Nainen seurasi, kuinka puolison omaisuus katosi hoivakodista Helsingissä

Helsinkiläisnainen listasi omaisuutta, jonka hänen edesmennyt miehensä kadotti hoivakodissa asuessaan. Osa katosi lopullisesti.

Julkisoikeuden professorin mukaan hoivakodin asiakkaan tulee saada itse päättää, mitä tavaroita hän tuo omaan huoneeseensa ja miten hän pukeutuu.

5.9. 14:18

Sormukset, kaksi partakonetta, käteistä rahaa, uusi partavesi, käyttämätön pyjama. Lopulta myös lompakko.

Siinä ovat arvokkaimmat esineet, jotka Helsingin Hakaniemessä asuva nainen listaa kadonneiksi, vähäpätöisempää omaisuutta mukaan laskematta.

Naisen mukaan katoamiset sattuivat neljän vuoden aikana Helsingin kaupungin omistamassa seniorikeskuksessa, jossa hänen Parkinsonin tautia sairastava puolisonsa oli hoidettavana. Seniorikeskus tarjoaa ympärivuorokautista asumis- ja hoivapalvelua.

”Kun yritin selvittää katoamisia, minne esimerkiksi ostamani kaksi uutta partakonetta joutuivat tai miten voi olla mahdollista, että lompakosta katoaa rahaa, osastonhoitaja sanoi, että ei hän tiedä eivätkä he vastaa asukkaiden omaisuudesta. Sanottiin, että huolehdi itse omaisestasi”, nainen sanoo.

Puoliso ei ollut muistisairas. Viimeisinä vuosinaan hän ei myöskään kyennyt liikkumaan itse eikä siten esimerkiksi kuljettamaan tavaroita minnekään.

Nainen ei esiinny jutussa omalla nimellään, sillä hän pelkää mahdollisia seuraamuksia, joita asian julki tuomisesta voisi tulla. Hänen henkilöllisyytensä on HS:n tiedossa.

Enemmistö kadonneista tavaroista ja käteinen jäivät pysyvästi kadoksiin, nainen kertoo. Osa vaatteista löytyi myöhemmin. Etenkin pyjaman tarina ihmetyttää edelleen.

”Olin jättänyt uuden, täysin käyttämättömän pyjaman miehelleni sängynpäätyyn. Tarkoitus oli, että se olisi puettu hänelle yöksi. Seuraavana päivänä tulin käymään, mutta pyjamaa ei löytynyt mistään. Se ei ollut ollut mieheni päällä, eikä sitä löytynyt pyykkikorista eikä pesutuvasta. Myöhemmin laitosapulainen löysi sen kanslian kaapista.”

Se, miten pyjama oli päätynyt kansliaan, ei selvinnyt koskaan.

HS kertoi elokuussa hoiva- ja palvelukodeissa mystisesti katoavista vaatteista ja tavaroista.

Juttuun haastatellut omaiset arvelivat osan vaatteista kadonneen pyykkihuollon yhteydessä, mutta tavaroiden katoamisille ei löytynyt mitään selityksiä. Yksi omainen kertoi, että hoivakoti ei suostunut korvaamaan katoamisia.

Lue lisää: Vanhusten hoivalaitoksissa kummallinen ilmiö: Katoavat vaatteet ja tavarat

Hoiva- ja palvelukodit sekä seniorikeskukset eivät voi välttää kaikkea korvausvastuuta, jos asukkaalta katoaa tai tuhoutuu omaisuutta asumisjakson aikana, kerrotaan Helsingin kaupungilta.

”Jos katoamiset eivät ole asukkaasta itsestään kiinni vaan moka on meidän tai toiset asukkaat ovat [omaisuutta] kadottaneet, kyllä meidän tulee silloin omaisuus korvata”, sanoo palvelualueen johtaja Maritta Haavisto Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta.

Jotta kaupungille syntyy korvausvastuu, omaisuus vaatteet mukaan lukien on kuitenkin pitänyt luetteloida eli niistä tulee olla olemassa jonkinlaiset kirjaukset. Luettelointi­vastuu on yksiköillä, ei asukkaalla eikä omaisilla. Luetteloa voi täydentää asumisen aikana.

”Se tarkoittaa, että jos asukas vaikka haluaa tuoda huoneeseensa taulun, taulusta pitää tehdä merkintä”, Haavisto sanoo.

Hänen mukaansa sosiaali- ja terveystoimiala vastaa katoamisista tai työntekijöiden asiakkaille aiheuttamista vahingoista. Jos esimerkiksi hammasproteesi putoaa tai asiakkaan kaulakoru menee rikki hoitajan käsittelyssä, kaupunki on korvausvelvollinen.

Tapaukset ratkaistaan yksilöllisesti ja Helsingin kaupungin omissa yksiköissä vahingonkorvauslain perusteella.

”Muistan, että on korvattu ainakin silmälaseja ja vaatteita. Korvauksen määrään vaikuttaa ainakin esineen ikä.”

Myös Helsingin yliopiston julkisoikeuden professorin Toomas Kotkaksen mukaan on selvää, että vastuu kaikesta asukkaan kadonneeksi jääneestä omaisuudesta on hoivan tarjoajalla.

”Hoivakoti on vastuussa siitä, että se on turvallinen ympäristö ja ettei tavaraa katoa. Ei voi olla tilannetta, että he sanoutuisivat irti kaikesta vastuusta.”

Oikeuden hyvään hoivaan ja yksityisyyteen on niin ikään toteuduttava, määrää sosiaalihuollon asiakaslaki.

”Jos sitten omaisuutta katoaa omasta huoneesta, yksityisyyden suoja ja oikeus elää kodinomaisissa olosuhteissa eivät lain mukaan toteudu, vaikka tämän tulisi olla lähtökohta näissä yksiköissä”, Kotkas sanoo.

”Korvausprosessin pitäisi olla henkilökunnalla selkeästi tiedossa. He eivät ole toimineet ohjeistuksen mukaisesti, jos ovat sanoneet, että mitään ei korvata.”

Helsingin kaupungin hoiva- ja palveluyksiköistä tehdään Haaviston mukaan vuosittain 30–40 ilmoitusta kadonneesta omaisuudesta.

Jos ilmoituksen haluaa tehdä, pitää täyttää korvaushakemus. Esihenkilöitä on ohjeistettu kannustamaan ja neuvomaan asukkaita ja omaisia hakemuksen teossa, Haavisto kertoo.

Tämä ei ole käynyt ilmi niistä omaisten yhteydenotoista, joita HS on saanut: yksikään omainen ei kertonut olevansa tietoinen, että korvauksia olisi mahdollisuus saada.

Haavisto on tästä pahoillaan.

”Korvausprosessin pitäisi olla henkilökunnalla selkeästi tiedossa. He eivät ole toimineet ohjeistuksen mukaisesti, jos ovat sanoneet, että mitään ei korvata.”

Myös Helsingissä asuva nainen kertoo, että Helsingin kaupungin seniorikeskuksen työntekijöiden mukaan puolisolle ei kannata tuoda mitään arvokkaita vaatteita, koska ne voivat kadota tai mennä pesussa pilalle. Näin häntä oli neuvottu useasti.

Osaa toimitukseen yhteyttä ottaneista omaisista oli kehotettu hankkimaan vaatteet hoivakodin asukkaalle esimerkiksi kirpputorilta, jotta vältyttäisiin taloudellisilta menetyksiltä.

Kuitenkin oikeuteen asua kodinomaisesti kuuluu mahdollisuus käyttää esimerkiksi omia vaatteitaan, Kotkas huomauttaa.

”Jos sanotaan suoraan, että ei voi tuoda omia tavaroita, esineitä tai vaatteita siitä syystä, että ne saattavat kadota, se on vanhuspalvelulain vastaista. Asiakkaan tulee saada itse päättää, miten hän pukeutuu ja mitä hän omaan huoneeseensa tuo. Tämä liittyy myös itsemääräämisoikeuteen”, Toomas Kotkas sanoo.

Maritta Haavisto myöntää, että omaisia tai asukkaita saatetaan ohjeistaa siitä, minkälaista tavaraa tai vaatetta heidän olisi suotavaa tuoda asuinyksikköön.

”Totta se on. Käytäntö on opettanut näin. Mutta jos kirppikseltä kehotetaan ostamaan, se menee jo yli. Lain lisäksi meidän pitää aina muistaa myös inhimillisyys: ihmisellä pitää olla oikeus tuoda niitä vaatteita, joita haluaa.”

”Olen iäkäs, ei minulla ollut voimia alkaa tapella.”

Jos katoamisiin epäillään liittyvän rikos, tulisi tehdä rikosilmoitus, Kotkas sanoo. Toisinaan näin myös tapahtuu.

Helsingin poliisilla on paraikaa tutkittavana usean rikosnimikkeen kokonaisuus, joka sijoittuu helsinkiläiseen palvelukotiin.

”Epäillään, että yksi työntekijä on anastanut omaisuutta vanhusten palvelukodissa, pääasiassa rahaa ja koruja”, kertoo rikoskomisario Markku Juurikkamäki Helsingin poliisista.

Asianomistajia eli henkilöitä, joilta omaisuutta epäillään viedyn, on useita. Epäillyt rikokset ovat Juurikkamäen mukaan tapahtuneet suureksi osaksi asukkaiden huoneissa.

Miehensä asioita hoitanut helsinkiläisnainen ei tehnyt rikosilmoitusta kadonneesta omaisuudesta, koska ei kertomansa mukaan uskaltanut eikä jaksanut. Hän rohkenee puhua kokemastaan vasta nyt, kun puoliso on jo kuollut.

”Olen iäkäs, ei minulla ollut voimia alkaa tapella. Mieheni oli kiltti ja sanoi aina, että hänelle ruvetaan vihoittelemaan ja häntä aletaan kohdella huonosti, jos nostan metakan. Hänellä oli pelko, ja minun oli oltava ihan suu supussa ja valikoitava sanat tarkasti.”

Aiemmin elokuussa HS:ssa julkaistun artikkelin jälkeen toimitukseen tuli ympäri Suomen lukuisia yhteydenottoja, joissa myös hoivatyöntekijät vahvistivat etenkin pyykkäyksen yhteydessä katoavien ja pilalle menneiden vaatteiden ilmiön todeksi.

Eräs hoivatyötä tehnyt ammattilainen myönsi ongelman HS:n mielipidekirjoituksessa ja kertoi kokevansa tilanteen häpeällisenä puutteena. Hänen mukaansa työhön vaadittaisiin parempaa organisointia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat