Rahoitusjohtaja Tuula Saxholmin työhuoneesta näkee Esplanadin päästä päähän.

Tuntematon johtaja

Yksi Helsingin tärkeimmistä vallankäyttäjistä on henkilö, jota suuri yleisö ei tunne juuri lainkaan. HS selvitti, mihin suuntaan suuria tunteita herättävä rahoitusjohtaja Tuula Saxholm ajaa Helsinkiä.


7.11. 2:00 | Päivitetty 7.11. 6:20

Temperamenttinen tuhahtelija, joka ei epäile ilmaista eriäviä mielipiteitään. Toisaalta pormestari Juhana Vartiaisen saneeraus­intoa tasapainottava tarkka talousihminen.

Näin kuvaillaan Helsingin kaupungin rahoitusjohtajaa Tuula Saxholmia.

Saxholm on monelle kaupunkilaiselle täysin tuntematon nimi, vaikka hän on yksi Helsingin suurimmista vallankäyttäjistä.

Helsinki käyttää joka vuosi yli viiden miljardin euron arvosta veronmaksajien rahoja. Kaupungin talous- ja suunnitteluosastoa johtava Saxholm on monella tapaa se, joka ohjaa päätöksentekoa rahankäytöstä. Hänen kynällään piirretään joka syksy Helsingin budjetin keskeiset raamit.

Ensi vuoden budjetti hyväksytään Helsingin valtuustossa vielä marraskuussa. HS:lle kerrotaan, että esityksessä, jonka suurimmat poliittiset ryhmät ovat jo hyväksyneet, on taas kerran Saxholmin mielestä liikaa menoja.

Se ei ole poikkeuksellista. Näin on Saxholmin tuntevien mukaan käytännössä aina. Mutta mihin suuntaan lähes tuntematon Saxholm todella vie Helsinkiä?

HS haastatteli yli kymmentä ihmistä, jotka ovat työssään olleet tekemisissä Saxholmin kanssa. Joukossa on poliitikkojen lisäksi entisiä ja nykyisiä kollegoita. Haastatellut puhuvat nimettöminä, koska julkinen puhuminen asiasta voisi vaikeuttaa heidän työtään.

Edustuksellinen demokratia on kaksikerroksinen talo.

Ylemmässä kerroksessa on paljon isoja ikkunoita, joiden takana paistattelee poliitikkojen joukko. He tekevät lopulliset päätökset ja toimivat vallan kasvoina kansalaisten suuntaan.

Alemmassa kerroksessa taas on ikkunoita kovin vähän ja ne ovat pieniä. Vaikka ylempää kerrosta ei olisi ilman alempaa kerrosta, harva edes muistaa alemman kerroksen olemassaoloa, koska sinne on vaikea nähdä sisään.

Alemmassa kerroksessa työskentelevät juuri Saxholmin kaltaiset virkahenkilöt. He pitävät järjestelmän pystyssä ja pyrkivät varmistamaan, että päätöksenteko perustuu laadukkaaseen tietoon.

Julkisuuteen he eivät kuitenkaan usein halua. Saxholm, jolta on erittäin vaikea saada haastattelua, on paraatiesimerkki myös tästä.

HS kertoo Saxholmin toiminnasta hänen merkittävän yhteiskunnallisen roolinsa vuoksi.

Saxholmin valta on nimenomaan talousvaltaa. Häntä kuvaillaan tyypilliseksi kirstunvartijaksi.

Tuula Saxholm on toiminut Helsingin rahoitusjohtajana vuodesta 2014 asti. Kauppatieteiden maisteri on viihtynyt kaupungin leivissä pitkään: hän aloitti kaupungin hallintopäällikkönä vuonna 1995 ja siirtyi talousarviopäälliköksi kymmenen vuotta myöhemmin.

Hetken Saxholm toimi kaupungin ylimpänä virkamiehenäkin, sillä hän oli vuonna 2016 väliaikainen kansliapäällikkö. Hän haki pestiä myös pysyvästi ja pääsi haastatteluissa kärkikolmikkoon.

Lopulta paikan vei silloisen kaupungin­johtajan Jussi Pajusen esiin nostama yllätysnimi Sami Sarvilinna. Tämän on arveltu käyneen Saxholmin luonnolle.

Nykyisessä tehtävässään rahoitusjohtajana Saxholmilla on joka tapauksessa merkittävästi valtaa, vaikka hän onkin kansliapäällikön alaisuudessa. Saxholmin valta on nimenomaan talousvaltaa. Häntä kuvaillaan tyypilliseksi kirstunvartijaksi.

Juuri kukaan muu ei pysty maalailemaan Helsingin talouden kuvaa niin synkäksi kuin Tuula Saxholm, sanoo eräs haastatelluista.

”Vaikka Helsingin taloudessa on tyypillisesti mennyt kohtuullisen hyvin, niin vaara vaanii [Saxholmin mukaan] jo nurkan takana.”

Saxholmin mantra voisi olla Toimintamenojen tulisi kasvaa verorahoitusta hitaammin. Tätä lausetta hän viljelee Helsingin taloutta käsittelevissä asiakirjoissa usein.

Kirstunvartijan roolin uskotaan liittyvän Saxholmin persoonaan, mutta se liittyy luonnollisesti myös hänen nykyiseen työtehtäväänsä. Riskienhallinta on keskeinen osa rahoitusjohtajan työtä.

Riskienhallinnan lisäksi Saxholmin johtamalla talous- ja suunnitteluosastolla vastataan kaupungin strategian valmistelusta, rahoitusratkaisusta, konserniohjauksesta ja hallinnon yleisestä kehittämisestä.

Syksyisin Saxholmin osasto viimeistelee kaupungin talousarviota. Pohjatyöt alkavat jo keväällä, heti kun edellisen vuoden tilinpäätös on valmistunut.

Kun budjettiesitys siirtyy syksyn edetessä katutason kerroksesta poliitikkojen kerrokseen, se on suurilta linjoiltaan jo valmis. Lopulta julkisessa keskustelussa korostuva poliittinen väittely koskee useimmiten vain muutamia kymmeniä miljoonia euroja.

Yli viiden miljardin euron budjetissa ne ovat kuin karkkirahoja, vaikkakin aidosti merkittäviä.

Tuula Saxholm pitää rooliaan helpompana kuin poliitikoilla. Talousosastolla mennään matematiikan mukaan, hän sanoo.

HS:n haastattelemien lähteiden kuvaukset Saxholmin talouslinjasta ovat niin suorasukaisia, että ne piirtävät rahoitusjohtajasta jopa hieman karikatyyrimäisen kuvan. Kuvassa Saxholm näkee roolinsa jonkinlaisena perheen yhteistä rahaa käsiinsä saaneiden lasten lapsenvahtina.

Eräs haastateltu tiivistää Saxholmin poliittiseksi profiiliksi ”ei penniäkään mihinkään” -linjan. Toinen luonnehtii häntä hieman myötämielisemmin ”menokriittiseksi”.

Saxholmia kutsutaan ”klassiseksi kamreeriksi”. Kamreeri tarkoittaa taloushallinnon kirjapidon valvojaa, ja monen mielestä Saxholm on puhdasoppinen esimerkki sellaisesta.

Saxholmin nähdään asettavan itsensä auktoriteetiksi, jonka tehtävä on torpata poliitikkojen vaatimat menolisäykset.

Eräs haastateltu arveli, että Saxholm sinänsä ymmärtää poliitikkoja, joilla on julkinen paine käyttää rahaa. Toinen uskoi Saxholmin kokevan tärkeimmäksi tehtäväkseen teilata poliitikkojen toiveet.

Teilaamisen väitetään tapahtuvan toisinaan myös “yli Saxholmin oman roolin”. Teilaamista luonnehditaan jopa mutapainiksi, jossa ei keinoja kaihdeta.

”Tuulan tuska on se, että hän on vakuuttunut siitä, että investointeja ollaan valmiita tekemään, mutta samalla ei varauduta niiden myötä kasvaviin käyttömenoihin”, kuvailee yksi haastatelluista.

Erään haastatellun mukaan sama koskee pormestari Vartiaisen toiveita esimerkiksi kaupungin omien yhtiöiden laittamisesta lihoiksi. Jotkut kokevat, että Saxholm haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni kaupungin nykyisestä varallisuudesta.

Useat haastatellut kuitenkin sanovat, että on kaksi asiaa, joissa myös Saxholm on valmis löysäämään kukkaronnyörejä.

Ensimmäinen on kaupunkiuudistus eli kaupungin alueellisen eriytymisen estämiseen keskittyvä ohjelma. Saxholm on pitänyt huolta, että rahaa lähiöiden parantamiseen löytyy, HS:lle kerrotaan.

Monen haastatellun mukaan toinen Saxholmin lempilapsi on autoilu. Näin sanotaan politiikan kentältä vihreistä ja vasemmistosta, mutta kannan toistaa myös virkamieshaastateltu.

Siinä missä Saxholmin uskotaan pitävän julkiseen liikenteeseen tai pyöräteihin investoimista pelkkänä rahanmenona, autoilua hänen sanotaan arvostavan. Keskustatunneliinkin Saxholm olisi ollut valmis sijoittamaan yli miljardi euroa.

Muuten Saxholmin sanotaan olevan usein eri linjoilla kuin niiden, jotka painottavat, että investoinnit eivät ole vain menoerä vaan myös pitkällä aikavälillä tuottavaa rahankäyttöä.

Eräs haastateltu arvosteleekin Saxholmin kykyä johtaa tiedolla. Toisaalta eräs toinen kehuu häntä nimenomaan hyvänä talousjohtajana.

Useat Saxholmin kanssa kokouksissa olleet kertoivat, että muut läsnäolijat saavat kyllä huomata, jos rahoitusjohtaja on eri mieltä käsiteltävästä asiasta.

Kuvaukset Saxholmista eivät muutenkaan ole missään nimessä mustavalkoisia tai täysin yhteneviä.

Näyttää selvältä, että Saxholmin talouspoliittiset näkemykset miellyttävät enemmän oikealla kuin vasemmalla. Mikään kokoomuksen torventoitottaja Saxholm ei silti ole. Myös kokoomuslaiset ovat hänen kanssaan erimielisiä merkittävistäkin kysymyksistä.

Saxholmin periaatteellisuudesta kaikki tuntuvat kuitenkin olevan samaa mieltä. Esimerkiksi Helsingin entinen pormestari Jan Vapaavuori kirjoittaa Saxholmista muistelmateoksessaan Ensimmäinen pormestari näin:

”Ennen kaikkea mieleeni jäi kuitenkin se, kuinka Saxholm seisoi aina järkkymättömästi omien periaatteidensa takana ja osoitti oman roolinsa puolustajana sellaista suoraselkäisyyttä ja tahdon lujuutta, jota harvoin tulee vastaan.”

Saxholmin sanotaan aina puolustavan virkakuntaansa ja olevan suorapuheinen. Toisaalta suorapuheisuus saattaa joidenkin mielestä olla myös kiertoilmaus kiroilulle ja huutamiselle.

Useat Saxholmin kanssa kokouksissa olleet kertoivat, että muut läsnäolijat saavat kyllä huomata, jos rahoitusjohtaja on eri mieltä käsiteltävästä asiasta. Toisinaan se on tarkoittanut hiljaista puhinaa, toisinaan voimakkaampia mielenilmauksia.

Osansa Saxholmin hermostumisesta ovat saaneet myös huonekalut. Malttinsa menettäessään Saxholm saattaa kuulemma kohdella niitä vähemmän helläkätisesti.

Saxholmin kiivauden tunnistavat lähes kaikki haastatellut. Yhdelle se näyttäytyy intohimoisena suhtautumisena kaupungin asioihin, toiselle ylimielisyytenä.

Toisaalta ne haastatellut, jotka haluavat kommentoida Saxholmia henkilökohtaisemmin, pitävät häntä mukavana ja ystävällisenä. Saxholmin kerrotaan vitsailevan usein ja olevan taipuvainen kuivaan huumoriin.

Kokoushuoneen ulkopuolella taas voidaan jutustella tuttavallisesti, vaikka neuvottelupöydän ääressä olisi ollut erimielisyyksiä. Kahvitauolla Saxholm ei kiroa.

Hankkeiden hyöty-kustannussuhteen pitää olla korkealla, Saxholm sanoo. Se koskee hänen mukaansa myös joukkoliikennehankkeita, jotka lohkaisevat jo ison osan budjetista.

Kaupungin talous- ja suunnitteluosasto sijaitsee kaupungintalon naapurissa Pohjoisesplanadilla. Rahoitusjohtajalla on valoisa kulmahuone, joka on sisustettu paperipinoilla.

Tuula Saxholm naurahtaa, ettei alkanut siivota toimittajan vierailua varten. Hän toteaa tämän olevan peruselämäänsä ja siirtelee satojen sivujen paksuisia budjettikirjoja sivuun.

Tuorein niistä on tullut juuri painosta. Vuoden 2023 talousarvio julkaistiin lokakuun lopussa.

”Tässä ovat käyttömenot kasvaneet kuusi prosenttia, ja se on aika kova kasvu rahoitusjohtajalle. Ei tämä välttämättä ole niin tiukka kuin itse olisin tehnyt”, Saxholm kommentoi uusinta budjettia.

Toisaalta ajat ovat vaikeat, sen hänkin myöntää. Juuri kun koronapandemiasta oli päästy hieman yli, tuli sota ja energiakriisi. Saxholm on huolissaan sekä valtiontaloudesta että kuluttajien heikosta luottamuksesta siihen.

Hän kuitenkin kiistää, että olisi pessimisti. Siitäkin häntä on syytetty.

”Pyrin realistisesti kertomaan asiat niin kuin ne ovat. Pitää varautua siihen, että tilanne ei ole aina niin hyvä kuin nyt.”

Saxholm kertoo saaneensa myös sellaista palautetta, ettei ole lainkaan niin synkkä kuin edeltäjänsä Tapio Korhonen.

Tulevan talouskehityksen ennustaminen on etenkin näinä aikoina Saxholmin mukaan lähes mahdotonta. Hän korostaa huolellisen selvitystyön merkitystä ja varovaisuutta niin tulojen kuin kustannustenkin arvioimisessa.

Siksi hän hämmästyy saamastaan kritiikistä, joka koskee tiedolla johtamista.

”Meidän osastomme lisäarvohan on juuri tuottaa poliitikoille tietoa päätöksentekoon. Mutta jos se ei aina sovi jonkun pirtaan, niin totta kai niitä jännitteitä syntyy.”

Rahoitusjohtajan roolissa riittää Saxholmin puheiden perusteella jännitteitä. Keskushallinnon on soviteltava yhteen taloudelliset resurssit ja eri toimialojen tarpeet – sekä kaupunkilaisten tarpeet, jotka eivät Saxholmin mielestä ole aina täysin kohtuullisia.

”Mielestäni kaupunkilaisetkin ovat vähän itsekkäitä.”

Hän viittaa siihen, että palveluita toivotaan aina kotikulmille, vaikka Helsingissä on Saxholmin mukaan ”mielettömät joukkoliikenneyhteydet”. Hänestä nykyiset määrärahat ovat muihin kuntiin verrattuna poikkeuksellisen hyvät: Helsingissä ei aidosti voi väittää, ettei rahaa johonkin olisi.

”Totta kai joka vuosi, kun tilinpäätöstä katsotaan, joitain tavoitteita jää toteutumatta. Mutta Helsinki on varakas kaupunki.”

Samaa mieltä oli HS:n viime viikolla haastattelema Kuntaliiton johtaja Sanna Lehtonen. Kuntatalouteen erikoistuneen Lehtosen arvion mukaan Helsingin talous on hyvin vakaalla pohjalla.

Lue lisää: Helsingin lainat kasvavat yli miljardiin lähivuosina – Näin ulkopuolinen asiantuntija arvioi pääkaupungin taloutta

Yksi syy kaupungin varakkuuteen on juuri tarkassa taloudenpidossa, Saxholmin lempilapsessa. Tämä on tarkoittanut myös sitä, että investoinnit katetaan pitkälti tulorahoituksella. Monissa muissa kunnissa niitä katetaan voimakkaammin lainoilla.

Helsingin käyttötalous on ollut hyvin ylijäämäistä: rahaa on siis saatu esimerkiksi verojen avulla enemmän kuin sitä on käytetty palveluihin. Ylijäämä taas on tuloutettu kaupungin kassaan eikä käytetty pois.

Miksi Helsingissä ollaan varovaisia lainaamaan niissäkin hankkeissa, joissa investoinnit tuovat tulevaisuudessa rahaa esimerkiksi rakentamisen seurauksena?

”Helsingissä luovuttiin aikoinaan investointikatosta ja päätettiin, että voidaan investoida niin paljon kuin halutaan, jos se tehdään tulorahoituksella. Kyseessä on strateginen valinta, jonka päättäjät ovat tehneet”, Saxholm sanoo.

Hän korostaa, että nykyisessäkin mallissa investoinnit ovat mittavia. Budjettiesityksen mukaan kaupungin investointimenot ovat ensi vuonna lähes ennätyksellisen suuret, noin 893 miljoonaa euroa.

Toisaalta nyt myös lainakanta näyttää olevan kasvussa. Helsinki ennustaa, että sen kyky rahoittaa investointeja omalla rahallaan heikkenee seuraavina vuosina. Saxholm korostaa, että ilman ylijäämäistä käyttötaloutta lainan määrä kasvaisi vielä jyrkemmin.

Saxholmin mukaan Helsingin hyvä taloustilanne on pitkälti maltillisen menokasvun ansiota. Se takaa taloudellisen itsenäisyyden jatkossakin, hän uskoo.

Saxholmilla on siis paljon valtaa. Hän kieltää käyttävänsä sitä ideologiselta pohjalta. Hänen mukaansa taustalla on aina yhdessä pormestarin ja kaupungin muun johdon kanssa laadittu kaupunkistrategia.

Edes autoilua Saxholm ei tunnusta suosivansa, vaikka ajaakin töihin keskustaan kotoaan Jollaksesta.

”Turhaa vastakkainasettelua. Ei pyöräilyn tai joukkoliikenteen suosio kasva rankaisemalla autoilijoita.”

Keskustatunnelissakin ärsytti enemmän se, että sovitusta kaupunkistrategiasta lipsuttiin.

”Sehän oli viime strategiassa tavoitteena, että selvitetään, kannattaako keskustatunneli tehdä. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun strategiassa sovittua asiaa ei viety loppuun.”

Saxholm toivoo pitkäjänteisyyttä kaupungin kehittämisessä. Päätösten pitää kestää aikaa. Se on Saxholmin mukaan kaupungin tapa: punnita vaihtoehdot huolellisen selvitystyön jälkeen.

Saxholm kertoo pohtineensa, pitäisikö omaa kärsivällisyyttä yrittää kasvattaa.

Kun Saxholm kokee olevansa jossain asiassa oikeassa, hän ei epäröi kertoa sitä. Tämän hän myöntää.

”Päättäjien kannalta se on etu, että kerron mielipiteeni suoraan. Tarkoitus ei ole olla loukkaava, vaikka saatan täräyttää suoraan, mitä jostain ajattelen.”

Ovatko huonekalut saaneet joskus kyytiä kiivaimmissa keskusteluissa?

”Ei sellainen kuulu tyyliini. Jos jotain sellaista on käynyt, sen on täytynyt olla puhdas vahinko.”

Saxholm kertoo pohtineensa, pitäisikö omaa kärsivällisyyttä yrittää kasvattaa. Toisaalta hän kokee, että kyse on ”draivista”. Saxholm kertoo, että kansliapäällikköhaun yhteydessä häntä luonnehdittiin keskimääräistä vähemmän virkamiesmäiseksi. Hän sanoo ottaneensa luonnehdinnan kohteliaisuutena.

Entä kaiveliko tappio hakuprosessissa?

”Kyllä se silloin vähän kaiveli”, Saxholm myöntää.

Enää hän ei muihin tehtäviin tahtoisikaan. Päässä on kuulemma aina ”Helsinki-hattu”, vaikka Saxholm ei hattuihmisiä olekaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat