Häiritsevä toljotus ja lääppiminen ovat naisille arkea Helsingin yössä – Laura Wathén haluaa juhlia turvassa ja löysi siihen keinon

Juhliminen ilman häirintää pitäisi olla itsestäänselvää, sanoo Darravapaa-yhteisön toinen perustajajäsen Laura Wathén. Hän tietää miten se toteutuu.

Laura Wathénin mukaan yöelämässä tapahtuvaa häirintää katsotaan Suomessa pitkälti läpi sormien.

26.8. 2:00 | Päivitetty 26.8. 14:30

Turhauttaa niin paljon.

Näin ajattelee helsinkiläinen Laura Wathén, 30, niistä ohjeista, joilla poliisin mukaan voi ehkäistä yöelämässä tapahtuvia huumaamistapauksia.

Helsingin poliisin mukaan tärkeintä on, ettei ikinä jätä baarissa omaa juomaansa valvomatta. Tärkeää on myös pysytellä valppaana ja pitää huolta ystävistä. Näin sanoi rikosylikomisario Juhani Vuorisalo HS:n toissa viikolla julkaisemassa jutussa.

”Miksi vastuu jätetään kokonaan uhrin harteille?” Wathén kysyy.

Lue lisää: Julia joi puolikkaan lonkeron, sitten filmi katkesi ja hän heräsi vessan lattialla – HS vietti yön baarissa, jossa huumaaminen tapahtui

Hän ei ole ainoa poliisin kommenteista hämmentynyt. Sosiaalisessa mediassa on jutun julkaisun jälkeen ihmetelty, miksi viranomaisten ohjeet on suunnattu vain mahdollisille uhreille eikä esimerkiksi mahdollisille tekijöille tai ravintoloiden henkilökunnalle.

Siksi Wathén vaatii nyt yöelämältä kollektiivista vastuunkantoa. Hän haluaa, että kaikki voisivat juhlia, tanssia ja tavata uusia ihmisiä turvallisesti ilman, että täytyy jatkuvasti olla varuillaan.

Alkoholilla on Laura Wathénin mukaan suuri osa siinä, kuinka turvalliseksi yöelämä koetaan.

Wathén on tullut viime vuosina tunnetuksi ennen kaikkea Darravapaa-yhteisöstä, joka kyseenalaistaa suomalaisen kulttuurin alkoholinormatiivisuutta. Yhdessä Katri Ylisen kanssa hänellä on aiheeseen liittyvä Instagram-tili sekä podcast Ylellä.

Wathén lopetti juomisen yli 11 vuotta sitten. Hänen kokemuksensa mukaan alkoholilla on suuri rooli siinä, kuinka turvalliseksi tai turvattomaksi yöelämä koetaan.

Hänen mukaansa Suomi on erittäin ”humalamyönteinen yhteiskunta”, jossa kännissä tapahtuvaa häiriökäyttäytymistä sallitaan hyvin pitkälle. Siksi häirintää ja jopa rikoksia katsotaan yöelämässä pitkälti läpi sormien, ja vastuu siitä vieritetään usein uhrille.

Mitäs joit liikaa. Mitäs käytit liian paljastavia vaatteita. Mitäs annoit vääriä signaaleja.

Nämä ovat Wathénin mukaan paitsi lauseita, joita uhri saattaa kuulla muilta ihmisiltä, myös häirinnän tai rikoksen uhriksi joutuneen tapoja syyllistää itseään tapahtuneesta.

Loppujen lopuksi sillä ei kuitenkaan vaikuta olevan lainkaan väliä, mitä uhri tekee.

Vuosien varrella selvin päin baareissa käydessään Wathén on ymmärtänyt, että jos joku haluaa kouria, huumata tai muuten kohdella ihmisiä epäasiallisesti, tämä tulee sen joka tapauksessa tekemään.

Häntä itseään on yöelämässä esimerkiksi lääpitty, suudeltu väkisin ja pidetty kiinni niin, ettei hän päässyt pois tilanteesta.

”Ainoa tapa välttyä häirinnältä kokonaan on jäädä kotiin. Ja sehän ei ole mikään ratkaisu, että naiset ja vähemmistöt yksinkertaisesti eivät käy enää missään.”

Poliisin kommentit saattavat Wathénin mukaan lisätä uhrien kokemaa syyllisyyttä entisestään.

Ensimmäisen kerran elämässään Wathén joi alkoholia 17-vuotiaana, jolloin hän korkkasi mustikkasiiderin. Viimeiseksi alkoholiannokseksi jäi 19-vuotissyntymäpäivillä nautittu piña colada.

Lopettamispäätöksen taustalla oli monia tekijöitä.

Vaikka Wathén ei pitänyt alkoholin mausta ollenkaan, oli juomiseen liittyvä tunne alkanut maistua ”vähän liian hyvältä”. Hän kärsi tuohon aikaan keskivaikeasta masennuksesta sekä vielä diagnosoimattomasta adhd:sta.

Alkoholi rauhoitti ja auttoi ahdistavien tunteiden säätelyyn.

Lopettamisen taustalla oli myös Helsingin yöelämässä tapahtunut traumaattinen kokemus, josta Wathén ei ole tähän päivään mennessä kertonut kumppaniaan lukuun ottamatta juuri kenellekään.

Wathén oli 18-vuotiaana ystävänsä kanssa baarissa viettämässä iltaa. Ilta päättyi siihen, että huomattavasti vanhempi mies huumasi hänet ja rikkoi hänen fyysisiä rajojaan traumatisoivalla tavalla.

Järkyttävintä tilanteessa Wathénin mukaan oli, että se tapahtui baarin sisällä mutta henkilökunta ei puuttunut asiaan lainkaan. Sen sijaan hyvin huonossa kunnossa ollut nuori tyttö heitettiin lopulta ulos kadulle paljon häntä vanhemman miehen kanssa.

Kuusi kuukautta tapahtuneen jälkeen Wathén päätti lopettaa alkoholin juomisen kokonaan. Hän tuntee myös useampia muita huumaamisen uhriksi joutuneita, jotka ovat tapahtumien seurauksena vähentäneet juomista tai yöelämässä käymistä.

”En silti halua sanoa, että kaikkien pitäisi lopettaa alkoholin käyttö ollakseen turvassa. Minulle se oli silloin yksi keino suojella itseäni ja tärkeä toipumisen edellytys.”

”Joka viikonloppu yöelämässä huumataan ihmisiä, eikä ratkaisu ole se, että me uhrit lopetamme juomisen tai baareissa käymisen”, Wathén sanoo.

Kuten moni muukin huumaamisen tai seksuaalisen häirinnän uhri, myös Wathén syytti tapahtuneesta pitkään itseään.

Viranomaisten ohjeet olivat 2010-luvun alussa samat kuin nykyään: ei saa jättää juomaa vahtimatta. Wathén koki, että tapahtunut oli hänen vikansa, koska ei ollut noudattanut ohjeita. Pitkään hän myös ajatteli vain juoneensa liikaa.

Vasta kymmenen vuotta myöhemmin terapiassa hän tajusi, ettei tapahtunut ollut hänen syynsä ja että hän oli itse asiassa joutunut huumatuksi ja siten rikoksen uhriksi.

Siksi häntä turhauttavat poliisin kommentit, jotka saattavat entisestään lisätä uhrin kokemaa syyllisyyttä ja yleistä turvattomuuden tunnetta.

”Joka viikonloppu yöelämässä huumataan ihmisiä, eikä ratkaisu ole, että me uhrit lopetamme juomisen tai baareissa käymisen.”

Wathénin mielestä yöelämään tarvittaisiin kipeästi tiloja ja tapahtumia, joissa pyritään aidosti kitkemään kaikenlainen epäasiallinen kohtelu ja puuttumaan siihen.

Sellaisia ei Helsingin yöelämästä ole juuri löytynyt. Siksi Wathén ja Ylinen päättivät viime vuonna toimia itse. He alkoivat järjestää Sober Furious -nimellä kulkevia yökerhoklubeja, joissa biletetään kuten missä tahansa muussakin baarissa mutta selvin päin ja turvallisempaa tilaa tavoitellen.

Seuraava klubitapahtuma järjestetään 21. syyskuuta.

Klubin periaatteisiin kuuluu esimerkiksi, että jokaista kohdellaan kunnioittavasti ja häirintään puututaan matalalla kynnyksellä. Täysin turvallista tilaa ei koskaan voida taata, mutta henkilökunta on koulutettu tunnistamaan epäasiallista käytöstä ja tarvittaessa häiriköt voidaan poistaa tilasta kokonaan.

Laura Wathénin kokemuksen perusteella Helsingin baarit eroavat toisistaan suuresti sen suhteen, miten häirintään suhtaudutaan.

Sober Furious -klubilla Wathén on uskaltanut jättää juomansa tanssimisen ajaksi pöydälle, mitä hän ei ikinä tekisi valtavirran yökerhoissa.

Turvallisemman tilan periaatteiden käyttöönotto yöelämässä laajemminkin ei Wathénin mukaan vaatisi paljoa. Tärkeintä on, että henkilökuntaa ja järjestyksenvalvojia koulutetaan häirintään puuttumisessa, ja lisäksi turvallisemman tilan periaatteet voidaan listata esimerkiksi baarin seinälle tai tapahtuman Facebook-sivulle.

Jokainen osallistuja voi myös osaltaan olla mukana luomassa hyvää ilmapiiriä pienin sanoin ja teoin.

”Voi esimerkiksi pahoitella, jos vahingossa tönäisee jotakuta, tai kehua vessassa toisen mekkoa. Nämä ovat pieniä asioita, jotka luovat heti turvallisemman ilmapiirin.”

Häirintää, rasismia, vammaisten syrjintää sekä trans- ja homofobiaa kitkevien periaatteiden noudattaminen voi Wathénin mukaan olla ravintolayrittäjille myös myyntivaltti, jonka avulla yökerhoihin ja tapahtumiin saadaan houkuteltua entistä enemmän naisia ja marginalisoituja ihmisiä.

Helsingissä eri baarien välillä on Wathénin kokemuksen perusteella suuria eroja siinä, miten häirintään suhtaudutaan.

Toistaiseksi suljettu Helsingin legendaarinen homobaari DTM oli yksi paikoista, joissa hän tunsi olonsa turvallisemmaksi. Yksi syy tähän oli, ettei siellä yleensä joutunut heteromiesten rajoja rikkovien iskuyritysten kohteeksi.

Kerran sielläkin tosin tapahtui tilanne, jossa vanhempi mies jatkuvasti tuijotti Wathénia ja hänen kavereitaan ahdistavasti hyvin läheltä eikä pyynnöstä huolimatta lopettanut. Seurue kertoi asiasta järjestyksenvalvojalle, joka otti tilanteen vakavasti ja poisti miehen baarista.

”Tämä on hyvä esimerkki siitä, että vaikka mikään paikka ei ole täysin häirinnästä vapaa, siihen puuttumalla voidaan luoda turvallisempaa oloa kaikille”, hän sanoo.

”Ilman, että vastuu jää vain uhrille.”

Juttua muokattu 26.8. kello 14.30: Tarkennettu kohtaa, jossa kerrotaan Wathénin joutumisesta rikoksen uhriksi.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat