”Luokkayhteiskunnan merkkejä” – Tutkijat huolestuivat Helsingin seudun naapurustoista ja kehittivät uuden ratkaisun

Helsingissä näkyvät apulaisprofessori Venla Berneliuksen mukaan luokkayhteiskunnan merkit. Maunulassa oppilaat keksivät jo, miten ikävyyksiä voi vältellä koulumatkoilla.

Neljäsluokkalaiset Vilma Kuustie (vas.) ja Enni Karvonen ovat törmänneet koulumatkoillaan sekavan oloisiin aikuisiin. Heidän koulussaan Maunulan ala-asteella on käsitelty sitä, miten toimia sellaisessa tilanteessa.

29.8. 2:00 | Päivitetty 29.8. 9:11

Sekavien ihmisten notkuminen koulumatkan varrella tuntuu lapsista pelottavalta. Kun turvattomuuden tunne muuttuu jokapäiväiseksi kokemukseksi, se voi kypsyttää vanhemmissa päätöksen muuttaa mukavammalle alueelle.

Tämä on yleistyessään johtanut siihen, että pääkaupunkiseudulla näkyvät jo selvät luokkayhteiskunnan merkit, sanoo Helsingin yliopiston apulaisprofessori Venla Bernelius.

Naapurustojen kurjistumista on koetettu vuosikymmenien ajan estää sillä, että erilaisia ihmisiä ja asumismuotoja sijoitetaan samoihin kaupunginosiin. Nyt Helsinginkin päättäjien puheissa usein korostuva vanha keino ei enää riitä, sanoo Bernelius.

Venla Bernelius

Siksi hän ja toinen kaupunkikoulujen tutkija Heidi Huilla nostavat esiin uuden ratkaisun.

”Miten luoda hyvää kaupunkiympäristöä paikoissa, joissa jo oikeasti on alueita, joissa huono-osaisuus tiivistyy”, Bernelius pohtii.

Helsingissä Maunulan ala-asteen koulussa on oltu tutkijoitakin nopeampia. Keväällä 2021 oppilaat toivat koulussa esiin huoliaan koulumatkojen turvallisuudesta.

Samaan aikaan Helsingin kaupunki ja ehkäisevää päihdetyötä tekevä Ehyt-yhdistys olivat koonneet kouluja varten Kaupunki kuuluu kaikille -turvallisuusohjeita, jotka on suunniteltu Helsingin poliisin kanssa.

Maunulan ala-asteella päätettiin järjestää aiheesta rastirata kaikille noin 570 oppilaalle.

”Miten toimia, kun joutuu kodin ja koulun ulkopuolella turvattomaan tilanteeseen”, täsmentää koulun kuraattori Jenni Kovanen.

Jenni Kovanen

Suomessa ei juuri ole tutkittu koulureittien turvallisuuden ja asuinpaikan valinnan yhteyttä. Bernelius sanoo, että ilmiötä pitää selvittää lisää, koska se voi olla tärkeä keino parantaa tilannetta erityisesti huono-osaisuuden jo koettelemilla asuinalueilla.

”Moni perhe reagoi herkästi lasten koulumatkoilla ja muilla arjen reiteillä kohtaamiin ikäviin ilmiöihin. Se on merkittävä moottori kaupunkien eriytymisen taustalla”, Bernelius sanoo.

Maunula ei ollut mukana Berneliuksen ja Huillan ryhmän laajassa tutkimuksessa, johon näkemys koulumatkojen turvattomuuden merkityksestä pohjaa. Siihen osallistui neljä helsinkiläiskoulua. Tutkimuskoulujen nimiä ei paljasteta, koska luottamuksellisuudesta on sovittu tutkimukseen osallistuneiden kanssa.

Maunulassa kuitenkin asuu tutkimuksessa kuvatun kaltaista keskiluokkaista väkeä ja on myös tutkimusta vastaavaa huono-osaisuutta.

Kymmenvuotiaat Enni Karvonen ja Vilma Kuustie ovat tuoreita Maunulan ala-asteen neljäsluokkalaisia. Oikeastaan heidän pitäisi aloittaa aamunsa suomen kielen testillä. He ovat kuitenkin lupautuneet kertomaan, miten ikävien tilanteiden välttely onnistuu.

”Kerran meille tuli puhumaan sekava tyyppi, joka sanoi ’pistä tohon’”, Kuustie aloittaa. Hän näyttää kädelle läppäämistä kuvaavan eleen.

”Meille jäi siitä vähän trauma”, Kuustie lisää lyhyen hiljaisuuden jälkeen.

Karvonen ja Kuustie johdattavat koululta metsäpolun kautta Metsäpurontielle, joka on yksi Maunulaa halkovista pääteistä. He aikovat jatkaa kertomustaan tapahtumapaikalla.

Tulemme punatiilisten kerrostalojen kohdalle. Tässä sekavan tyypin kohtaaminen tapahtui. Paikan ohi ei Karvosen mukaan ole enää pelottavaa kulkea, koska hän on kävellyt siitä jo useasti eikä vastaavaa ole tapahtunut.

Muutaman sadan metrin päässä Maunulan ala-asteen koulusta Vilma Kuustie (vas.) ja Enni Karvonen kertovat, mitä ovat oppineet kohtaamisestaan sekavan aikuisen kanssa.

Paikka on tavallisen oloista asuinaluetta, joka sijaitsee parinsadan metrin päässä koulusta. Se on Kuustien koulumatkan varrella.

Nyt tytöt ovat keksineet ratkaisun mahdollisen uuden pelottavan tilanteen varalle.

”Meidän yksi kaveri asuu tuossa. Voi mennä pimputtamaan sen ovea, jos tulee jotain pelottavaa”, Kuustie sanoo.

”Ja sen vanhemmat ovat tosi kivoja kumpikin”, Karvonen lisää.

Kouluja ympäröivien alueiden hyvinvoinnilla on tiivis yhteys oppilaiden itsetunnon kehittymiseen ja koulussa viihtymiseen. Sekä alueille että kouluille voi kehittyä julkisessa keskustelussa ikävä maine, joka Berneliuksen ja Huillan mukaan pysyy yllättävän sitkeästi.

Jopa yksittäiset ikävät tapahtumat alueella voivat tutkimuksen mukaan luoda kielteistä mainetta tietylle koululle – vaikka koulun oppimistulokset olisivat hyviä.

Ikävä maine voi johtaa naapuruston ja yksittäisen koulun välttelyyn ja siten ruokkia alueen huono-osaistumisen kierrettä. Koulut ovat tärkeitä, koska ne ovat Berneliuksen mukaan yhteiskunnan viimeisiä merkittäviä alueellisia instituutioita.

”Ei ole monta yhtä tehokasta yhteisön tuottajaa kuin koulu. Siksi huono-osaisuusriskikin on voimakas.”

Mahdollisuus välttää huono-osaisuuteen liittyviä kielteisiä ilmiöitä osoittautui Berneliuksen ja Huillan tutkimuksessa erityisen tärkeäksi.

”Voi jopa olla tästä kiinni, ettei keskiluokka ala välttää tiettyä aluetta. Meillä on luokkayhteiskunnan merkkejä, sen voi valitettavasti sanoa ääneen”, Bernelius sanoo. Hän myös luettelee useita tieteellisiä mittareita luokkayhteiskuntaan osoittavan näkemyksensä tueksi.

”Lapsen tulevaisuus on aiempaa enemmän kiinni siitä, millaiseen perheeseen lapsi syntyy.”

2000-luvun kuluessa mahdollisuudet liikkua yhteiskunnan hierarkiassa ovat heikentyneet. On usean sukupolven toimeen­tulo­asiakkuuksia. Alueiden eriytyminen tulo- ja koulutustason sekä vieraskielisten osuuden mukaan syvenee. Tietyille aloille hakeudutaan pääasiassa akateemisista taustoista.

”Lapsen tulevaisuus on aiempaa enemmän kiinni siitä, millaiseen perheeseen lapsi syntyy”, Bernelius sanoo.

Tämä on perimmäinen syy, miksi on kehitettävä yhä parempia keinoja estää hyvinvoivien ihmisten muuttoja alueilta, joilla huono-osaisuuden riski on olemassa.

Keskiluokkaiset perheet olivat tutkimuksen perusteella tyytyväisempiä, kun tiesivät, etteivät lapset altistu koulumatkoilla sosiaalisille ongelmille. Silloin asuminen alueella on houkuttelevampi vaihtoehto.

”Ihmisiä ei voi törmäyttää väkisin, vaan positiivinen sekoittuminen edellyttää, että ihmisiä kunnioitetaan ja helpotetaan kohtaamista niin, että asuminen on turvallista”, Bernelius sanoo.

Maunulan ala-asteen pihassa Enni Karvonen ja Vilma Kuustie istahtavat kalliolle. Vielä yhtenä keinona päästä eroon ikävistä tilanteista he esittävät avun huutamisen ohi kulkevilta aikuisilta.

”Puhuttiin, että jos aikuinen ulkoiluttaa koiraa tai on raskaana tai hänellä on lapsi mukana, niin sellaiselle voi puhua”, Karvonen sanoo.

Koulun pihaan ei ole mukava tulla iltaisin, kertovat Vilma Kuustie (vas.) ja Enni Karvonen. Pihassa voi olla esimerkiksi kuudesluokkalaisia, jotka alkavat kommentoida vaikkapa vaatteita.

Viime syksyn rastirata nosti Maunulassa vanhemmillekin esiin, että jos on pelkoja tai vaikka pientä jännitystä, niihin voi saada koulusta tukea.

”Tällainen pitää tehdä myös tiiviissä yhteistyössä luokanopettajien kanssa, koska kysymykset eivät välttämättä nouse heti vaan vähitellen luokkatilanteissa”, Kovanen sanoo.

Maunulan ala-asteen toimintaa Bernelius kehuu ”nerokkaaksi” ja ”todelliseksi kulttuurityöksi”. Pulmia voi ratkaista paikallisesti.

”Reitit määrittävät, miten ihmiset kohtaavat alueella. Niihin voi vaikuttaa kaupunki­suunnittelulla ja sosiaalityöllä.”

Lue lisää: Naapurustojen jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin vetää syvää railoa koulujen oppimis­tuloksiin Helsingin seudulla: ”Määrittelee oppilaiden koko koulu­historiaa”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat