Helsinkiläis­nainen sanoo olleensa kotonaan vankilan kaltaisessa tilassa – Sitten saapui kunto-ohjaaja

Ruohonjuuritason toiminta on palauttanut monien ikäihmisten toimintakyvyn ja kuntouttanut heidät jälleen kiinni elämään, mutta nyt sen rahoitus uhkaa loppua.

Helsinkiläinen Raija Portaankorva oli vielä kesällä hyvin heikossa kunnossa, mutta aktiivinen kuntoutus, kuten tämä kuminauhaliike, on palauttanut liikuntakyvyn ja elämänilon.

28.10. 11:46

550 metriä. Se on etäisyys Raija Portaankorvan kotoa Helsingin Tapanilan juna-asemalle. Se on myös tulevaisuuden tavoite: tämän matkan Portaankorva haluaa jaksaa kulkea.

Vielä se ei onnistu, sillä jalkojen kehnon fyysisen kunnon takia Portaankorva, 76, on huonoina päivinä miltei vankina hissittömässä kerrostalokodissaan.

Eikä hän ole ainoa, tietää Helsingin kaupungin niin kutsuttu arkiliikuttaja ja personal trainer Titta Tyyskä.

”Moni asiakkaistani on niin heikossa kunnossa, että omatoiminen liikkuminen ei heiltä enää onnistu”, Tyyskä sanoo.

Tyyskä on yksi 11 Helsingin kaupungille työskentelevästä hyvinvoinnin ammattilaisesta, joiden tarkoituksena on tukena kotona asuvien ikäihmisten toimintakykyä ja liikkumista. Kyseessä on viisi kuukautta kestävä pilottihanke, joka alkoi elokuussa. Mukaan pääsi Helsingin kotihoidon ja seniorikeskusten asiakkaita, joihin Portaankorvakin lukeutuu. Onneksi niin: Tyyskä ei edes halua ajatella, mikä tilanne olisi nyt, jos hän ei olisi tullut tapanilaisrouvan avuksi kesän lopulla.

”Raijan vointi oli todella huono. Hän ei jaksanut liikkua eikä oikein syödäkään ja oli masentunut”, Tyyskä sanoo.

”Enkä ollut vain vähän alakuloinen. Kotisairaanhoitajalle sanoin kesällä, että haluaisin päästä täältä jo pois”, Portaankorva vahvistaa ja viittaa sanoillaan kuolematoiveisiin.

Kaikki sai alkunsa keväällä, kun Portaankorva joutui selittämättömän oksentelun ja heikon voinnin vuoksi Helsingin Malmin sisätautiosastolle. Syytä oireisiin ei löytynyt, ja Portaankorva kotiutettiin. Viikon vuodelepo oli kuitenkin romahduttanut iäkkään rouvan lihaskuntoa niin, ettei hän jaksanut enää juuri kävellä tai hoitaa arkisia askareita, kuten ruoanlaittoa. Paikoillaan olosta seurasi raajasärkyä, mikä vaikeutti liikkumista entisestään. Jo roskien vienti ja portaiden nousu kolmanteen kerrokseen kävivät mahdottomiksi.

Mikä pahinta, tärkeä rutiini, Pelastusarmeijan tiistaisin kokoontuva kerho Kalliossa, jäi, ja sen mukana sosiaaliset kontaktit.

”Siellä ne ystäväni ovat, minä jämähdin tänne sisälle. Tunsin, että olen jäänyt aivan yksin.”

Personal trainer Titta Tyyskä kuntouttaa työkseen iäkkäitä helsinkiläisiä. Hankkeen tarkoituksena on tukea ihmisen toimintakykyä ja itsenäistä kotona asumista.

Kun Tyyskä kuuli Portaankorvan tilanteesta, hän halusi tämän asiakkaakseen. Tyyskä on käynyt kuntouttamassa Portaankorvaa nyt kahdesti viikossa parin kuukauden ajan, ja tulokset ovat molempien mielestä hämmästyttäviä.

”Vasen käteni nousee jo ylös asti ja jalat kantavat paremmin. Pystyn taas ripustamaan itse pyykin ylös narulle”, Portaankorva sanoo ja nostaa käsivartensa ylös suoraksi saakka.

Kun raajakivut ovat väistyneet, myös uni on parantunut, ja sen mukana vireys.

”Näen, että tämä on ruohonjuuritason tapa satsata tulevaisuuteen ja ehkäistä haittoja. Koko Raijan olemus on muuttunut hyvään suuntaan: ryhti, liikkuminen, ruokahalu”, Tyyskä vahvistaa.

Yksinkertaiset pilatespallolla, kuminauhalla ja käsipainoilla tehtävät liikkeet ovat treenanneet lihasvoimaa, tasapainoa, puristusvoimaa ja liikkuvuutta lyhyessä ajassa. Portaankorvan lempiväline on kuminauha, jolla voi tehdä vetoliikettä yhdessä Tyyskän kanssa. Tavallisesti he käyttävät maskeja, mutta kuvausta varten maskit riisuttiin.

Kuntoutumisen myötä myös Portaankorvan mieliala on kohentunut. Hän jaksaa jo keittää aamupuuron ja haaveilee siitä, että kykenee leipomaan suosikkejaan sipulisämpylöitä.

”Ai hyvä ihme, kun aamutkin ovat jo niin mukavia etenkin silloin, kun Titta on tulossa. Se on päivän kohokohta”, Portaankorva sanoo.

Kaksikon tapaamiset alkavat usein niin, että Tyyskä laittaa Spotifysta soimaan Portaankorvan mielimusiikkia, kuten Katri Helenaa tai Tapani Kansaa, ja sen tahdissa jumpataan yhdessä tunti. Aurinkoisella säällä saatetaan tehdä kävelylenkki.

Tyyskän käyntien lisäksi kotisairaanhoidon työntekijä käy Portaankorvan luona kahdesti viikossa ja tekee etäkäynnin kahdesti viikossa. Etäkäyntiin Portaankorva osallistuu tabletilla. Tarkoituksena on tarkistaa vointi, kysyä kuulumiset ja muistuttaa lääkityksestä. Matkapuhelinta tai tietokonetta Portaankorvalla ei ole.

Hän on saanut Tyyskältä jumppaohjeet, joiden mukaan treenaa päivittäin.

”Tahdon jalat siihen kuntoon, että pääsen asemalle.”

Niin, juna. Se on Portaankorvalle pääsylippu ihmisten pariin.

Hän ei muista tarkkaan, milloin on viimeksi kävellyt asemalle asti, sillä masennus teki elämästä harmaata ja vaikeasti hahmotettavaa.

”Hyvin pitkä aika siitä on.”

”Nyt voin sanoa, että kotona on hyvä. Kyllä minä aamuisin jo melkein tanssiaskelia pystyn ottamaan”, yksin asuva Raija Portaankorva veistelee.

Entäpä jos Helsingin kaupungin määräaikainen hanke ei saakaan jatkoa ja lisärahoitusta enää vuodenvaihteen jälkeen?

”En tiedä. Pelkään sitä jo nyt niin, että kylmät väreet tulee. Hirvittää ajatus, että mitä tapahtuu, jos Raija ei enää liikkuisi”, Tyyskä sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat