Tämä pienokainen tuotiin neuvolaan punnittavaksi vuonna 1943.

Suomen rakastetuin keksintö täyttää sata vuotta

On äärimmäisen tärkeää, että neuvola tavoittaa jokaisen perheen, muistuttaa tutkija.


17.7. 2:00 | Päivitetty 17.7. 10:56

”Parhaillaan riehuva, ihmisiä surmaava maailmansota on selvästi näyttänyt, mikä merkitys terveelle ja voimakkaalle nousevalle polvelle on annettava; se on näyttänyt, minkälainen arvoesine joka ainoa, pieninkin lapsi on.”

Näin julisti kirjansa esipuheessa Suomen tunnetuin lääkäri Arvo Ylppö. Maailmansota oli ensimmäinen, ja Ylppö neuvoi Äiti pikkulapsensa hoitajana ja ruokkijana -kirjassaan vastaitsenäistyneen Suomen äitejä.

Joka kahdeksas suomalaislapsi kuoli tuolloin ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Ylppö taisteli kulkutauteja ja aliravitsemusta vastaan esimerkiksi neuvomalla äitejä imettämään ja ohjeistamalla heitä tarkempaan hygieniaan.

Hän kehitti tiedon välittämiseen ratkaisun, jonka tietävät kaikki. Neuvola täyttää tänä vuonna tasan sata vuotta.

Juhlan kunniaksi kysyimme lukijoilta, miltä neuvolat ovat vuosikymmenten varrella näyttäneet lapsen ja vanhemman näkökulmasta. Juttuun upotetut sitaatit ovat kyselystä. Siteerattujen oikeat nimet ja yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa.

”Erityisen vaikutuksen teki äitiyspakkaus. Kokonainen laatikollinen uutta (ei käytettyä) vaatetavaraa oli ihmeellinen asia. Paljon valmisvaatteita ei siinä ollut, ehkä parit housut ja nuttu. Lakana- ja harsokangasta ja vaaleanpunaista flanellia, josta äiti ompeli nuttuja ja kapaloita. Erityisen iloinen äiti oli punaisesta emalivadista, jossa saattoi keittää vauvan vaippoja.”

60-luvun lapsi

Helsingin ja samalla koko Suomen ensimmäinen neuvola perustettiin Lastenlinnaan syyskuussa 1922.

Lastenlinna ei tuolloin vielä ollut suuri kivisairaala Taka-Töölössä, vaan matala puutalo Toisella linjalla. Sophie Mannerheim oli perustanut sen yksinäisten äitien turvakodiksi.

Neuvoloiden syntyajankohdan voisi tosin laskea toisinkin. Esimerkiksi Maitopisara-yhdistyksellä oli jo 1900-luvun alussa jonkin verran omia pieniä neuvonta-asemiaan vähävaraisille. Niiden kautta jaettiin äidinmaitoa, korviketta ja vauvanvaatteita. Mutta Ylpön Saksasta lainaama keksintö oli lähempänä sitä, minkä tänä päivänä ymmärrämme neuvolaksi.

Ensimmäinen Lastenlinna Toisella linjalla.

Tämä Armas Ruotsalaisen 1920-luvun alussa julkaistusta kirjasta peräisin oleva vetoomus päätyi neuvoloiden seinille huoneentauluksi.

Arvo Ylpön ideoimia työläisäitien ”äitikursseja” varten kunnostettiin Lastenlinnan halkokellari.

Vastaanottotila oli siten yksi ainoa suuri huone, jonka reunalla muut äidit lapsineen odottivat, kun lääkäri tai terveyssisar tarkasti vuorossa olevaa lasta ja opasti tämän äitiä. Yksityisyyttä ei ollut.

”Aina kun käytiin neuvolassa, minua pistettiin neulalla. Käytinkin neuvolasta nimitystä Neulola.”

60-luvun lapsi

Työläiskaupunginosassa osa ihmisistä suhtautui epäillen neuvolatoiminnan taustalla olevaan Mannerheimin lastensuojeluliittoon. Äidit toivat silti joukolla lapsiaan tutkittavaksi, joskus puolisoiltaan salaa. Neuvolatyö alkoi vaikuttaa nopeasti. Pikkulasten kuolleisuus laski kolmeen prosenttiin.

Neuvontaa ja terveystarkastuksia haluttiin siksi muuallekin Suomeen ja alkuun varsinkin tehdaspaikkakunnille.

Aluksi monet kunnat vastustivat ideaa. Ajateltiin, että lääkäreillä olisi tärkeämpiäkin kiireitä. Siksi järjestelmä oli pitkään järjestöjen aktiivisuuden varassa.

Äitejä lapsineen neuvolan odotushuoneessa 1950-luvun Helsingissä. Kuva on kirjasta Mannerheim-liiton Lasten linna.

Ylppö houkutteli kunnan- ja tehtaanlääkäreinä toimivia lääkäriystäviään mukaan neuvolatoimintaan.

Lääkärit usein johtivat toimintaa ja kävivät pitämässä vastaanottoa silloin tällöin. Käytännössä useimmat tarkastukset hoiti terveyssisar.

”Lääkäri käski ajatella jotain oikein mukavaa. Mietin mansikkakermatäytekakkua, enkä itkenyt. Se oli ensimmäinen kerta, kun selvisin rokotuksesta itkemättä. Tunsin olevani iso.”

70-luvun lapsi

Usein terveyssisaret kävivät myös ihmisten kodeissa. Ja kun joka mökkiin ei ollut tietä, sisaret hiihtivät, soutivat, ratsastivat ja kävelivät pitkiä matkoja.

Myöhemmin 1920-luvulla myös odottavia äitejä alettiin tutkia, Helsingissä ensin Tehtaankadulla ensimmäisen Kätilöopiston sairaalan yhteydessä.

Sanan neuvola kehitti Ylpön työtoveri, lääkäri Viljo Rantasalo, ja se vakiintui käyttöön 1930-luvulla.

Jatkosodan jälkeen neuvolat siirtyivät järjestöjen vastuulta lakisääteiseksi toiminnaksi. Oleellista oli myös, että neuvolakäynnit asetettiin äitiysavustuksen saamisen ehdoksi.

Nuori Sari Kivikanerva hermostui Harjutorin neuvolassa vuonna 1967, kun terveydenhoitaja Vieno Puttonen tutki häntä.

Siksi lähes kaikki perheet kävivät Suomessa neuvolassa. Kattavuus on lähellä sataa prosenttia nykyisinkin: äitiysneuvolassa 99,7 prosenttia ja lastenneuvolassa 99,6 prosenttia.

”Muistan juosseeni pakoon ja piiloutuneeni pöydän alle, kun olisi pitänyt antaa rokotus. Rokotusta ei sillä kertaa annettu. Neuvolatäti ja äiti toruivat minua kovasti. Toinen mukavampi muisto rokotuksesta on, kun tarjottimelta annettiin sokeripala, joka piti imeskellä.”

80-luvun lapsi

Neuvolapalveluiden kattavuus on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että sekä synnyttäjien että imeväisten kuolleisuus laski Suomessa maailman alhaisimmaksi.

Myös muista eduista kansanterveydelle on runsaasti tutkimustietoa. Neuvolan ohjaus on vaikuttavaa esimerkiksi, jos raskaana oleva äiti tupakoi tai käyttää päihteitä.

Neuvoloiden seulonnat ovat tehokkaita tunnistamaan varhain erilaisia aistivammoja ja lapsen kasvuun liittyviä häiriöitä. Myös lasten rokotuskattavuus on Suomessa huippuluokkaa.

Kuva on vuodelta 1973, mutta terveydenhoitajan huonetta järjestelemään pyrkivän nuoren toivon nimeä ei ole merkitty kuvan tietoihin.

Esimerkiksi neuvolan laajassa nelivuotistarkastuksessa käytettävä, lapsen neurologista kehitystä arvioiva Lene-menetelmä ennustaa pätevästi erilaisia oppimisvaikeuksia.

”Puolisoni jätti meidät, kun kolmas lapseni oli juuri syntynyt. En tiedä olisinko järjissäni tässä tarinaani kertomassa, ellei silloinen äitiysneuvolan terveydenhoitaja olisi tullut vastaanoton lopussa kysyneeksi minun henkistä vointiani ja jaksamistani –ja ellei siitä olisi alkanut minua ja jaksamistani äitinä auttanut parivuotinen perheterapia.”

80-luvun äiti

Tavoitteet neuvolassa ovat toki erilaisia kuin Ylpön aikaan.

Lasten itsensä kohdalla ollaan fyysisen terveyden ohella kiinnostuneita heidän psykososiaalisesta kehityksestään. Vielä isompi muutos on, että kiinnitetään huomiota koko perheen hyvinvointiin.

70-luvun lopun neuvolakuvissa alkaa näkyä viimein miehiäkin. Kuvassa on yhdeksän kuukautta vanha Paula-vauva, jota pitelee Kim Palhus.

Terveydenhoitaja tutki odottavaa äitiä Espoonlahden neuvolassa vuonna 1993.

Raskausajalle kuuluu yksi ja pikkulapsiaikaan kolme laajaa terveystarkastusta, joihin toivotaan molempia vanhempia paikalle. Varsinkin näissä tarkastuksissa on tarkoitus ottaa laajasti puheeksi vanhemmuuteen, parisuhteeseen, vanhempien jaksamiseen ja perheen talouteen liittyviä asioita. Esimerkiksi raskauden aikainen tai synnytyksen jälkeinen masennus tunnistetaan tarkastusten vuoksi paremmin, ja siitä on vähitellen opittu kysymään myös isiltä.

”Sain valita Mellunmäen neuvolassa ”aarrelaatikosta” palkkion reippaudesta. Valitsin pienen sormuksen, jossa on koristeena pellen naama. Sormus oli minulle lapsena tosi rakas. Nyt oma 2-vuotias tyttäreni saa toisinaan lainata sormusta.”

90-luvun lapsi

”Nykyisin ymmärretään entistä paremmin, miten paljon koko perheen hyvinvointi vaikuttaa lapseen”, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen.

1990-luvulla kunnat saivat vapaammat kädet päättää itse, miten ne neuvolapalvelut järjestävät. Perheet eivät varsinkaan laman aikana enää olleet yhdenvertaisia.

Tätä on yritetty korjata tiukemmalla lainsäädännöllä 2010-luvulla.

Sirpa Tuominen toi tyttärensä Sara Nykäsen terveydenhoitaja Patricia Siljaman rokotettavaksi Herttoniemen neuvolaan vuonna 2008.

Terveydenhoitaja Helena Järlström mittaa Mila Filppulan päätä vuonna 2014. Vierellä äiti Sara Laaksonen.

Koronapandemian aikana monet kunnat siirsivät tai jättivät tekemättä määräaikaisia neuvolatarkastuksia varsinkin leikki-ikäisille, vaikka ne ovat lakisääteisiä. Osalla lapsista tarkastusten väli venähti siis hyvin pitkäksi. Joillakin perheillä oli joka käynnillä vastassa eri terveydenhoitaja.

”Ympyrän piirtäminen ja saksien käyttö. Sininen muovinen tilanjakajaverho hammashoitolan ja neuvolan tiloja erottamassa. Muoviset suojatossut kenkien päällä. Tunnelma oli hyvä, vähän jännitti kai, muttei traumoja.”

90-luvun lapsi

Onnistuvatko neuvolat siis enää tärkeimmissä tavoitteissaan? THL:n Hakulisen mukaan kyllä onnistuvat. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että määräaikaisiin tarkastuksiin pääsevät kaikki. Niiden lisäksi pitää tarjota lisäkäyntejä eniten tarvitseville.

”Tästä on kansainvälistä tutkimustietoa. Jos palvelu ei ole kaikille, herkimmin ulkopuolelle jäävät juuri ne, jotka tarvitsisivat tukea. Jos on kuormittava elämäntilanne, ei ehkä ole voimia huomata, että lapsikin tarvitsisi tukea.”

Hakulinen lisää, että terveyshuolia voi tietenkin tulla eteen aivan kenelle tahansa taustasta riippumatta.

”Kaikilla vanhemmilla on ainakin ensimmäisen lapsen kanssa paljon kysyttävää.”

”Äitiysneuvolassa tuntui jännittävältä ja onnelliselta, lastenneuvolassa turvalliselta ja luottamukselliselta. Olemme saaneet käydä tutulla neuvolan terveydenhoitajalla, joka on todellinen ammattilainen ja jonka kanssa käydään hyviä keskusteluja. Koko perhe huomioidaan.”

2010- ja 2020-luvun äiti

Marika Chagoya, Penelope ja Neo odottivat vuoroaan Kallion perhekeskuksen käytävällä vuonna 2021.

Lähteet

Oikaisu 17.7.2022 klo 10.55: 70-luvun lopun neuvolakuvassa oli aiemmin nimivirhe: Paula-vauvaa pitelee Kim Palhus, ei Paehus.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat