Surulliset luvut kertovat Helsingin ydin­keskustan ajautumisesta historialliselle veden­jakajalle

Helsingin ydin­keskusta on nyt vedenjakajalla. Elämän­ilon palauttaminen voi vaatia ajattelun radikaalia muutosta, kirjoittaa kaupunki­toimituksen esihenkilö Lari Malmberg.

Jouluvalot paloivat Helsingin Aleksanterinkadulla viime tammikuussa.

11.11. 2:00 | Päivitetty 17.11. 10:52

Verkkokaupan kasvu. Koronapandemia ja turistien määrän lasku. Kulutustottumusten muutokset. Raju inflaatio. Korkeat vuokrat.

Helsingin ydinkeskustan elämä on uhattuna sellaisena kuin sen tunnemme. Edellä mainitut ovat viisi usein nimettyä syytä, mutta eivät suinkaan ainoat.

Vielä nyt ollaan luultavasti jonkinlaisella vedenjakajalla.

Ydinkeskustasta on viime vuosina kadonnut lukuisia lähes maamerkinkaltaisia liikkeitä ja koronan myötä alueella asioivien määrä romahti dramaattisesti. Tyhjien liiketilojen määrä on noussut yli 15 prosentin, kun tavoite liikkuu noin 6-7 prosentissa. Jäljelle jääneiden yritysten liikevaihto on edelleen 20–30 prosenttia alemmalla tasolla kuin se oli vuonna 2019

Kaupat, erityisesti muotiin liittyvä liiketoiminta, ovat ahdingossa ja jopa ikoninen Stockmann kahlaa vaikeuksissa.

Toisaalta liikkeiden vaihtuvuus kuuluu markkinatalouteen ja ravintoloiden määrä on säilynyt viime vuodet suurin piirtein samana. Keskustassa liikkuvien ihmisten määrä on edelleen nuupallaan, mutta suunta on sentään pahimmasta korona-alhosta ylöspäin.

Helsingin keskustassa ravintoloita omistava ravintoloitsija Henri Alén totesi HS:n haastattelussa tiistaina, että Aleksanterinkatu on nykyään yksiselitteisesti surullinen näky.

Se, onko keskusta jo näivettynyt Alénin kuvaamalla tavalla, on luonnollisesti makuasia. Selvää kuitenkin on, että näivettymisuhka on todellinen, eikä johdu pelkästään koronasta. Keskustaa uhkaavat historiallisella tavalla globaalit trendit, joita ei Suomenkaan pääkaupungissa päästä pakoon.

Lue lisää: Tuoreet luvut paljastavat Helsingin ydinkeskustan vakavan tilanteen

Lue lisää: Ydin­keskustan yrittäjät tuntevat hiipuvan elinvoiman: ”Kadulla liikkuu vain asukkaita”

Mielikuvissa ja menneiden muistelussa keskusta on Helsingin ydin, johon kaupunkilaiset kerääntyvät ostamaan tarvitsemansa tavarat. Todellisuudessa näin ei ole ollut ainakaan pitkään aikaan, eikä niin tule olemaan tulevaisuudessakaan.

Keskustalla tulee aina olemaan roolia myös tavaroiden kauppapaikkana, mutta kuluttamisen uskotaan siirtyvän maailmanlaajuisesti entistä voimakkaammin tuotteiden ostamisesta palveluiden ja elämysten ostamiseen.

Kun tavarat muutenkin saa verkosta tai lähikaupasta ja samat ketjuliikkeet löytyvät keskustan lisäksi myös monista Helsingin ostoskeskuksista, on Helsingin poliitikoilla edessään vaativa tehtävä.

Käytännössä keskustan rooli on määriteltävä täysin uudelleen.

Aleksanterinkatu 1940-luvun lopussa.

Kun Helsingissä aletaan keskustella keskustan elävyydestä, retorinen taistelu typistyy usein keskusteluksi siitä, miten keskustaan saavutaan.

Tällä hetkellä kuntapolitiikassa väännetään siitä, voidaanko molemmilta esplanadeilta sulkea toiset ajokaistat. Sulkemista ajavat suurista ryhmistä erityisesti vihreät ja vasemmistoliitto. Vastapuolella on suurista ennen kaikkea kokoomus. Sdp:ssä rivit jakautuvat kolmea edeltävää enemmän.

Kysymys ajokaistojen sulkemisesta on vaikea ja kuten politiikassa usein, molemmilta puolilta jakolinjaa tulevia argumentteja voi pitää perusteltuina.

Autoilun rajoittamista keskustassa puolletaan muun muassa siksi, että kävelyalueiden laajentaminen johtaisi viihtyisämpään kävely-ympäristöön ja mahdollistaisi kaduille nykyistä elämyksellisempää toimintaa. Tämä taas toisi keskustaan lisää ihmisiä ja yrittäjien kaipaamaa ostovoimaa.

Toinen tämän leirin argumentti on se, että keskustaan tulevista ihmisistä nykyäänkin vain murto-osa saapuu autolla. Autoilijoiden merkitystä keskustan elinvoimalle ei siis pidetä kovin suurena, eikä yksittäisten kaistojen sulkemisen lopulta uskota vievän tulohaluja merkittävältä osalta keskustaan haluavia.

Vihreät ja vasemmisto korostavat, että tarkoitus ei ole kiusata autoilijoita vaan luoda ydinkeskustalle nykyistä kestävämpi kehityspolku.

Esplanadien ajokaistojen sulkemista vastustavat poliitikot esimerkiksi kokoomuksessa korostavat, että ydinkeskustan kävelyalueiden lisääminen sinänsä on harkitusti toteutettuna kannatettavaa. Esplanadeihin liittyvää suunnitelmaa pidetään kuitenkin haittoihin verrattuna kestämättömänä.

Kokoomuksesta muistutetaan myös, että Helsingin ydinkeskustassa on jo nyt paljon kävelytilaa, josta suuri osa on suurimman osan vuotta puolityhjää.

Myöskään autoilijoiden ostovoimaa ei Esplanadien autokaistojen säilyttämistä kannattavassa leirissä haluta vähätellä. Monet keskustan yrittäjät ovat jo nyt tiukoilla. Jokainen kyllästynyt autoilija pahentaa ahdinkoa entisestään.

Kolmantena huolena kokoomuksessa on keskustan läpiajoliikenteen sujuvuus. Harva autoilee ydinkeskustan läpi vapaaehtoisesti nytkään, mutta joidenkin on pakko, taustakeskusteluissa muistutetaan.

Kirjailija Eino Leino vaimoineen Esplanadin puistossa 1913.

Esplanadin autoiluolosuhteista on tarkoitus päättää ensi viikon tiistaina. Kyse on merkittävästä päätöksestä, mutta todellisen keskustelun toivoisi silti vasta olevan alussa.

Helsinki perusti viime vuonna kaupungin ja elinkeinoelämän edustajien yhteisen työryhmän pohtimaan sitä, miten ydinkeskusta säilyisi myös tulevaisuudessa ”Suomen monipuolisimpana työpaikka-, palvelu-, ja vapaa-ajan keskittymänä”.

Keskustan elinvoimaisuuden varmistaminen on keskeisessä roolissa myös tämän valtuustokauden strategiassa, siis ”Helsingin hallitusohjelmassa”.

Tähän asti uudet avaukset ovat vielä olleet vähissä ja liittyneet pääosin liikennekysymyksiin. Ihmiset eivät kuitenkaan yleensä tule keskustaan huristelemaan autolla tai kävelemään päättömästi.

Kasvava Helsinki on joka tapauksessa muuttumassa ja jo muuttunut kaupungiksi, jossa on ydinkeskustan lisäksi monta alakeskustaa eri puolilla kaupunkia. Ydinkeskustan historia ja komea arkkitehtuuri antavat sille viehätysvoimaa, mutta se ei vielä riitä.

Jos ydinkeskustan vetovoimaa halutaan piristää, alueelta pitäisi löytyä jotain ainutlaatuista. Sellaista, jota ei muualta saa.

Tämäkään tehtävä ei ole helppo, eikä se taida ratketa yhdelläkään kaupungin mahtikäskyllä. Kaupunki voi päätöksillään mahdollistaa sen, että yritykset ja kaupunkilaiset luovat ydinkeskustaan jotain, joka vetää puoleensa oli alla sitten jalat, polkupyörä, raitiovaunu tai henkilöauto.

Oikaisu 17. marraskuuta kello 10.48: Jutussa todettiin ensin, että ydinkeskustan liiketilojen vajaakäyttöaste on kymmenen prosenttia. Todellisuudessa yksittäisistä liiketiloista on tyhjänä yli 15 prosenttia.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat