Viidesluokkalaiset Fanny Kärki (vas.) ja Leon Kamtsan tekevät tehtäväkirjan tehtäviä vihkoon Vattuniemen ala-asteella Helsingin Lauttasaaressa.

Koulukirjojen puute Helsingissä johtaa hämmentäviin tilanteisiin kodeissa: ”Lauseen lukeminen saa lapsen itkuun”

HS-kyselyn perusteella koulukirjoista säästäminen tuottaa perheille huolta ja monenlaisia haasteita.


19.9. 2:00 | Päivitetty 19.9. 6:59

Ruudun äärellä vietetty aika pitenee, lukutaito heikkenee, kotitehtäviä jää tekemättä ja kokeisiin valmistautuminen vaikeutuu.

Muun muassa nämä asiat huolettavat monia peruskoulua käyvien lasten vanhempia, jotka vastasivat HS:n koulukirjakyselyyn. Vastauksia tuli useita kymmeniä. Vanhempien lisäksi vastaajien joukossa oli opettajia.

Huolen taustalla on ilmiö, josta HS kertoi elokuun lopulla: osassa helsinkiläisiä kouluja oppilaat opiskelevat säästösyistä ilman koulukirjoja, tai kirjoja vuorotellaan rinnakkaisluokkien kesken eikä kaikkia kirjoja saa viedä kotiin.

Lue lisää: Oppilaat käyttävät koulukirjoja jo vuorotellen osassa Helsingin kouluista – Kaupungin mukaan ”maailma on muuttunut”

Lue lisää: Helsingin poliitikot tyrmäävät 17 miljoonan euron säästöt kouluihin ja päiväkoteihin

Opettaja Tiina Halttunen antaa oppilaille tehtävän äidinkielen tunnin alussa.

Yksi kyselyyn vastanneista on 46-vuotias helsinkiläismies. Hän kertoo, että keskustelu koulukirjojen päällystämisestä tuntuu vieraalta, sillä hänen omalla, toista luokkaa käyvällä lapsellaan ei ole ainuttakaan kirjaa.

Syksyllä pitäisi tulla äidinkielen kirja ja keväällä matematiikan kirja, mutta muita kirjoja ei ole tiedossa.

Mies viittaa julkisuudessa kesällä käytyyn keskusteluun siitä, kenelle koulukirjojen päällystäminen kuuluu.

Lue lisää: Ekaluokkalaisen japanilais­äiti hämmästyi suomalais­koulujen kirjoitta­mattomista säännöistä – ”Luulevatko opettajat, että olemme välin­pitämättömiä huoltajia?”

Toinen vastaaja, 47-vuotias helsinkiläisnainen, ihmettelee, miten lapsia voidaan kannustaa lukemaan, jos ei ole kirjoja, joita lukea.

Olen ymmärtänyt, että suuri osa opetuksesta on nykyään sitä, että katsotaan videoita sen sijaan, että opettajat opettaisivat läsnäolollaan ja puheellaan.

Ruutuaikaa on koulussa jo niin paljon, että pienten lasten ruutuaikasuositukset ylittyvät pelkästään koulussa moninkertaisesti.

Ruutuaika ei tosin ole ainut ongelma sähköisten työvälineiden käytössä, sanoo moni vastaaja. Tätä mieltä on esimerkiksi 50-vuotias nainen Helsingistä.

Käsin ei enää kirjoiteta, mikä näkyy kirjoittamisen rapautumisena. Ja jos koneelle ei ole pääsyä, jäävät läksyt tekemättä.

43-vuotias helsinkiläisnainen kertoo joutuneensa ilmoittamaan opettajalle, että lapselta jäi osa koealueesta lukematta, koska kirjan korvanneiden ja repussa rypistyneiden monisteiden tekstit olivat lukukelvottomia.

Kirjojen vuorottelu muiden oppilaiden kanssa taas hankaloittaa opiskelun aikatauluttamista ja vähentää opiskelun mielekkyyttä, sanoo 41-vuotias nainen Helsingistä.

Kokeisiin ei voi lukea milloin itselle parhaiten sopii. Omien tehtäväkirjojen puute laskee motivaatiota tehdä tehtäviä, ja läksyjen tekoon menee enemmän aikaa, sillä esimerkiksi kielissä koko lause pitää kirjoittaa vihkoon, vaikka tehtävässä haetaan vain yhtä sanaa.

Useat vastaajat kertovat, että tehtävien teko vihkoon tuottaa hankaluuksia. 40-vuotias nainen Helsingistä sanoo näin:

Matematiikan kirjoihin ei saa tehdä tehtäviä, vaan kaikki kopioidaan vihkoon. Sitten on erilaisia labyrinttejä tai värityskuvia. Poika lopetti tehtävien tekemisen, kun hänellä meni tunti kuvan kopioimiseen vihkoon ennen kuin pääsi tekemään tehtäviä. Oppimisen ilo on tapettu.

Vattuniemen ala-aste on yksi niistä helsinkiläiskouluista, joissa kaikissa oppiaineissa ei ole jokaiselle omia kirjoja. Siksi oppilaat käyttävät vihkoja.

Jotkut vanhemmista sanovat, että olisivat valmiita ostamaan lapselleen tehtäväkirjat omalla rahallaan, mutta lapsi ei halua erottua joukosta, koska pelkää joutuvansa silmätikuksi.

39-vuotiasta helsinkiläismiestä huolettaa eniten se, mitä jo ennestään heikentyneille oppimistuloksille ja oman lapsen osaamiselle käy, kun resurssipulasta kärsivät koulut ja työssä kuormittuneet opettajat kuormittuvat entisestään.

Kuka tahansa tekee työnsä paremmin, jos siihen on välineet valmiina. Kouluissa ei näin enää ole, ei kirjojen eikä digiloikan hehkuttaminen sähköisten työvälineiden tai koulujen it-infran suhteen.

41-vuotias nainen Helsingistä kertoo jo huomanneensa, kuinka uudenlainen tapa opiskella tekee perusasioista ylitsepääsemättömän vaikeita. Se turhauttaa häntä.

Asiatekstissä yhden lauseen lukeminen saa vitosluokkalaisen lapsen purskahtamaan itkuun, sillä koskaan mitään niin vaikeaa ei ole tarvinnut koulussa vielä tehdä.

Tälle lapselle on luettu ääneen iltasatuja parin päivän ikäisestä lähtien. Ruutuaikaa pitäisi ilmeisesti antaa rajattomasti, jotta lapsi voisi googlettaa riittävästi kaikkia kouluasioita.

Hänkin pitää kirjattoman opetuksen mahdollistamista lyhytnäköisenä säästökohteena.

On irvokasta, että viime viikolla kerättiin koulussa Unicef-kävelyllä rahaa Keniaan koulukirjoihin.

Oppilaiden vihkotyöskentelyn lisäksi opettajat tekevät itse opetusmateriaalia tunneille.

40-vuotias helsinkiläisnainen on pohtinut asiaa työelämässä olevan aikuisen näkökulmasta.

Hän miettii, mitä tapahtuisi, jos hänen työnantajansa pyytäisi jakamaan tietokoneen viereisellä työpisteellä olevan henkilön kanssa tai vuorottelemaan konetta joka toinen viikko.

Hänestä on kohtuutonta olettaa, että opettajat opettamisen lisäksi keksivät ja suunnittelevat jatkuvasti uutta materiaalia, jota on kuitenkin jo valmiina tarjolla.

Ja sitten ihmettelemme, miksi opettajat uupuvat. Minä en ihmettele yhtään.

Samaa sanoo 40-vuotias nainen Helsingistä:

Suomessa tehdään huippulaatuista oppimateriaalia, mutta sitä ei saa tilata. Jokainen opettaja joutuu keksimään pyörän uudestaan. Ihan niin kuin opettajilla ei olisi tarpeeksi tekemistä muutenkin.

Osa vanhemmista on huolissaan oppilaiden omien koulukirjojen puutteesta. He kokevat, etteivät pysty tukemaan lapsiaan kotitehtävissä riittävästi.

Eräs vastaaja muistuttaa, että oppiminen vaikeutuu, kun lapsi ei voi kerrata koulussa opittua kotona kirjan avulla.

41-vuotias nainen Helsingistä puolestaan pitää valitettavana sitä, että oppilas saa käyttöönsä vain opettajan valikoimat sisällöt.

Oppikirjoissa tieto on asiantuntijoiden tuottamaa ja ikätasolle sopivaksi muokattua: kieli ja sisältöjen syvyys määräytyvät luokka-asteen mukaan. Näin lapsi voi turvallisesti tutkia esimerkiksi ympäristöopin sisältöjä.

Vihkotyöskentelyyn usein liittyy myös monisteiden käyttö. Se ei ole ekologista, taloudellista tai välttämättä tekijänoikeuksien mukaista.

36-vuotias opettaja nostaa esiin erityisen tuen oppilaat, joiden tilanne huolestuttaa myös muutamia muita vastaajia.

Opettajan mukaan he ovat vaarassa tipahtaa lopullisesti kärryiltä, koska kotona vanhemmat eivät näe opiskeltavaa asiaa kirjasta eivätkä välttämättä pysty tukemaan lastaan kunnolla.

Kaikki eivät opi samalla tavalla ja samaan tahtiin. Täytyy saada olla nopeampi tai hitaampi. Oppikirja tekee opetuksesta tasavertaisempaa.

Mitä asiasta ajattelee Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Satu Järvenkallas?

Hän vastaa vanhempien huoleen toteamalla, että kaupungin kouluissa noudatetaan opetussuunnitelmaa ja että opetus on sen mukaista.

”Opettajat ja rehtorit osaavat työnsä, heihin voi luottaa”, Järvenkallas viestittää sähköpostitse.

HS:n haastattelussa elokuussa toimialajohtaja kertoi, ettei pidä todennäköisenä paluuta entiseen, jossa jokaisella oli omat kirjat. Hänen mukaansa maailma on muuttunut, eikä yksi oppimateriaali ole ratkaisu oppimiseen.

”Haluan vielä täsmentää, että kirja on tärkeä oppimateriaali muiden oppimateriaalien joukossa.”

HS siteeraa jutussa vain vastaajia, joiden henkilöys on toimituksen tiedossa. HS kuuluu Sanoma-konserniin, joka omistaa myös oppimateriaaleja tuottavan Sanoma Pron.

Näin Opetushallitus vastaa kritiikkiin

Opetusneuvos Satu Honkala Opetushallituksesta sanoo ymmärtävänsä vanhempien huolen oman lapsen opinnoista.

Samalla hän muistuttaa, että Suomessa opetus järjestetään paikallisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kunnat toteuttavat käytännön opetusjärjestelyt opetussuunnitelman perusteiden pohjalta.

”Opetuksen järjestäjän tehtävä on miettiä paikallisesti tarkoituksenmukaiset ratkaisut opetuksen toteuttamiselle sekä myös varata tähän tarvittavat resurssit”, Honkala sanoo.

”Monissa kunnissa myös kouluilla on itsenäistä päätäntävaltaa resurssien suuntaamisessa. Voidaan esimerkiksi vähentää materiaaleihin käytettävää rahaa ja lisätä vastaavasti henkilöresursseja.”

Honkalan mielestä on tärkeää, että opettajat keskustelevat huoltajien kanssa kaikista koulunkäyntiin liittyvistä asioista, myös opetustavoista.

”Kun omasta kouluajasta on jo kulunut jokin tovi, niin voi myös olla, että jotkut nykykoulun käytänteet tuntuvat oudoilta ja arveluttavat”, hän sanoo.

”Suomessa ei ole virallisia oppikirjoja. Oppiaineet ovat erilaisia, ja usein on pedagogisesti perusteltua, että oppikirjaa ei käytetä vaan asiaa tutkitaan opettajan johdolla toiminnallisesti, itse kokien ja oivaltaen.”

Honkalan mukaan oppilaiden yhdenvertaisuutta ei voi mitata yksittäisillä tekijöillä, kuten koulukirjoilla.

”Tutkimustulosten perusteella oppilaiden oppimisessa on eroja, mutta yleisesti ottaen koulut ovat Suomessa varsin tasalaatuisia eli erot ovat kuitenkin melko pieniä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat