”Oppilas kiroilee, sylkee ja puree” – HS:n kyselyyn vastanneet opettajat avautuvat inkluusion laajoista ongelmista

Opettajat kertovat minkälaista on arki väkivaltaisten ja levottomien oppilaiden kanssa, jotka eivät saa tarvitsemaansa tukea.

Inkluusion tavoitteena on tarjota kaikille oppilaille yhdenvertaista ja yksilöllistä opetusta lähikoulussa.

15.9. 15:19 | Päivitetty 15.9. 16:01

Väkivaltaa, uhkailua ja itsetuhoisuutta.

Tällaista on arki koulussa pahimmillaan, kertovat HS:n kyselyyn vastanneet opettajat. Monen opettajan mielestä syynä on inkluusio.

Inkluusion toteuttaminen riittämättömällä tavalla nousi esille kuluneella viikolla, kun Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) toi HS:ssa esille huolensa Helsingin koulujen tilanteesta.

Lue lisää: Nasima Razmyar vaietusta ongelmasta Helsingin kouluissa: Inkluusio ajaa luokkia kaaokseen

HS kysyi opettajien kokemuksia inkluusion seurauksista. Vastauksia tuli lähes sata. HS siteeraa tässä jutussa vain vastaajia, joiden nimi ja yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa.

Lasten yksityisyyden suojan vuoksi opettajat kertovat kokemuksistaan nimettömänä.

Vastausten perusteella monessa koululuokassa vallitsee täysi kaaos, sillä yhdellä luokalla voi olla useita lapsia, joiden on vaikeaa sopeutua isossa ryhmässä työskentelyyn.

Inkluusiossa pyritään osin luopumaan erityisluokista tai erityiskouluista ja tarjoamaan erityistä tukea tarvitseville lapsille tukea tavanomaisessa luokassa. Erityistä tukea tarvitsevia lapsia siirretään siksi yhä useammin tavalliseen kouluun osaksi suurempaa lapsijoukkoa.

Erityistä tukea tarvitsevia lapsia voi olla tavallisissa koululuokissa hyvin monenlaisin perustein: kognitiivisen, psyykkisen vamman, sairauden, päihteiden ongelmakäytön tai terveyden tai kehityksen vaarantumisen vuoksi.

Inkluusion alkuperäisenä ajatuksena on ollut päästä eroon erityiskoulujen tai -luokkien leimaavuudesta.

Lue lisää: Espoo sijoitti kehitys­vammaisen Aapon kouluun, jota äiti pitää hengenvaarallisena – Kaupunki vastaa

Todellisuus on kuitenkin opettajien mukaan karu.

Kuten eräs vastaaja sanoo: ”Inkluusio on kaunis ajatus ja kokoelma hienoja lauseita, jotka on laadittu irrallaan koulun oikeasta arjesta.”

Vastauksissa toistuu opettajien turhautuneisuus ja huoli paitsi omasta jaksamisesta myös oppilaiden hyvinvoinnista.

”Luokille tulee joka vuosi enemmän ja enemmän entistä haastavampia oppilaita: he purevat, sylkevät, potkivat, lyövät”, alakoulun opettaja pääkaupunkiseudulta sanoo HS:n haastattelussa.

”Kun yksi alkaa riehua, en voi jättää muuta luokaa siihen ja lähteä hakemaan apua.”

Hänellä on 20 vuoden kokemus alalta.

Kiinnipitotilanteet, joissa opettajan on pakko rauhoittaa lapsi, ovat opettajan mukaan koulussa viikoittaisia.

”Naapuriluokalla on esimerkiksi yksi ihan pitelemätön ekaluokkalainen, joka aiheuttaa toistuvasti arvaamattomia tilanteita. Joutuu olemaan varovainen itsekin, ettei saa puremia tai potkuja.”

Muut oppilaat joutuvat seuraamaan tilanteita sivusta. Osa oppilaista häiriköi muita säntäilemällä pitkin luokkaa.

”Oppilaat voivat mennä pitkin ikkunalautoja, puolapuita, lattioita. Eivät ole vaaraksi muille, mutta eivät yksinkertaisesti pysy mitenkään paikoillaan”, sanoo samainen opettaja.

Hänen luokallaan on 17 oppilasta, joista viidellä on erityisen tuen ja neljällä tehostetun tuen päätös. Erityisen tuen päätöksiä on opettajan käsityksen mukana tulossa vielä muillekin luokan oppilaille.

”Tuntuu, että oppilaat ovat välillä oman onnensa nojassa tunnilla. Täytyy vain toivoa, että he pärjäävät”, kokenut opettaja huokaa.

Inkluusio on huonoin kouluja koskeva ratkaisu, jota koskaan on tehty, sanoo eräs HS:n kyselyyn vastanneista opettajista.

”Nyt erityisen tuen oppilaat leimautuvat monesti tyhmiksi tai hulluiksi, vaikka kumpaakaan he eivät ole. He tarvitsevat paljon tukea, pienen ryhmän ja vähän aistiärsykkeitä opiskellakseen”

Riittävää tukea ei kuitenkaan opettajan mukaan ole yleensä saatavilla.

”Siihen ei kerta kaikkiaan riitä se, että laaja-alainen erityisopettaja käy viikossa kahdella tunnilla luokassa.”

Hän, samoin kuin osa muista vastaajista, kertoo jo pohtivansa alanvaihtoa.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtisen mukaan kriittinen piste on kouluissa ohitettu jo aikoja sitten.

Lahtisen mukaan inkluusion aiheuttamista ongelmista on yritetty viestiä kymmenen vuoden ajan, kertovathan tutkimukset ja selvitykset samaa viestiä.

”Päättäjillä on peiliin katsomisen paikka, niin eduskunnassa kuin kunnissa”, Lahtinen sanoo.

Lahtisen mukaan ei ole epäselvyyttä siitä, toimiiko tuki – ei toimi.

Tai riittävätkö nykyiset oppilaille tarjotut tukimuodot. Eivät riitä.

Yksi asia on Lahtisen mukaan varmaa: rahoitus on aliresurssoitu vuodesta 2011, perusopetuslain uudistuksesta alkaen.

Tilanne kuormittaa Lahtisen mukaan kaikkia. Opettajille kuluu kohtuuton aika tukipäätösten vaatimaan paperityöhön. Tukea tarvitsevat lapset eivät saa tarvitsemaansa tukea, sillä kentältä puuttuvat resurssit.

Ja järjestelmä syrjii myös niitä lapsia, joilla olisi intoa ja osaamista oppia enemmän, Lahtinen sanoo.

HS-kyselyn vastauksista nousee esille opettajien huoli siitä, että joissain kaupungeissa on inkluusion nimissä tehty merkittäviä säästöjä koulupuolella siirtämällä erityistä tukea tarvitsevia lapsia tavallisiin koululuokkiin ilman riittävää tukea.

Inkluusioon liittyvät ongelmat liitetään usein kaupunginosiin, joilla on alhainen koulutustaso, matala työllisyysaste ja pienet tulot.

HS:n kyselyyn vastanneet opettajat kertovat kuitenkin vakavista ongelmista myös hyvämaineisilla ja hyvätuloisilla asuinalueilla.

Eräs kyselyyn vastanneista peruskoulun opettajista kertoo nähneensä erityistä tukea tarvitsevia lapsia kaikilla kohtaamillaan luokilla. He ovat hänen mielestään usein väkivaltaisia, mutta myös itsetuhoisia ja kaipaisivat aikuisen jatkuvaa tukea.

”He eivät sitä saa ja kokevat epäonnistumisia päivittäin, kun ympäristö on heille liian kuormittava.”

Muut oppilaat joutuvat näkemään ja kestämään esimerkiksi päivittäisiä raivokohtauksia, väkivaltaa ja jopa opettajan tai oppilaiden seksuaalista häirintää, opettaja kuvailee.

Opettajiin kohdistuva nimittely ja häirintä on pääasiassa nimittelyä. Oppilas saattaa haukkua opettajaa esimerkiksi ”nussijaksi”, opettaja kertoo.

Oppilaiden kesken häirintä jää usein seksuaalissävytteiseksi haukkumiseksi, mutta jonkin verran esiintyy myös käsiksi käymistä: takapuolen puristelusta tai housujen alas vetämisestä.

Seksuaalisen häirinnän mainitsee toinenkin opettaja, 20 vuotta alalla työskennellyt alakoulun opettaja. Se voi alkaa jo kolmannella luokalla.

”Huomautellaan toisille lapsille ulkonäöstä”, alakoulun opettaja kirjoittaa.

Osa oppilaista uhkailee toisia oppilaita väkivallalla tai jopa tappamisella, peruskoulun opettaja kuvailee.

Fyysinen väkivalta liittyy opettajan kokemuksen mukaan lähinnä tilanteisiin, joissa aikuisen on estettävä itsehillinnän menettänyttä oppilasta riehumasta. Tällöin oppilas saattaa heitellä tavaroita, huitoa, lyödä, potkia, repiä ja kuristaa.

Kaiken lisäksi on opettajan mukaan paljon ”rajatonta käytöstä”, jossa tönitään muita oppilaita, lyödään, estetään kulku tai ahdistetaan muita oppilaita seinää vasten.

Tosiasiassa kyse on opettajan mukaan vallankäytöstä, jota sitten oppilas saattaa perustella huumorilla tai kuitata ”läpäksi”.

Meno on muuttunut viiden viime vuoden aikana merkittävästi huonompaan suuntaan, opettaja arvelee. Häiritsevä käytös leviää helposti muihin oppilaisiin.

”Pienestä pitäen oppilaat näkevät, että aikuisia ei tarvitse totella. Näin myös oppilaat, joilla ei ole ollut haasteita, alkavat käyttäytyä haastavasti.”

Lue lisää: Meno oppitunneillani on välillä kuin sirkuksessa

Lue lisää: Inkluusio ei toteudu, jos opettaja jätetään yksin

Helsinkiläisen luokanopettajan mukaan inkluusio toimii pienelle osalle erityisen tuen oppilaita ja lopuille se on ”heitteillejättö”.

”Hyvässä tapauksessa oppilas istuu luokassani tekemättä mitään tai puuhaillen omiaan noin 20 tuntia 21 opetustunnista viikossa. Huonommassa tapauksessa oppilas kiroilee, heittelee tavaroita, uhkailee, puree, potkii, sylkee ja raapii niin luokkatovereita kuin aikuisiakin.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat