Kaupunkitutkija pitäisi tiukasti kiinni lähikouluista: ”Lapset saattavat joutua silmätikuiksi”

Koulumaailman haasteita ei ratkota koulupiirien jakolinjoja siirtelemällä, uskoo tutkija. Keinoja puuttua haasteisiin kuitenkin olisi.

Apulaisprofessori Venla Bernelius on tutkinut alueellista eriarvoisuutta ja sen vaikutuksia koulujen eriytymiseen.

16.9. 2:00 | Päivitetty 16.9. 6:35

Koulujen eriarvoisuutta koskevassa keskustelussa on menneet puurot ja vellit hieman sekaisin, jos Helsingin yliopiston apulaisprofessori Venla Berneliukselta kysytään.

”Keskustelu koulumaailman haasteista on erittäin tervetullut, mutta keskustelu inkluusiosta ja segregaatiosta täytyy pitää osittain erillään”, Bernelius sanoo.

Hän viittaa Nasima Razmyarin haastatteluun, jossa kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari nosti esiin helsinkiläiskoulujen henkilöstöltä kuulemansa viestin: Koululuokissa on niin levoton meno, että opettajat eivät pysty tekemään työtään eivätkä lapset saa tarvitsemaansa tukea.

Lue lisää: Nasima Razmyar vaietusta ongelmasta Helsingin kouluissa: Inkluusio ajaa luokkia kaaokseen

Razmyarin mukaan ongelmat näkyvät erityisesti alueilla, joille matala työllisyysaste, pienituloisuus ja alhainen koulutustaso kerääntyvät. Bernelius pitää havaintoa tärkeänä, mutta enemmän segregaatioon eli naapurustojen eriarvoisuuteen liittyvänä.

”Segregaatio on todellinen haaste koulujen arjelle. Yhteisöllisiä ratkaisuja kaivataan lähtökohtien tasaamiseen ja opiskelurauhan turvaamiseen”, Bernelius sanoo.

Yksilöllistä tukea tarvitsevat lapset eivät Berneliuksen mukaan lähtökohtaisesti ole maahanmuuttajataustaisia tai köyhien perheiden lapsia. Erityistä tukea tarvitaan monista syistä, esimerkiksi oppimisvaikeuksien tai sairauksien takia.

Yhtenä ratkaisuna ongelmiin Razmyar esitti HS:n haastattelussa koulupiirijaon eli lasten lähikoulun määräytymisen periaatteiden tarkastelua. Helsingin asuinalueet on jaettu oppilaaksiottoalueisiin, joiden mukaan myös alueen lasten lähikoulu määräytyy. Tärkein kriteeri alueita määritellessä ovat maantieteelliset etäisyydet.

On olemassa kouluja, joissa yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja yksilöllisen tuen tarpeet korostuvat, Bernelius sanoo. Tällaisilla alueille Razmyarin ehdottama koulupiirijaon tarkastelu voi auttaa tilannetta tasaamalla koulujen alueellisia eroja.

Inkluusioon liittyviä haasteita ratkotaan Berneliuksen mukaan kuitenkin ensisijaisesti resursseilla.

Eikä Bernelius ole innokas tinkimään lähikouluperiaatteestakaan.

”Esimerkiksi Yhdysvalloissa on kokemusta siitä, että lapsia on kyyditty bussilla kokonaan toisiin kaupunginosiin kouluun. Siitä on varsin huonoja kokemuksia, lapset saattavat uudessa koulussa joutua silmätikuksi.”

Berneliuksen mukaan lähikoulusta voi muodostua tärkeä osa ympäröivää yhteisöä, ja sitä tulisi vaalia.

Lue lisää: ”Luokkayhteiskunnan merkkejä” – Tutkijat huolestuivat Helsingin seudun naapurustoista ja kehittivät uuden ratkaisun

Määräänsä enempää ei koulupiirijakoa voi manuaalisesti muuttaakaan, kertoo Helsingin kaupungin perusopetusjohtaja Outi Salo.

”Jokaiselle koululle määritellään oma oppilaaksiottoalue. Perusopetuslaki lähtee lähikouluperiaatteesta ja silloin koulumatka on määrittävä tekijä”, Salo kertoo.

Salon mukaan näitä rajoja käydään läpi tarpeen mukaan, mutta suuria uudistuksia ei ole luvassa.

Yleisesti ottaen ääriviivoja vedetään uusiksi silloin, kun alueelle tulee uusia koulurakennuksia tai vanhat menevät korjaukseen. Myös uusilla asuinalueilla, kuten parhaillaan Kruunuvuorenrannassa, pohditaan jakolinjoja.

”Mietimme kyllä, miten alueen kokonaisuus toimii. Myös esimerkiksi sosioekonomiset tekijät otetaan huomioon, koska segregaation ehkäisy on yksi kaupunkistrategian tavoitteista”, Salo sanoo.

Ensisijaisesti koulujen haasteita pyritään Salon mukaan ratkomaan koulujen tasolla sekä kohdentamalla tarveperusteista rahoitusta tietyille kouluille.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat