Kruununhaassa alkaa aamuisin sietämätön pauke – Meteli on niin kova, että asukkaille on alettu jakaa korvatulppia

Kruununhaassa on tehty useita kaivutöitä perättäisinä kesinä. HS selvitti, miksi katutöitä ei tehdä kerralla ja millaista niiden keskellä on elää.

Kruununhaan vastarannalla Sörnäisissä asuva Arja Jokinen ei anna naapurissa vuosia kestävän työmaan häiritä elämäänsä. ”Olemme ottaneet sellaisen asenteen, että seuraamme tätä mielenkiinnolla. Meillä on aitiopaikat.”

19.7. 2:00 | Päivitetty 19.7. 6:15

Klonk, klonk, klonk.

Paalutus Hakaniemensillan työmaalla kaikuu Kruununhaan kaduilla, eikä meteliä pääse pakoon katua vaihtamalla. Klonkutus seuraa tiheästi rakennettujen asuintalojen väliin Kristianinkadulle, Kirjatyöntekijänkadulle ja Pohjoisrantaan.

Hakaniemensillan uusiminen kuuluu laajaan Kruunusiltojen hankkeeseen, joka jatkuu vielä viisi vuotta. Kun se valmistuu, Hakaniemestä pääsee raitiovaunulla Laajasaloon.

Uusi Hakaniemensilta on tarkoitus ottaa käyttöön jo aiemmin, vuonna 2024.

Eija Tuuralan kotikulmat ovat työmaan vieressä seuraavat viisi vuotta. ”Viime vuosina Helsingissä on ollut muutosvimma. Kaikki kadut ovat melkein koko ajan jossain auki, ja kaikki taloyhtiöt tekevät remontteja.”

Korvia huumaava meteli häiritsee osaa alueen asukkaista. Yksi heistä on Eija Tuurala, joka on asunut Kirjatyöntekijänkadun ja Oikokadun kulmassa yli 50 vuotta.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun asukkaille tarjottiin korvatulppia, Tuurala tiesi, että rauhallisen arvoalueen äänimaailma muuttuu melkoisesti.

Möykkä alkaa, kun työmaa herää aamuseitsemältä. Hiljaisuus laskeutuu iltakuudelta, mutta joskus työt jatkuvat myöhempään ja viikonloppuisin.

”Aluksi olin ihan paniikissa. Ensireaktioni oli, että alan katsella uutta asuntoa.”

Tuurala päätti ottaa työmaan kestävyyskokeena. Korvatulppia hän ei ole toistaiseksi tarvinnut. Hänen mukaansa ääni ei ole sisällä asunnossa liian häiritsevä, jos ikkunat pitää kiinni.

Kesken tarinankerronnan työmaan säksätys taukoaa hetkeksi. Tuntuu kuin kuulo olisi kadonnut.

”Kuunnelkaa mikä hiljaisuus. Hiljaisuutta osaa nyt arvostaa entistä enemmän.”

HS pyysi Helsingin kaupungilta tiedot vuosien 2019–2022 kesäkuukausina tehdyistä katutöistä, joista on jätetty kaivuilmoitus.

Data osoittaa kuinka Kruununhaka nousee ylitse muiden alueiden. Siellä on revitty katuja auki asuintalojen ympäristöstä tai varattu niitä työmaiden käyttöön joka kesä perättäisinä vuosina.

Työmailla on tehty esimerkiksi ulkovalotöitä, tietoliikennekaapelien suojaputkien asennuksia, sähköverkon uudistamista sekä kaukolämmön ja vesi-, viemäri- ja hulevesiliittymien saneerauksia.

Useat töistä liittyvät Kruunusillat-hankkeeseen.

Astrid Huopalainen viettää lähes koko kesän mökillä kaukana kotikulmiensa mekkalasta. Kaupungissa koiranulkoilutusreitti mutkittelee työmaiden poikki. ”Meillä on onneksi ikkunat sisäpihalle. Kun pitää ikkunoita auki, silloin kuuluu vähän meteliä.”

Työmaata vastapäätä Kirjatyöntekijänkadulla Tarjaksi esittäytyvä nainen purkaa kuormaa autosta. Hän ei halua esiintyä koko nimellään eikä valokuvissa.

30 vuotta Kruununhaassa asunut eläkeläinen sanoo saaneensa työmaasta tarpeekseen ja päättäneensä toteuttaa sen, mitä Eija Tuurala suunnitteli: muuttaa pois.

”Autojen tilanne on mahdoton. Pysäköintipaikat ovat hävinneet”, hän sanoo.

”Kun täällä ei voi pitää autoa, ei pääse mökille. Tästä tuli valtava ongelma.”

Samalla kadulla vastaan tulee vaatesuunnittelija Samu-Jussi Koski. Häntä häiritsee eniten paalutus, joskaan sisäpihan asuntoon äänet eivät juuri kantaudu.

”Viisi vuotta tuntuu aika pitkältä ajalta, mutta minkäs teet. Ja herranjumala, on tässä maailmassa kauheampiakin asioita tällä hetkellä.”

”Tämä on tosi vaarallinen, oikea sumppu.”

Parin sadan metrin päässä Pohjoisrannassa Sanna Tourunen pitää tupakkataukoa. Viereisen työmaan melu on niin voimakas, että kysymykset täytyy esittää ääntä korottamalla.

Tourusen mukaan mökä on tähän asti ollut silti siedettävä. Hän kertoo nukkuneensa tulpat korvissa vain silloin, kun naapurissa tehtiin äänekästä työtä yöllä. Liikennejärjestelyissä sen sijaan olisi parannettavaa.

”Tästä menevät pyöräilijät, autoilijat, jalankulkijat ja sähköpotkulautailijat”, Tourunen sanoo ja viittaa rappunsa edessä olevaan tiehen.

”Tämä on tosi vaarallinen, oikea sumppu.”

Kruunusiltojen hankkeen työmaa on tuonut Sanna Tourusen talon eteen tien, jota käyttävät autoilijat, polkupyöräilijät, jalankulkijat ja sähköpotkulautailijat.

Työmaat saavat kaupunkilaiset täyttämään palautelomakkeita. Helsingin kaupungilta kerrotaan, että se saa vuosittain useita tuhansia palautteita, jotka liittyvät työmaiden haittoihin, kuten liikennejärjestelyihin, meluun, roskaantumiseen ja pölyyn.

Miksi kaikkia töitä ei tehdä kerralla kuntoon samalla alueella?

Viransijainen yksikön päällikkö Elina Airaksinen Helsingin kaupungin alueidenkäyttö ja valvonta -yksiköstä perustelee asiaa lainsäädännöllä.

”Kunnalla ei ole laissa säädettyä mahdollisuutta kieltää töiden suorittamista tai ketään korjaamasta kadun alla olevia omistamiaan johtoja, putkia ja muita rakenteita.”

Kadun alle on kätketty erilaista infrastruktuuria, jolla on eri omistajia. Yhteiskaivuhankkeilla Helsinki pyrkii ohjaamaan asianosaisia kaupungin omien saneeraushankkeiden kanssa samaan monttuun, Airaksinen kertoo.

”Mutta tällaiseen ei ole mitään pakkokeinoja laissa.”

Jokainen tekee töitä siis omien suunnitelmiensa mukaan. Aikatauluihin vaikuttaa paitsi korjattavan tekniikan kunto myös markkinatalous. Esimerkiksi teleoperaattorit kaivavat valokuitua sinne, missä sille on tarve.

Kruununhaan pohjoiskärjessä on tehty useita katutöitä perättäisinä kesinä.

Valokuidun asennuksessa voidaan hyödyntää mikrosahaustekniikkaa. Siinä kuidulle sahataan kapea ura melko lähelle maan pintaa, eikä katuja tarvitse kaivaa auki laajalti.

HS:n tietojen mukaan Helsinki suhtautuu mikrosahaukseen nihkeästi. Miksi?

Airaksisen mukaan kaupungissa on toteutettu viime vuosina useita kokeiluja, joissa mikrosahaustekniikkaa on käytetty.

”Piloteissa on todettu, että operaattorit eivät ole päässeet luvattuun syvyyteen vaan käytännössä valokuitu on jäänyt huomattavasti lähemmäksi pintaa kuin on luvattu.”

Toinen iso ongelma on, että valokuitu on asennettu kadunalaisten rakenteiden ja johtojen päälle ja muut toimijat joutuvat väistelemään ja varomaan ohuita valokuitunaruja, Airaksinen sanoo.

”Tämä hidastaa kaivutöitä ja lisää asukkaiden kokemaa haittaa ja hankkeiden kustannuksia.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat