Eliel Saarisen Marmori­palatsiin valmistuu todellisia luksus­asuntoja – tältä arvo­talon sisällä näyttää nyt

Eliel Saarisen suunnittelema Marmoripalatsi Kaivopuistossa on täysin poikkeuksellinen asuntokohde koko Suomessa.

Marmoripalatsi seisoo Kaivopuiston ensimmäisellä tontilla, jolta purettiin aikoinaan puinen huvila.

1.1. 2:00 | Päivitetty 1.1. 8:36

Marmoripalatsin ilmassa leijuu tuoreen maalin tuoksu. Rakennusyhtiön edustaja kehottaa pysymään tiukasti tammiparketin päälle levitetyn paksun paperin päällä. Lattia on juuri hiottu, ja pian se saa kiiltävän lakkapinnan.

Rapistumaan päässeen arvorakennuksen historian suurin korjaushanke Helsingin Kaivopuistossa on edennyt loppusuoralle. Valtion eri oikeuslaitosten käytössä yli seitsemän vuosikymmentä ollut palatsi palaa nyt alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa asuintaloksi.

HS vieraili Marmoripalatsin työmaalla joulukuun alussa.

Mittavien korjaustöiden on määrä valmistua maaliskuussa. Kiinteistökehitysjohtaja Ilkka Mäkelä kiinteistösijoitusyhtiö HGR Property Partnersilta kertoo, että rakennus on jo herättänyt mielenkiintoa kansainvälisillä asuntomarkkinoilla.

Hänen mukaansa ainakin osa tulevista asukkaista on todennäköisesti ulkomailla asuvia varakkaita, jotka etsivät Suomesta kakkosasuntoa. Maailmanpoliittisen tilanteen takia asunnoista ei ole käyty neuvotteluja venäläisten kanssa, Mäkelä sanoo.

”Osalla kiinnostuneista ei ole mitään siteitä Suomeen, osa vierailee täällä säännöllisesti.”

Palatsin historia ulottuu Suomen itsenäistymisen jälkeiseen vuoteen. Talo valmistui ruotsalaisen ruukinpatruunan August Nilsson Keirknerin ja hänen puolisonsa Lydia Keirknerin kodiksi ja taidekokoelman sijoituspaikaksi vuonna 1918 arkkitehti Eliel Saarisen piirustusten pohjalta.

Myöhemmin, vuosina 1937–1946, palatsissa asui Yhtyneiden paperitehtaiden eli nykyisen metsäyhtiö UPM-Kymmenen perustaja ja sota-ajan puolustusministeri Rudolf Walden.

Hänen luonaan talossa vieraili muun muassa marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim, ja onpa rakennusta harkittu vuosien saatossa myös tasavallan presidentin virka-asunnoksi.

Marmoripalatsi on rakennettu nimensä mukaisesti suomalaisesta marmorista.

Marmoripalatsi edustaa Eliel Saarisen arkkitehtuurin klassista vaihetta. Rakennus yhdistelee hienovaraisia yksityiskohtia näyttävään torniin.

Marmoripalatsin vanhat ovet on kunnostettu.

Marmoripalatsin asunnoissa on pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon vanhaa.

Valtio hankki palatsin omistukseensa vuonna 1949, kunnes myi sen HGR Property Partnersille 6,6 miljoonaa eurolla vuonna 2019. Myynnissä Marmoripalatsi ehti olla liki kymmenen vuotta.

Mäkelän mukaan yhtiö päätti tehdä tarjouksen palatsista, jotta kulttuurihistoriallisesti arvokas kokonaisuus saataisiin peruskorjattua arvoiseensa loistoon. Kiinteistö­markkinoilla oli liikkunut tietoja siitä, että rakennus saattaisi päätyä suurlähetystöksi.

Yritys hankki rakennuksen eräänlaiseksi harrasteprojektiksi. Mäkelä sanoo, että projektia tehdään kunnianhimolla, vaikka asunnot eivät ole yrityksen ydintoimintaa. Pääasiassa yhtiö kehittää toimitiloja.

Tähän mennessä hankkeeseen on kulunut rahaa huomattavasti kauppahintaa enemmän, mutta tarkemmin Mäkelä ei halua summia avata. Korjauslistalla on ollut muun muassa puhki ruostuneita putkia, vuotanut katto ja alapohjan kosteusvaurioita.

”Rakennus on säilynyt yli sata vuotta, ja tarkoitus on, että se kestää nyt vähintään toiset sata vuotta.”

Yhden asunnon pääportaikkoon tulee valokatto, joka mukailee päivän kiertoa.

Tornin ikkunoista avautuu näkymä Kaivopuiston huviloihin ja suurlähetystöihin.

Katon yksityiskohdat tuovat mieleen Helsingin päärautatieaseman, joka on niin ikään Eliel Saarisen käsialaa.

Ajat muuttuvat, eikä Marmoripalatsista enää tehdä kotia vain yhdelle perheelle ja heidän palvelijoilleen. Vastaisuudessa noin 1 400 neliön palatsi on pieni kerrostalo, joka kätkee sisälleen neljä 300–400 neliön kokoista asuntoa. Jokaiseen niistä liittyy jokin erikoisuus.

Yhdet asukkaat saavat käyttöönsä kolme kerrosta, joista ylin sijaitsee tornissa. Me kipuamme ylös portaita pitkin, mutta tulevaisuudessa sinne pääsee myös alkuperäisellä hissillä.

Perillä näkymät avautuvat ikkunoista Kaivopuiston huviloihin ja suurlähetystöihin.

Pääportaikon valokatto mukailee luonnonvaloa ja vaihtelee kirkkaan sinisestä pehmeän oranssiin. Kylpyhuoneet on vuorattu italialaisella marmorilla.

Toisessa asunnossa on oma piha, viinikellari ja parinsadan neliön kylpylä infrapunasaunoineen ja porealtaineen.

Sitten tulemme suojellun palatsin kaikkein tiukimmin varjeltuun tilaan: entiseen hovioikeuden neuvotteluhuoneeseen, joka toimii jatkossa suurimman asunnon edustustilana.

”Usein tämän aikakauden taloissa alakerrokset olivat arvokkaimpia. Niissä oli isommat ikkunat ja kerroskorkeudet kuin ylemmissä kerroksissa, niin myös tässä”, kertoo pääsuunnittelija, arkkitehti Sarlotta Narjus arkkitehtitoimisto Sarcista.

Alakerran asunnon edustustila on ollut aiemmin muun muassa hovioikeuden käytössä.

Edustustilan koristeelliset yksityiskohdat muistuttavat julkisille rakennuksille tyypillisiä piirteitä ja symboloivat alkuperäisten asukkaiden elämää.

Alkuperäiset seinät on kunnostettu vanhaa vaalien.

Seinien tumma tammipanelointi, katonrajan kiiltelevä tapetti ja muut sisätilan yksityiskohdat huokuvat menneen maailman vaurautta ja muistuttavat julkisille rakennuksille tyypillisiä arvokkaita piirteitä.

Takanreunusta ja kattovalaisimia koristaa symboliikka, joka kuvastaa talon alkuperäisten käyttäjien elämään liittynyttä metalliteollisuutta. Myös rakennuksen suuri koko poikkeaa tavanomaisesta omakotitalosta, Narjus sanoo.

Hän ei pidä näitä seikkoja yllättävinä, kun ottaa huomioon, että Marmoripalatsin piirtänyt Saarinen tunnetaan erityisesti julkisista rakennuksista.

Vanhan rakennuksen peruskorjaus on vaatinut valtavasti millintarkkaa käsityötä Museoviraston valvonnassa. Esimerkiksi seinien panelointi on irrotettu, kunnostettu ja kiinnitetty takaisin paikoilleen.

Uudenaikainen tekniikka on piilotettu vanhojen pintojen alle. Samalla on poistettu terveydelle haitalliset aineet. Narjuksen mukaan on pitänyt olla tarkkana, ettei historiaa putsata liikaa.

”Pinnat ovat keränneet vuosien saatossa ajan patinaa. Tarkoitus ei ole tehdä niistä uusia, vaan siistejä, turvallisia ja terveellisiä.”

Arkkitehti Sarlotta Narjus (vas.), Museoviraston intendentti Maarit Mannila ja pääurakoitsijan edustaja Antti Hurme esittelivät Marmoripalatsia joulukuun alussa.

Korjaushankkeen yhteydessä Marmoripalatsin alle on louhittu kahdeksan autopaikan halli, josta kulkee lämmitetty kulkureitti asuintaloon.

Muutto Marmoripalatsiin sitoo ostajia tavallista asuntoa enemmän. Rakennuksen suojelumääräysten vuoksi asukkaat eivät saa lähteä esimerkiksi poistamaan tai hävittämään historiallisia kerrostumia eivätkä alkuperäisiä pintoja.

Mäkelän mukaan kaupanteon yhteydessä varmistetaan, että ostajat ymmärtävät rajoitukset, joita suojelukohteeseen liittyy. Toisaalta tämäntyyppisten kohteiden ostajat yleensä arvostavat ainutlaatuista atmosfääriä.

”Ei tällaista toista ole”, Narjus sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat