Kun espoolainen Emilia Säles joutui keväällä työttömäksi, hänen piti jännittää työttömyysturvansa puolesta.
”Myytiin auto, laitettiin lainat maksutauolle. Laskettiin, että syksyllä pitää miettiä, myydäänkö koti.”
Säles kuvasi aiemmin perhettään niin, että vain osa hänen lapsistaan on itse tehtyjä. Hän on pitkään ollut päätoimisesti sijaisvanhempi huostaanotetuille ja sijoitetuille lapsille. Nyt näistä sijoitetuista lapsista eräs vähän aikaa perheeseen kuulunut muutti pois. Säles toimii edelleen sijaisvanhempana pitkään perheessä asuneelle lapselle.
Perhehoitajana ei olla työsuhteessa silloinkaan, kun työ vaatii kotona olemista, vaan töitä tehdään toimeksiantosopimuksella. Siksi lapsen muutto pois voi aiheuttaa käytännössä työttömyyden ilman ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
”Perhehoitajien sosiaaliturvassa on aukkoja. Tietoomme tulee tämän vuoksi jatkuvasti toimeentuloon liittyviä pulmia”, sanoo kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari Perhehoitoliitosta.
Sosiaaliturvan aukot taas pahentavat pulaa perhehoitajista.
Tässä jutussa ei käsitellä ammatillisia perhekoteja tai lastensuojelubisnestä, vaan Säleksen kaltaisten tavallisten ihmisten tilannetta.
Lasten kohdalla puhutaan sijaisvanhemmista, mutta perhehoitajia on myös vanhuksilla, vammaisilla ja mielenterveyskuntoutujilla. He ovat käyneet valmennuksen tehtäväänsä, mutta muodollista koulutusta ei vaadita.
Heistä on huutava pula.
Sijoitettujen lasten ja nuorten määrä kasvaa, ja laki määrää, että heille pitäisi ensisijaisesti tarjota kodinomaista vaihtoehtoa. Vanhusten ja vammaisten perhehoidon avulla järjestetään myös vapaapäiviä omaisille.
Sijaisvanhemmaksi ryhtyminen vaatii tilavan kodin, mikä voi varsinkin pääkaupunkiseudun hinnoilla olla suuri päätös. Lapselle pitää olla oma huone.
Emilia Säles järjestelee lehtiä kotonaan.
Osa perhehoitajista käy töissä kodin ulkopuolella tai on muutenkin perhevapailla tai eläkkeellä.
Toiset perhehoitajuus sitoo kotiin.
Lastensuojelussa kunta usein edellyttää, että sijaisperheen yksi aikuinen jää pois muusta työstä vuodeksi tai kahdeksi. Joidenkin hoidettavien kohdalla tarve kotona olemiselle jatkuu sen jälkeenkin. Osa perhehoitajista irtisanoutuu muusta työstään, koska työnantaja ei suostu tarpeeksi pitkään palkattomaan vapaaseen.
Perhehoitoliiton kyselyssä liki 60 prosenttia lasten ja nuorten perhehoitajista kertoi kyseessä olevan heidän päätyönsä. Vanhusten ja vammaisten hoitajien työssäkäynti muualla onnistuu vielä harvemmin.
Perhehoitajalle maksetaan suurempaa palkkiota, jos hänen on oltava kotona. Lisäksi hoidettavan kuluja korvataan. Raha-asiat on sovittu eri kunnissa eri tavalla, samoin sopimusten irtisanomisaika.
Alussa hoitaja saa käynnistämiskorvauksen hoidettavien tarvitsemien tavaroiden hankkimiseen. Se riittää välttämättömyyksiin kuten lapsen sänkyyn, mutta ei tietenkään esimerkiksi isompaan asuntoon.
”Käytännössä puoliso osin elätti minuakin alkuaikoina. Myöhemmin olen välillä ollut erilaisissa projektitöissä kodin ulkopuolella, esimerkiksi Perhehoitoliitossa. Koen silti, että perhehoitajana toimiminen on päätehtäväni”, Säles kertoo.
Fakta
Esimerkki perhehoitajan tuloista
Eri kunnat ja tulevaisuudessa hyvinvointialueet maksavat sijaisvanhemmille ja muille perhehoitajille hiukan eri logiikalla. Laki määrää vain minimin. Lapsen kotikunta ratkaisee, ei sijaisvanhemman.
Käytämme esimerkkinä seitsemänvuotiasta lasta Espoossa.
Jos perhehoitaja voi käydä töissä kodin ulkopuolella, palkkio on 865,12 euroa.
Jos perhehoitaja on kotona, sijoituksen kahtena ensimmäisenä vuonna maksetaan palkkiota seitsemänvuotiaasta 1 639,93 euroa kuukaudessa. Sitten summa laskee 1 421,30 euroon.
Lapsen kuluja korvataan 549,34 eurolla kuukaudessa. Lisäksi mahdollisia kuluja terveydenhoidosta korvataan erikseen.
Hoidettavia voi olla yksi tai enemmän, mutta yhteensä perheessä ei voi asua enempää kuin neljä lasta biologiset lapset mukaan luettuna.
Joissain sosiaalietuuksissa perhehoitajan saamia korvauksia käsitellään kuten palkkaa. Esimerkiksi sijoitetun lapsen saama kulukorvaus voisi vaikuttaa Säleksen biologisen lapsen saamaan opintotukeen, vaikka se on tietenkin kokonaan sijoitetulle lapselle tarkoitettu.
Työttömyysturvan kannalta perhehoitajana toimiminen ei sen sijaan kerrytä työssäoloehtoa. Myös perhehoitajan sairastuminen voi johtaa talousvaikeuksiin.
Äkillisetkin muutokset ovat silti työssä tavanomaisia.
Vanhuksilla terveys voi heiketä. Lapset saattavat pystyä palaamaan turvallisesti biologisten vanhempiensa luo tai tarvita eri syistä toisenlaista sijoituspaikkaa.
”Aivan kaiken pitää lähteä hoidettavan edusta. Mutta lapsen etu on myös, että hyvistä perhehoitajista pidetään kiinni”, Säles sanoo.
Jos työttömyysturvaa ei käytännössä ole, harvalla perhehoitajalla on varaa jäädä maksamaan lainoja isommasta asunnosta ja odottaa, sijoitetaanko hänen luokseen myöhemmin uusi hoidettava.
Joukko kansanedustajia jätti tänä keväänä kirjallisen kysymyksen perhehoitajien sosiaaliturvan kehittämistarpeista. Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen (vas) vastauksessa korostuu, että asiaa mietitään tarkemmin, kun sosiaaliturvaa muutenkin laajemmin uudistetaan.
Vastaavia työttömyysturvaan liittyviä ongelmia on muillakin ryhmillä: esimerkiksi omaishoitajilla tai tekijänoikeuskorvauksia saavilla taiteilijoilla.
Säleksen perheessä kävi lopulta tuuri. Hän oli edellisen kerran ollut kodin ulkopuolella töissä siten, että työssäoloehto täyttyi sittenkin nipin napin. Säles oli siis oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan muun kuin perhehoitajuuden pohjalta.
Kävi myös niin onnekkaasti, että hän sai nopeasti uuden työpaikan.
Kaikille ei käy yhtä hyvin. Perhehoitoliiton kyselyssä ihmiset toivovat kaikkialla Suomessa esimerkiksi riittävän pitkiä irtisanomisaikoja sopimuksiin, jotta olisi mahdollista odottaa uutta sijoitusta perheeseen luopumatta kodistaan.
Perhehoitoliitosta toivotaan, että sosiaaliturvan aukot selvitettäisiin huolella ja paikattaisiin. Liiton mielestä perhehoitajille pitäisi myös tarjota herkästi pitkäaikaisen sijoituksen päättyessä samantyyppistä työtä, vaikka vastaanottoperheenä. Säles ajattelee, että perhehoitajat voisivat tehdä muitakin töitä lasten ja nuorten parissa, vaikkapa sijaisena kouluissa tai päiväkodeissa.
”Kun perhehoitajalla on taloudellinen turva olemassa, palvelu säilyy. Se on kaikkein heikoimmilla olevien etu.”
Oikaisu 2.7. kello 13.13: Säleksen perheestä muuttaneen lapsen kerrottiin asuneen heillä vuosia, mutta todellisuudessa lapsi ei asunut perheessä pitkään. Lisätty tieto siitä, että Säles on edelleen sijaisvanhempi perheessä jo pitkään asuneelle lapselle.