Rap-artisti Mercedeksen kouluaika oli lohduttoman raakaa väkivaltaa – Nyt hän vaatii muutoksia kouluihin

Muusikko Linda-Maria Raninen ja poliitikko Alviina Alametsä (vihr) kertovat tuoreessa kirjassaan lohduttomista kokemuksistaan koulussa.

Alviina Alametsällä (vas.) ja Linda-Maria Ranisella on omakohtaista kokemusta kouluväkivallasta. Kirjaa tehdessään he kävelivät usein Töölönlahdella.

27.10. 2:00 | Päivitetty 27.10. 6:42

Vielä puoli vuotta. Sitten täytän 15, saan aseenkantoluvan ja voin tappaa koulukiusaajani. Näin suunnitteli helsinkiläinen Linda-Maria Raninen (o.s. Roine) syksyllä 15 vuotta sitten.

Samana syksynä ikätoveri Alviina Alametsä kuunteli paniikissa laukauksia viereisestä koululuokasta Jokelassa ja pelkäsi kuolevansa: Pekka-Eric Auvinen ampui tuona päivänä yhdeksän ihmistä, mukaan lukien Alametsän hyvän ystävän.

”Hänessä oli 21 luodinreikää”, sanoo Alametsä nyt.

Raninen, joka tunnetaan paremmin rap-piireistä tutuilla taiteilijanimillään Mercedes Bentso ja Mercedes, tarttuu Alametsää käsivarresta.

Kun naiset tutustuivat sattumalta nelisen vuotta sitten, heistä tuli heti ystäviä: kumpikin jakaa kokemuksen hengenvaarallisesta kouluväkivallasta. He kirjoittivat haavoittavista kokemuksistaan kirjan Koulumustelmat, joka ilmestyi nyt lokakuussa.

”Tuli tarve kääntää viha ja suru toiminnaksi. Halusimme yrittää estää sen, että kukaan muu kokisi vastaavaa”, sanoo Alametsä.

Sydän hakkaa, ja askel käy epävarmemmaksi. Alakouluikäinen Raninen lähestyy koulun pihaa ja miettii, mitäköhän tänään on vastassa. Kuka tällä kertaa tönii, haistattelee tai sulkee porukan ulkopuolelle. Vai yritetäänkö hänet pakottaa syömään porkkananpaloja vessanpöntöstä koulun vessassa niin kuin kerran kävi.

”Minua kiusattiin vuosikausia heti alakoulusta alkaen. Oli perättömien juttujen levittämistä, ulkonäön pilkkaamista ja eristämistä, sellaista vaikeammin havaittavaa. Pääkiusaajani sanoi usein, että haluaa nähdä minun itkevän”, Raninen sanoo nyt.

Kiusaaminen on jättänyt jälkensä itsetuntoon ja minäkuvaan. Raninen on kokenut olevansa huonompi kuin muut, kelpaamaton. Että hänessä on jotain perustavanlaatuisesti vialla.

Raninen kertoo kokevansa, ettei saanut opettajalta apua kiusaamiseen pyynnöstä huolimatta.

Linda-Maria Ranisen ja Alviina Alametsän lapsuudenkokemukset ovat vaikuttaneet molempien identiteettiin ja työhön aikuisena. Raninen tunnetaan myös artistinimellä Mercedes Bentso. Nimen päihdeyhteyden vuoksi hän käyttää nykyään nimeä Mercedes.

Alviina Alametsä nyökyttelee vieressä: hänen käsityksensä mukaan ongelma on yleisellä tasolla juuri se, että kouluissa ei aina tunnisteta kiusaamistilanteita: niitä ei haluta nähdä, tai niihin ei osata puuttua.

HS kertoi vuonna 2019 väitöskirjasta, jonka mukaan koulukiusaamiseen ja syrjintään voivat oppilaiden lisäksi osallistua myös opettajat ja muut koulun aikuiset. Kiusaamista ei nimittäin aina tunnisteta kiusaamiseksi, jos kiusattava ei mahdu opettajien määritelmään normaalista oppilaasta.

Lue lisää: Väitös: Opettajat osallistuvat kiusaamiseen kouluissa, vaikkeivät ilkeyttään – tutkija todisti, kuinka kiusattu jäi ilman kunnon apua

Kuten Ranisenkin, myös Alametsän kokemukset koulumaailmasta ovat jo vuosien takaa. Poliitikkona Alametsä on keskittynyt myös koulukiusaamisteemaan.

”Kaikissa kouluissa on kouluväkivaltaa. Se ei tarkoita vain fyysistä pahoinpitelyä, vaan myös ulkopuolelle jättäminen ja päivittäinen haukkuminen tekevät vakavaa vahinkoa”, Alametsä sanoo.

Hän haluaa käyttää käsitettä kouluväkivalta, sillä termi kuvaa paremmin ilmiön vakavuutta.

”Eihän työpaikka- tai perheväkivallastakaan sanota, että kyllä nyt yksi lyönti pitää kestää tai että syrjintä karaisee sinua.”

Alametsällä on itselläänkin kokemusta silmätikkuna olemisesta: häntä kiusattiin, koska hän piti tytöistä.

”Siksikin koin, että kiusatuksi joutuminen on oma vikani.”

Kun Pekka-Eric Auvinen vuonna 2007 avasi tulen Jokelassa, kouluväkivalta lävähti koko Suomen silmille sen äärimmäisessä muodossa. Alametsä selvisi hengissä, pelko jäi. Sen rinnalle tuli viha.

”Alussa tunsin paljon vihaa. Kun aloin selvittää koulusurman syitä ja kävi ilmi, että Pekka-Eric oli kärsinyt mielenterveysongelmista saamatta apua, en pystynyt enää vihaamaan yksittäistä ihmistä. Vihasin pikemminkin yhteiskuntaa”, Alametsä sanoo.

Yhteiskuntavihalla hän tarkoittaa vihaa, jota on tuntenut siitä, miten huonosti tukea tarjotaan nuorille, joilla on elämässä isoja vaikeuksia. Kukaan ei Alametsän tietojen mukaan ottanut koppia Auvisestakaan.

”Häntä oli kiusattu ja eristetty pahasti, ja hänellä oli vakavia mielenterveyden ongelmia. Hän oli vanhempiensa kanssa yrittänyt hakea apua, mutta tarpeeseen ei ollut vastattu. Lisäksi hänelle oli jostain syystä myönnetty aseenkantolupa”, Alametsä sanoo.

Vaikka mainitut yhteiskunnan epäonnistumiset eivät millään tavalla oikeuta Auvisen kouluampumista, taustojen pohtiminen voi auttaa vastaaviin tilanteisiin puuttumisessa.

”Kaikissa kouluissa on kouluväkivaltaa. Se ei tarkoita vain fyysistä pahoinpitelyä.”

Viha oli saanut myös Ranisen suunnittelemaan kouluampumista. Sitten hän kuulikin, että joku oli jo toteuttanut sen. Joku oli vihannut yhtä paljon.

”En tiedä, olinko suunnitellut kouluampumista tosissani, mutta fantasioin siitä. Ripustauduin vihaan ja koston toiveeseen, jotta selviäisin koulusta”, Raninen sanoo.

Suunnitelma onneksi jäi. Raninen kiittää siitä äitiään, jolle saattoi aina puhua, sekä tulevaisuuden haavettaan, joka kannatteli: hän halusi esiintyjäksi.

”Äiti ja unelmani pitivät minut järjissäni. Koulussa koin, ettei mitään ole tehtävissä. Pääkiusaajani oli jopa laatinut säännön, että Linda-Marialle ei saa puhua.”

Ranisen mielestä Suomen tulisi ottaa mallia Ruotsista, jossa kiusaaja voidaan erottaa koulusta määräajaksi, esimerkiksi kahdeksi viikoksi. Se olisi yhteisöltä vahva viesti, että näin ei saa toimia.

”On väärin, mikäli kiusattu joutuu vaihtamaan koulua.”

Alametsä on samaa mieltä.

”Kiusaaja tarvitsee yleisön. Etenkin niiden luokan vahvimpien, joilla on hyvä asema porukan hierarkiassa, kannattaisi pohtia, miten he voivat ehkäistä tai ylläpitää kiusaamista.”

Alametsän mukaan myös opettajat saattavat sivuuttaa kiusaamisen, koska pelkäävät koulun maineen vuoksi. Osa heistä pelkää, että myöntäminen johtaisi siihen, että kiusaamistilanteiden ratkaisemisen vastuu tippuisi yksin heidän harteilleen.

”Vaikka maineellehan olisi parempi peittelyn sijaan tunnustaa, että kiusaamista on, mutta me teemme sille jotakin. Jos aikuiset eivät tee mitään, he vähättelevät kiusaamista ja vahvistavat kiusatun häpeää”, sanoo Alametsä.

Hän peräänkuuluttaa kouluihin lisää kuraattoreita ja koulupsykologeja sekä opettajakoulutuksen osaksi kurssia siitä, miten kouluväkivaltaa tulisi käsitellä.

”Nyt tätä ei sivuta opinnoissa lainkaan.”

Silmänsä sulkemalla aikuiset vähättelevät kiusaamista ja kiusatun häpeäntunne vahvistuu, sanovat Alametsä ja Raninen.

Nykyään Raninen tunnetaan kirjailijana ja menestyvänä rap-artistina, jonka käsialaa on muun muassa Viimeinen koulupäivä -kappale. Se pohjaa häneen omaan taustaansa kouluväkivallan uhrina.

”Se, etten saanut hyväksyntää ja kelpaamisen kokemuksia, on muokannut identiteettiäni isosti. Vieläkin on vaikeaa uskoa, että joku pitää minusta”, Raninen sanoo.

”Toisaalta kiusaaminen on ajanut minua kohti unelmani toteuttamista ja sitä, että olen nyt artisti.”

Alametsä puolestaan on Helsingin kaupunginvaltuutettu ja europarlamentaarikko, joka on työssään hyödyntänyt omia ja lähipiirinsä kokemuksia kouluväkivallasta ja mielenterveysongelmista.

Hänen aloitteestaan on lanseerattu Helsingissä nuorille matalan kynnyksen Mieppi-mielenterveyspisteitä sekä niin sanottu kiusaamisvilkku, koulujen ja päiväkotien pihoille asennettava hälytysnappi, jonka tarkoituksena on tuoda arkinen väkivalta näkyviin.

Ensimmäinen vilkku otettiin käyttöön Seinäjoella Törnävän koulussa. Sen jälkeen Alametsä teki asiasta valtuustoaloitteen. Helsingissä vilkkua alettiin kokeilla kolmessa päiväkodissa tänä syksynä. Helsingin kouluihinkin vilkkuja on tulossa.

”Kuka vain voi painaa sitä, kun näkee kiusaamistilanteen tai tulee itse kiusatuksi, ja opettaja tulee paikalle”, Alametsä sanoo.

Lue lisää: Helsingissä pohditaan koulujen pihoille asennettavan ”kiusaamisvilkun” käyttöönottoa

Kirjailijoiden viesti on toiveikas: asiat voi korjata, eikä kiusaamisen tarvitse pilata kenenkään elämää. Tämä onnistuu, jos kiusaamiseen puututaan ja väkivaltatilanteisiin reagoidaan heti.

”Ampumisen seurauksena monella oppilaalla meidän koulussamme oli päihderiippuvuutta ja mielenterveysongelmia. Tuetaan nuoria ja heidän perheitään, jotta tämä ei toistu”, Alametsä sanoo.

Juttua täydennetty 27. lokakuuta kello 9.37: Linda-Maria Raninen tunnetaan artistinimellä Mercedes Benzo. Nimen päihdeyhteyden vuoksi hän käyttää kuitenkin nykyään taiteilijanimeä Mercedes. Kello 11.17 oikaistu otsikkoa, jossa sanottiin, että Raniselle syötettiin porkkanoita vessanpöntöstä. Todellisuudessa porkkanoita yritettiin syöttää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat