Kallioon haluttiin rakentaa uusi kortteli mahdollisimman kestävästi, mutta esteeksi tuli rakennusala itse

Kallion vanhojen virastotalojen paikalle nousee hybridikortteli, jossa on elämää yötä päivää.

Kallion vanhojen virastotalojen paikalle rakennettavan Lyyra-korttelin ensimmäinen rakennus valmistuu keväällä. Ylvan kiinteistöjohtaja Ville Vaarala (vas.), vastuullisuusjohtaja Antti Ruuska ja vastaava työnjohtaja Ilkka Venho rakennuksen edustalla.

21.11. 2:00 | Päivitetty 21.11. 6:54

Vastaavaa työnjohtajaa Ilkka Venhoa vähän kuumottaa.

Nosturit siirtelevät useiden tonnien painoisia betonisia ontelolaattoja teräspalkkien ja -pilareiden väliin keskellä Helsingin Kalliota. Työmaata ympäröivät kerrostalot lähes jokaisesta ilmansuunnasta.

”Tämä on vähän kuin teatterin lavalla olisi”, Venho sanoo.

Yleisönä ovat paikalliset asukkaat, jotka ovat voineet seurata Siltasaarenkadun halkaisevaa rakennushanketta kotikatsomoistaan pian kolme vuotta. Ohjelmaa riittää aamuseitsemästä iltayhdeksään.

Paikalta on ensin purettu Kallion vanhat virastotalot, sitten siellä on louhittu kalliota täyttömaaksi Helsingin uusille asuinalueille. Lopuksi monttuun on alettu rakentaa uutta: kahdesta rakennuksesta koostuvaa korttelia.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistaman Ylva-konsernin Lyyra-niminen rakennushanke valmistuu kokonaisuudessaan näillä näkymin vuoden 2024 tammikuussa. Venhon työnantaja Haahtela vastaa työmaan toiminnasta.

Lyyra-korttelin asuin- ja hotellirakennuksen pitäisi olla harjakorkeudessaan viimeistään vuodenvaihteessa.

Korttelin ensimmäinen rakennus on jo loppusuoralla. Sen rakennustyöt päättyvät vuodenvaihteen jälkeen, ja keväällä tilat täyttyvät toimistoilla. Katolle tulee kaikille avoin ravintola, jonka pyörittäjä on haussa.

Viereen nousevan hotelli- ja asuinrakennuksen on määrä olla harjakorkeudessa vuoden loppuun mennessä.

”Kyllä tässä sydämessä läikähtää”, Venho sanoo katsellessaan työnsä tuloksia rakenteilla olevassa avokonttorissa.

Ikkunasta avautuu näkymä Siltasaarenkatua pitkin suoraan Helsingin ytimeen.

”Vähän kuin Pariisin Champs-Élysées, mutta parempi”, sanoo Ylvan vastuullisuusjohtaja Antti Ruuska.

Ylvan kiinteistöjohtaja Ville Vaarala (vas.), vastaava työnjohtaja Ilkka Venho ja Ylvan vastuullisuusjohtaja Antti Ruuska Lyyra-korttelin tulevalla kattoterassilla. Katolta on näkymä Helsingin keskustaan.

Ylva voitti Helsingin kaupungin järjestämän kilpailun korttelikokonaisuudesta vuonna 2018.

Alun perin Lyyrasta piti tulla vastuullisen rakentamisen koelaboratorio: rakennuttaja asetti tavoitteekseen pienimmän mahdollisen hiilijalanjäljen ja suurimman mahdollisen myönteisen vaikutuksen ympäröivään kaupunkitilaan.

Tavoitteet eivät ole täysin toteutuneet. Ruuskan mukaan Ylva olisi halunnut panostaa kestävään rakentamiseen enemmän, mutta suurimman haasteen sille on asettanut rakennusala itse: markkinoilta ei tahdo löytyä oikeasti vastuullisia rakennusmateriaaleja, ja jos löytyy, hinnat ovat pilvissä.

”Rakentamisessa joutuu paljon punnitsemaan taloudellisuuden ja vastuullisuuden välillä”, sanoo Ylvan kiinteistöjohtaja Ville Vaarala.

”Rakentamisessa joutuu paljon punnitsemaan taloudellisuuden ja vastuullisuuden välillä.”

Ylvassa on myös huomattu, että vastuulliseksi väitetyn tuotteen vastuullisuus saattaa perustua todellisuudessa hiilijalanjäljen kompensointiin. Itse tuote on samaa tavaraa kuin vähemmän vastuulliset vaihtoehdot.

”Parhaat ratkaisut ovat sellaisia, että on tehty jotain oikeasti eri tavalla, esimerkiksi korvattu neitseellistä terästä kierrätysteräksellä, normaalia sähköä vihreällä sähköllä tai maakaasua biokaasulla”, Ruuska sanoo.

Vaarala puolestaan sanoo, että rakennusalalla riskejä hallitaan tyypillisesti niin, että asiat tehdään vanhalla, hyväksi havaitulla tavalla.

”Se tarkoittaa, että mikään ei muutu.”

Lyyra-korttelia rakennetaan kuin korttitaloa. Betoniset ontelolaatat lepäävät teräspalkkien ja -pilareiden varassa. Kestävät teräspalkit tunnistaa vihreästä väristä.

Vastuullisten vaihtoehtojen pohdinta on tärkeää, sillä rakennettu ympäristö aiheuttaa merkittävän osan kansallisista päästöistä. Esimerkiksi Lyyrassa 60 prosenttia päästöistä syntyy rakennusaikana ja loput 40 prosenttia 50 vuoden elinkaaren aikana.

Ylva on pyrkinyt vähentämään hiilidioksidipäästöjä Lyyrassa muun muassa vihreillä eli kestävillä teräspalkeilla, jotka ovat myös väriltään vihreitä. Niillä saavutetaan Ruuskan mukaan noin 50 prosentin säästö päästöissä teräksen osalta.

Koko Lyyran päästöjä tämä yksittäinen hankinta alentaa kuitenkin vain viitisen prosenttia.

Työmaa on myös pitkälti paperiton. Venho käyttää älypuhelinta, kun suunnistamme rakennuksessa: pohjapiirustukset ovat kännykässä. Parilla klikkauksella pääsemme sisään siivouskomeron 3d-mallinnukseen. Venhon puhelimen ruudulla näkyy pesuallas hanoineen ja putkineen.

Paperittomuus tuo lisäksi satojentuhansien eurojen säästöt kopiointikustannuksiin.

Vastuullisuus on toki paljon muutakin kuin vähäpäästöisiä rakennusmateriaaleja ja mobiilisovelluksia.

Ruuska ottaa esimerkiksi tien toisella puolella sijaitsevan, purkutuomiolta säästyneen Kallion kolmannen virastotalon. Hän katsoo laatikkomaista laitosta Lyyran yhdeksännen kerroksen kattoterassilta.

”Kun ihmiset lähtevät illalla kotiin, virastotalo menee kiinni. Lyyra on hybridikortteli, jossa on elämää koko vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä.”

Ruuskan mukaan Lyyran yhtenä tarkoituksena on poistaa kaupungista virastotalojen kaltaisia pimeitä ja vajaalla käytöllä olevia saarekkeita.

Elämää kortteliin tuovat toimistotyöläisten ja asukkaiden ohella ruokakauppa sekä useat kahvilat ja ravintolat. Molemmista rakennuksista on myös pääsy Hakaniemen metroaseman lippuhalliin.

Lyyra-korttelin rakennukset on suunniteltu muuntojoustaviksi niin, että tiloja voidaan muutella esimerkiksi kevyitä väliseiniä purkamalla tai rakentamalla.

Siinä missä Lyyran tieltä puretut virastotalot ehtivät vain 39 ja 55 vuoden ikään, uudet rakennukset on suunniteltu sadan vuoden aikajänteellä.

Mutta eikö kaikkein kestävintä olisi ollut rakentaa uutta hyödyntämällä vanhaa runkoa?

Ruuskan mukaan vanhat virastotalot olivat teknisesti niin huonossa kunnossa, ettei niitä kannattanut korjata. Lisäksi kiinteistössä oli sisäilmaongelmia, eivätkä pohjat mahdollistaneet järkeviä tilaratkaisuja.

Lyyrassa esimerkiksi kerroskorkeudet ovat suuria ja väliseinät kevyitä, jotta tiloja voidaan tarvittaessa muuttaa joustavasti käyttäjien tarpeiden mukaan, Ruuska sanoo.

”Tiedämme, että muutoksia varmasti tapahtuu rakennuksen sisä- ja ulkopuolella 50–100 vuoden aikana. Näin pyrimme mahdollistamaan vähähiilistä elämää.”

Ruuskan mukaan kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvät asiat myös muuttuvat nopeasti.

”Se, mikä oli kestävää silloin, kun hanketta alettiin edistää, ei riitä nyt. Ja se mikä on kestävää nyt, ei riitä viiden vuoden päästä. Jos tonttikisa järjestettäisiin nyt, sen arvostelukriteerit olisivat todennäköisesti toisenlaiset ja rakentaisimme puusta.”

Toisaalta puun käytössä on Ruuskan mukaan omat haasteensa, vaikka sitä kaupataan helppona ratkaisuna vähähiilisyyteen.

”Hiilinielumme on hupenemassa, eli metsien käytön kestävyys on osittain kysymysmerkki.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat