”Olen oppinut olemaan yksin” – Lauantaina valmistuvat lukiolaiset kävivät läpi jotain, mihin kukaan ei heitä valmistanut

Etäajan lukiolaisille normaalit ylioppilasjuhlat tuntuvat palkinnolta. Lauantain lakkiaiset on odotettu juhla, jolloin saa olla ylpeä saavutuksistaan.

Virallisesti Siiri Joukola saa laskea lakin päähänsä huomenna. Hänestä on mukava olla juhlan keskipisteenä ja päästä tapaamaan tuttuja ja sukulaisia.

3.6. 2:00 | Päivitetty 3.6. 10:08

Kolme vuotta opiskelua on hurahtanut nopeasti ohi, miettii Siiri Joukola, 18. Hän on tuore ylioppilas Töölön yhteiskoulun lukiosta.

Ennen oman lukiopolun alkua pidetyt isoveljen ylioppilasjuhlat ovat jääneet hänellä mieleen. Omien juhlien odottaminen tuntuu hienolta mutta epätodelliselta. Miten voi olla, että hän on itse samassa tilanteessa laittamassa lakkia päähän.

”Se on hieno hetki, kun rehtori lausuu ’Ylioppilaslautakunnan suomin valtuuksin julistan teidät ylioppilaiksi’, ja kaikki laittavat lakit päähän sellaisena valkoisena merenä.”

Joukola kuvailee, että olo ennen juhlia on ylpeä, tyytyväinen ja vapaa. On ihana päästä elämässä uuteen vaiheeseen.

Lukioaika on opettanut Joukolalle kaikkien oppiaineiden lisäksi itsestä huolehtimisen tärkeyttä. On ollut tärkeää, että opiskelun lisäksi on ollut myös muuta ajateltavaa ja tehtävää.

”Olen oppinut lukion aikana olemaan myös yksin. Ennen en sietänyt sitä ollenkaan. Sain joululahjaksi espressokoneen, joten olen innostunut tekemään sillä erilaisia kahveja.”

Siiri Joukolan ylioppilasjuhliin on tulossa jopa 100 henkeä. Tarjoiltavista kakut tilataan muualta, mutta muut tarjoiltavat, esimerkiksi macaronit, valmistetaan itse.

Joukoloille on tulossa suuret juhlat, kutsutuista noin 100 on tulossa paikalle. Mukana on sukulaisia, perhetuttuja, naapureita ja kavereita.

Joukola odottaa juhlavieraiden tapaamista, koska monia ei ole päässyt pitkään aikaan näkemään opiskelukiireiden ja koronaviruksen vuoksi.

Tuoreiden ylioppilaiden on valmistauduttava käymään juhlavieraiden kanssa tutut puheenaiheet läpi: Miten meni kirjoitukset ja mitä seuraavaksi?

”Todistustani olen valmis näyttämään, jos kysytään. Kysymykset tulevaisuudesta ovat kuitenkin vaikeampia vastattavia. Mitään selkeää minulla ei ole vielä suunniteltuna kuin välivuosi töissä.”

Juhlapäivän humu ei jännitä nuorta ylioppilasta. Juhlan keskipisteenä on mukava olla.

”Odotan sitä, että saan pitää koko päivän lakkia päässä.”

Amanda Järvinen sovittaa ylioppilaslakkia kotonaan Espoossa.

Toinen tuore ylioppilas, Amanda Järvinen, 18, ei ole koskaan ollut ylioppilasjuhlissa.

”Kun olin lukion ykkösellä ja kakkosella, koulun ylioppilasjuhlat järjestettiin erikoisjärjestelyin, joten en ole päässyt niihin. On jännää, kun ekat juhlat, jotka koen onkin nyt omat.”

Järvisen ja monen muun nyt lakin saavan koko lukiopolku on ollut koronan värittämä. He ovat opiskelleet kotona, eläneet epävarmuudessa vanhojen tanssien järjestämisen suhteen ja pelänneet sairastumista juuri ennen ylioppilaskokeita.

”Olen miettinyt, että onko henkilökohtaisessa kehityksessä jäänyt jostain paitsi, kun niin paljon lukiokokemuksesta on jäänyt pois”, pohdiskelee Järvinen.

Hän on kuitenkin pitänyt Lauttasaaren yhteiskoulun lukiossa opiskelusta. Järvistä ovat kiinnostaneet lukiossa erityisesti reaaliaineet: psykologia historia ja yhteiskuntaoppi. Ihmisten toiminnan ja syy-seuraussuhteiden tutkiminen on ollut hänestä mielenkiintoista.

Ylioppilaskokeiden tuloksia odottaessaan Järvisen päässä pyörivät katastrofiajatukset, mutta lopulta kaikki meni hyvin.

Tuloksiinsa tyytyväinen Järvinen on suunnitellut menevänsä opiskelemaan yliopistoon valtiotieteitä, mutta seuraavaksi vuorossa on välivuosi.

”On toisaalta kiva pitää hengähdystauko opiskelusta. Tuntuisi rankalta lähteä heti taas opiskelemaan.”

Ylioppilasjuhlat ovat palkinto pitkän ja kovan urakan päättymisestä.

”Meidät erityisajan abit palkitaan nyt normaaleilla juhlilla.”

Järvisten kotona lakkiaiset järjestetäänkin perinteisin menoin. Osa tarjoilusta tulee catering-palvelusta, mutta Järvisen kaksoissisko leipoo porkkana- ja suklaakakun. Ohjelmassa on ainakin äidin pitämä puhe.

”Odotan juhlapäivältä sitä yhteistä iloa. Keväinen juhlahenki on yhteinen koko koululle ja jopa koko Suomelle.”

Maunulan matemaattisesta lukiosta valmistuva Eeli Takila, 19, ei luonnehdi itseään suureksi juhlijaksi. Silti lakkiaiset ovat hänelle hieno tapahtuma. Ylioppilaskokeet olivat tapahtuma, joka aina kummitteli tulevaisuudessa.

”Nyt on helpottunut olo, kun ne ovat ohi.”

Etäopiskelu ei ollut Takilalle erityisen vaikeaa aikaa, koska hän pystyi silti olemaan yhteydessä ystäviensä kanssa päivittäin netissä pelaten. Opiskellessa oli kuitenkin välillä vaikea välillä löytää motivaatiota.

Takilaa ei lauantain juhlat jännitä, vaan ajatukset ovat jo tulevassa. Koulupaikka on valmiina Jyväskylässä ammattikorkeakoulussa, tieto- ja viestintätekniikkaa. Siellä opinnot keskittyvät kyberturvallisuuteen.

”Se on tulevaisuuden ala, varsinkin nyt Ukrainan sodan ja Venäjän vaikuttamisen vuoksi.”

Vaikka suunta tietotekniikan opiskeluun selveni Takilalle jo lukion ensimmäisellä luokalla, hänen lempiaineensa oli historia.

”Meillä oli tosi motivoiva historian opettaja. On kiinnostavaa ja sivistävää oppia, mitä maailmassa on tapahtunut. Se avartaa mieltä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat