen mukaansa asuntojen varauslomakkeita jätettiin noin 350 eli lähes kymmenkertainen määrä huoneistojen lukumäärään nähden. Asuntoja on nelisenkymmentä.

Takapiha on vielä keskeneräinen työmaa. Sinne tulee asukkaiden puutarha.

Rakennuksen historia alkaa 1900-luvun alusta.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1919 yrittäjä Sofia Sjöstedt avasi ensiluokkaisen täysihoitolan, Munkkiniemen pensionaatin. Takana olivat vaiheikkaat rakennusvuodet, joiden aikana Suomi itsenäistyi ja kävi läpi sisällissodan.

Hermoparantolalle olisi voinut kuvitella olevan kysyntää. Sellaisena pensionaattia markkinointiin varakkaille, jotka kaipasivat lepoa riittävän kaukana kaupungin hälystä. Pensionaatin ikkunoista mainostettiin näkymiä merelle ja erämaametsään.

Munkkiniemen pensionaatti 1920-luvulla Laajalahdentieltä nähtynä.

Puitteet olivat muutenkin kunnossa: lämmintä ja kylmää vettä oli saatavilla ympäri vuorokauden, samoin sairaanhoitajan palveluita. Huoneet puhdistettiin tomuimurilla, ja suuressa osassa huoneita oli kylpyamme.

Pian avaamisen jälkeen pensionaatin ylle alkoi kerääntyä synkkiä pilviä. Kieltolaki vei anniskeluoikeudet, ja hotellitoiminta kävi kannattamattomaksi. Sjöstedt pani lapun luukulle vuonna 1922, ja valtio osti rakennuksen konkurssipesältä huutokaupassa.

Tämän jälkeen kiinteistö toimi kadettikouluna vuosina 1923–1940, Ilmavoimien esikuntana 1941–1973 ja vuodesta 1974 valtion koulutustalona. Vuonna 2004 tiloissa aloitti tullikoulu, ja lopulta vuonna 2019 Senaatti-kiinteistöt myi rakennuksen nykyiselle Aalto Development -konsernille runsaalla kahdeksalla miljoonalla eurolla.

Alkoi muutostyö, jossa rakennus sai uuden elämän asuintalona.

Pensionaatin sisääntuloaula on nyt osa A-porrashuonetta. Kadettikoulun aikana tila toimi liikunta- ja juhlasalina.

Suojellun A-porrashuoneen portaikko alhaalta ylöspäin katsottuna.

Munkkiniemen pensionaatin aula alkuperäisessä asussaan 1920-luvulla.

Aho ja Malin seisovat pramean sisäänkäynnin edessä, jonne johtavat kiviportaat.

Kaarevasta pääovesta sisääntulija astuu kahden kerroksen korkuiseen aulaan ja portaikkoon, jotka on suojeltu. Menneisyydestä muistuttavat takan eteen sijoitettu pyöreä pöytä ja neljä nojatuolia.

Aulassa on säilytetty pieni oleskelutila.

Saarinen oli suunnitellut myös pensionaatin kalusteet, mutta näiden huonekalujen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Tuolissa on Tullihallituksen merkinnät.

Kadettikoulun aikana avara tila oli liikunta- ja juhlasali.

Katossa roikkuu yhä alkuperäinen valaisin, mutta seinien tumma kukkatapetti on korvattu vaalealla maalilla. Siinä missä lakattu lankkulattia oli runsaat sata vuotta sitten sota-ajan vaatimattomuutta, se on nyt monen mielestä himoittua ylellisyyttä.

Aulan katossa roikkuu yhä alkuperäinen valaisin.

Fakta

Munkkiniemen maamerkki

  • Eliel Saarisen suunnittelemaan entiseen Munkkiniemen pensionaattiin vuodelta 1919 on valmistunut nelisenkymmentä asuntoa.

  • Saneerauksesta on vastannut Aalto Real Estate. Arkkitehtina hankkeessa on ollut Polo Sarpaneva, muotoilija Timo Sarpanevan poika.

  • Rakennus on säilynyt ulkoa lähes ennallaan, mutta sisätiloja on uusittu perusteellisesti: ensin 1970-luvun puolivälin peruskorjauksessa ja nyt uudelleen.

  • Vanhaa on säilytetty suojelluissa osissa, kuten aulassa, entisen ravintolasalin koristeellisessa katossa ja osassa porrashuoneista.

Yhteisestä aulasta siirrymme Martti Ahon ja Merja Malinin asuntoon. Talon rakennushistoriaselvityksen perusteella pariskunnan asunnon paikalla on aiemmin saattanut olla Munkkiniemen pensionaatin johtajattaren kolmio, mutta tästä on ristiriitaista tietoa.

Merja Malinin ja Martti Ahon kolmio oli todennäköisesti aiemmin Munkkiniemen pensionaatin johtajattaren Sofia Sjöstedtin asunto.

Nyt 95 neliöön mahtuu olohuone, avokeittiö sekä makuu-, työ- ja kylpyhuoneet.

Alun perin muuttoa vastustellut Ahokin on nykyisin tyytyväinen pariskunnan päätökseen muuttaa vanhaan pensionaattiin. He ovat viihtyneet Munkkiniemessä hyvin.

”On oma hohtonsa asua näin historiallisessa ja ylväässä talossa. Koti on linnamme”, Malin sanoo.

”Ja on kiva, että talolla on tarina”, Aho lisää.

Keittiön ikkunasta näkyvä maalauksellinen punavaahtera ilahduttaa Merja Malinia.

Eniten he sanovat pitävänsä lähiluonnosta: tuntuu kuin luonto tulisi sisälle asuntoon kolmeen ilmansuuntaan avautuvista ruutuikkunoista. Malinin suosikki on maalauksellinen punavaahtera.

Satakielen laulustakin pariskunta sanoo päässeensä nauttimaan uudella asuinalueellaan. Vastapainoksi nelosen raitiovaunu herättää öisin. Se kolisi talon ohitse jo pensionaatin aikana.

Talon valkoisilla käytävillä kulkiessa Merja Malinin ja Martti Ahon mieleen tulevat sveitsiläiset kylpylälomat.

Asukkaiden kylpylässä on saunojen lisäksi uima-allas.

Lopuksi kurkistamme asukkaiden yhteisiin tiloihin. Jokaiseen asuntoon kuuluu maksuton kaappi viinikellarissa ja pääsy kuntosalille. Aho tosin sanoo, ettei ole valmis luopumaan omasta kuntosalijäsenyydestään. Kylpyläosastolle käyttöä sen sijaan on.

Kun ovi käytävän päässä aukeaa, trooppinen ilma leviää kasvoille. Paratiisisaarten kristallinkirkkaita meriä jäljittelevä vesi väreilee uima-altaassa kutsuvasti.

Mutta ei tänään. Pulahdusta pitää odottaa, kunnes viimeisetkin ilmastoinnin säädöt on tehty. Samasta syystä viinikellarissa ja kuntosalilla on vielä turhan lämmin.

Aho ja Malin kertovat, että joskus talon pitkiä vaaleita käytäviä kulkiessa tuntuu ihan siltä kuin he olisivat kylpylälomalla Sveitsissä.

Ja asuisivat sviitissä?

”Standard double”, Aho vitsailee. Perushuone parivuoteella.

Merja Malin kaipaa asukkaiden kuntosalille kuntopyörää.

Jokaiseen asuntoon kuuluu oma kaappi viinikellarissa.

Jutussa on käytetty lähteenä muun muassa Johanna Luhtalan ja Markus Mannisen rakennushistoriaselvitystä Munkkiniemen koulutustalo – pensionaatti, kadettikoulu, esikunta (2012).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat