Espoo sijoitti kehitys­vammaisen Aapon kouluun, jota äiti pitää hengenvaarallisena – Kaupunki vastaa

Espoolaiset vaikeasti liikunta­vammaiset Aapo Mäkynen ja Nea Kärnä eivät saaneet syksyksi paikkaa erityiskoulusta.

Espoolainen Rastaalan koulu on esteetön, sanottiin Aapo Mäkysen vanhemmille. Pojan on kuitenkin mahdotonta päästä pyörätuolillaan leikkivälineiden luo.

27.6. 2:00 | Päivitetty 27.6. 6:25

Tässä ovat seitsemänvuotiaan Aapo Mäkysen seuraavien kouluvuosien leikki­mahdollisuudet välitunnilla: asvaltti­piha, jolla voi kelata pyörätuolilla ympyrää.

Aapo ei pääse pihalla olevien leikkivälineiden luokse pyörätuolillaan vaan voi vain katsella niissä leikkiviä muita lapsia.

Espoon kaupunki katsoo, että tavallinen koulu on Aapon kaltaiselle liikuntavammaiselle lapselle esteetön ja sopiva.

”Sen sijaan paikka on hänelle hengenvaarallinen joka päivä”, sanoo hänen äitinsä Kaisa Mäkynen.

Vilkkaalla kehitys- ja liikunta­vammaisella lapsella on nimittäin kelaillen helposti mahdollisuus päätyä vahingossa jyrkkään rinteeseen tai portaisiin, jos häntä ei joku vahdi koko ajan.

Piha on vain yksi esimerkki siitä, miksi tavallinen koulu sopii huonosti Aapolle. Äidille on silti vakuuteltu, että hänen pitää luottaa koulun ammattilaisiin.

Espoossa on menossa säästöohjelma, joka on jo näkynyt pienten koulujen ja erityiskoulujen lakkauttamis­päätöksinä. Joidenkin lasten kohdalla se tarkoittaa, että heidät sijoitetaan pienryhmän sijasta tavalliseen suureen luokkaan.

Aapo ja niin ikään ensimmäiselle luokalle menevä Nea Kärnä sen sijaan tarvitsisivat sekä vanhempiensa että heidät tutkineiden ammattilaisten mielestä paljon vaativampaa tukea. Heille ei riitä tuki, jota tavallisen koulun erityisluokassa tyypillisesti pystytään antamaan.

Molempien piti aloittaa syksyllä koulunkäynti Ruskiksessa eli valtion oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa Helsingin Ruskeasuolla.

Koulu on erikoistunut auttamaan lapsia, joilla on vaikeita liikuntavammoja ja ongelmia kommunikoinnissa.

Aapo puhuu vain muutaman sanan. Nea ei puhu lainkaan, vaan viestii omalla tavallaan ääntein, elein ja ilmein, osaavan aikuisen kanssa myös kuvin ja viittomin. Molemmat ovat uteliaita, aktiivisia ja leikkisiä lapsia.

Espoo on aiemmin usein ostanut paikan valtion koulusta Ruskeasuolta Nean ja Aapon kaltaisille lapsille. Kuntoutus on siellä olennainen osa lasten jokaista koulupäivää.

Kouluun hakeminen on monivaiheinen prosessi. Lapset olivat jo esimerkiksi käyneet kevättalvella kouluun hakeutumiseen liittyvän viikon tukijakson.

Lue lisää: Espoo jatkaa menojen karsimista – Neljä valtuusto­ryhmää pelkää uusia koulu­lakkautuksia ja vastusti päivitettyä talous­ohjelmaa

Sitten keväällä perheille äkkiä ilmoitettiin, että tavallinen koulu Espoossa riittäisi Nealle ja Aapolle hyvin.

Molemmat lapset ovat menossa pienluokalle tavallisiin kouluihin, joissa viranomaisten mukaan on esteetöntä ja riittävästi tukea oppimiseen.

Vanhemmat korostavat, että he eivät varsinaisesti arvostele espoolaisia opettajia tai pedagogiikkaa.

Kyse on siitä, että Aapo ja Nea tarvitsisivat todella erikoistunutta osaamista tuekseen, samoin monenlaisia apuvälineitä. Avustajien määrästäkin piti taistella.

Lapset myös kuormittuvat herkästi hälystä ja suurista ihmisjoukoista ympärillään. Vaikka heidän omat luokkansa olisivat pieniä, koulut eivät ole.

”Vammaisen lapsen kohdalla tarjotaan aina vähintä, mitä voidaan tarjota.”

Vanhempia suututtaa, että vammaisille lapsille tarjotaan asiasta riippumatta aina vähemmän kuin muille.

He ovat kohdanneet asenteita, jossa esteettömyyteen ajatellaan riittävän, että kouluun pääsee. Sillä ei ole niinkään väliä, voiko koulussa elää tavallista lapsen elämää. Tai onko koulussa oikeasti mahdollisuus oppia vai onko lapsi siellä vain säilytyksessä.

”Vammaisen lapsen kohdalla tarjotaan aina vähintä, mitä voidaan tarjota”, sanoo Nean äiti, Jarna Papinniemi.

Espoon toimet voi säästöjen sijaan nähdä myös inkluusion tavoittelemisena. Inkluusion idea on, että aivan kaikilla on oikeus kuulua samaan kouluyhteisöön. Niinpä sitä usein käytetään perusteluna, kun siirretään esimerkiksi lapsia erityiskoulusta tavalliseen kouluun tai pienestä erityisluokasta suureen luokkaan.

Inkluusio on Aapon ja Nean äideistä kaunis ajatus. Silti heidän lapsensa tarvitsisivat todella mittavia tukitoimia tavallisessa koulussa, jotta he voisivat oikeasti käydä siellä koulua yhdenvertaisina muiden lasten kanssa. Valtion koulussa Ruskeasuolla tällaiseen olisi osaamista ja puitteet valmiiksi.

Siksi molemmat ovat myös tehneet koulupaikasta valituksen aluehallinto­virastoon.

Kaisa Mäkynen pelkää, että vilkas Aapo pääsee koulunsa pihalla myös kelaamaan portaisiin.

Espoon suomenkielisen perusopetuksen johtaja Juha Nurmi ei voi kommentoida yksittäisten lasten asioita suoraan.

Hän kertoo kuitenkin, että Espoo on ensi lukuvuodeksikin lähettämässä espoolaisia lapsia kouluun Ruskeasuolle. Päätös tehdään jokaisen lapsen kohdalla erikseen pedagogisin perustein.

”Katsomme edelleen tapauskohtaisesti, pystymmekö järjestämään itse oppilaan tarvitseman tuen. Espoolla on myös itsellään todella vaativan tason erityistä tukea kouluissaan”, hän sanoo.

Nurmi kertoo, että nyt kesällä tehdyt poliittiset päätökset säästöohjelmasta eivät juuri muuta koulujen tilannetta jo valtuustokauden alussa sovitusta. Oli jo aiemmin tiedossa, että kouluverkkoa pitää ”järkeistää”.

”Edelleen pyrimme siihen, että erityistä tukea tarvitsevien lasten opetus järjestetään lähempänä lapsen kotia”, Nurmi sanoo.

Tällä hänen mukaansa pyritään säästämään kuljetuskustannuksissa, jotta jää rahaa palkata kouluihin enemmän ammattilaisia.

Pitkä koulumatka voi olla myös lapsille itselleen raskas. Ruskeasuon koulun kohdalla tämä ei kuitenkaan ole Nurmen mukaan perustelu, vaan sitä kokevissa päätöksissä Espoossa katsotaan lapsen kokonaistilannetta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat