Kaupunkipuiden istuttaminen luokin uuden päästö­lähteen hiili­nielun sijaan

Uusi puu on pitkään päästölähde, joten istutuspaikat kannattaa suunnitella huolella ja olemassa olevia puita säästää aina kun mahdollista.

Väitöskirjatutkija Minttu Havu Helsingin yliopistosta haluaa mallintaa koko Helsingin kasvillisuuden hiilinielun.

15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 6:33

Puistolehmukset Pasteurinkadun varressa Helsingin Viikissä näyttävät aivan tavallisilta kaupunkipuilta: ympärillä on suojana mustat metallihäkit ja edessä ja takana autoja parkissa.

Aivan tavallisia puita ne eivät kuitenkaan ole, sillä ne ovat osallistuneet tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.

Kyseiset puistolehmukset on istutettu runsas 20 vuotta sitten, ja melkein koko niiden elämän ajan puiden hengitystä, yhteyttämistä ja elinoloja on sekä mitattu että mallinnettu.

Tutkimuksen päähahmot. Nämä puistolehmukset Pasteurinkadulla Viikissä auttoivat saamaan uutta tietoa katupuiden ilmastovaikutuksesta.

Näiden puiden avulla on selvitetty, miten ja milloin katupuut elämänsä aikana toimivat hiilinieluina. Tutkimus on osa meteorologi Minttu Havun väitöskirjatyötä. Tutkimustulokset julkaistiin viime vuonna.

Viikin puistolehmusten lisäksi tutkimuksessa on joukko samana vuonna istutettuja tervaleppiä. Molemmat ovat yleisiä katupuita.

Tutkimus ei kuitenkaan rajoitu näille kahdelle istutusalueelle, vaan puut antavat samalla tietoa myös jostain paljon isommasta.

”Isompi tavoitteeni oli luoda malleja, joiden avulla voidaan laskea koko Helsingin kasvillisuuden hiilinielu”, Havu kertoo.

Havu, professori Leena Järvi sekä muut tutkijat saivat hiilidioksidin ja veden vaihtoa sekä maaperän hiiltä mittaamalla ja mallintamalla selville, että istutetuista katupuista ei tule toivottuja hiilinieluja kovinkaan nopeasti.

Istutuksen jälkeen istutusalue on itse asiassa hiilinielun sijaan ilmastopäästöjen lähde. Puistolehmuksen tapauksessa istutettu alue on päästölähde peräti 14 vuotta ja tervelepän kohdalla 12 vuotta.

Vasta tämän jälkeen puut alkavat todella sitoa enemmän hiiltä kuin sitä istutusalueelta vapautuu.

Ja menee vielä toinen samanmoinen aika ennen kuin puut ovat saaneet sidottua kaikki istutuspaikaltaan ilmaan vapautuneet kasvihuonekaasut. Vasta silloin voidaan ajatella, että istutetut puut ovat ilmastovaikutuksiltaan nollatilanteessa.

Vasta kun kaikki päästetty on sidottu takaisin, voidaan ajatella, että puut muuttuvat nettonieluiksi. Tähän kaikkeen menee kolmisenkymmentä vuotta.

Kaupungissa se on pitkä aika. Tutkimustiedon perusteella kaupunkipuiden elinkaari on keskimäärin samaiset kolmisenkymmentä vuotta. Puut itsestään eläisivät pidempään, mutta kaupungissa niitä voi kohdata vaikkapa lumiaura, yleinen rasitus ankaran kasvupaikan takia tai kaupunkisuunnitteluhanke, jonka tieltä puut jyrätään.

Tämä liittyy suoraan siihen, mitä Havun, Järven ja kumppaneiden tutkimuksesta voi ottaa opiksi.

Jotta kaupunkipuista saisi apua ilmastonmuutoksen torjuntaan, pitäisi istutuspaikat suunnitella todella hyvin.

Puistolehmus on ehtinyt tämän kokoiseksi runsaassa 20 vuodessa. Pasteurinkadun puurivistö istutettiin vuonna 2002.

”Katupuut ovat kyllä lopulta nieluja, jos ne vain saavat kasvaa paikallaan useamman vuosikymmenen. Siksi paikat pitäisi suunnitella siten, että puut saavat tosiaan jäädä siihen, eikä niitä tarvitse myöhemmin ruveta kaatamaan”, Havu sanoo.

”Kasvupaikan pitäisi myös olla sellainen, ettei puu kärsi tai kuole esimerkiksi siksi, ettei sen juuristolla ole tarpeeksi tilaa”, Järvi sanoo.

Yhtenä esimerkkinä Järvi mainitsee taloyhtiöt ja etenkin niiden pihakannet, joita joudutaan vesieristyssyistä uusimaan säännöllisin väliajoin.

”Silloin puiden sijoittelu kannattaa miettiä niin, ettei niitä pihakansiremontin tieltä tarvitsee poistaa ennen kuin ne edes ehtivät hiilinieluiksi”, Järvi sanoo.

Muutakin opittavaa on. Tutkimuksessa päästölähteeksi paikantui erityisesti istutuspaikka, siis maaperä. Puut itsessään siis kyllä sitoivat hiilidioksidia ilmasta yhteyttäessään, mutta samaan aikaan hiiltä vapautui puun ympäriltä maaperästä.

”Kun kyse on istutettavista puista, niille tietysti laitetaan hyvin ravinteikasta istutusalustaa, ja mukana on usein myös turvetta. Hiilipitoista ainesta hajoaa sieltä pikkuhiljaa ja vapautuu ilmaan”, Havu kertoo.

Siksi erilaisissa rakennushankkeissa ja kaupunkisuunnittelussa ylipäätään kannattaisi pyrkiä säästämään olemassa olevaa puustoa. Kun puu kaadetaan ja tilalle istutetaan taimi, useimmiten menetetään kaadetun puun hiilivarasto ja perään aiheutetaan uusia ilmastopäästöjä – nyt saadun tiedon mukaan peräti kolmekymmentä vuotta.

Tietysti olemassa oleva puusto myös varjostaa ja viilentää ihan eri tavalla kuin pienet taimet.

Järven mukaan yksi tutkimuksen tärkeitä havaintoja oli se, miten iso maaperän hiilivarasto lopulta on. Usein erilaisissa hiilivarastolaskelmissa huomioidaan vain maanpäällisen kasvillisuuden hiilivarasto, muttei maaperää.

”Silloin varasto arvioidaan liian pieneksi. Maaperä kannattaisi ottaa mukaan erilaisiin laskelmiin”, Järvi sanoo.

Sen kääntöpuolena tietysti on, että erilaisten rakennushankkeiden ilmastopäästöt näkyvät silloin suurempina, kun maaperän hiilivaraston menetykset lasketaan mukaan.

Istutusalueena tutkimuksessa huomioitiin 3 metriä leveä ja metrin syvä alue puun ympärillä.

Helsingin kaupungin on tarkoitus olla hiilineutraali jo kahdeksan vuoden päästä. Suomen hiilineutraaliustavoite puolestaan pitäisi saavuttaa 13 vuoden päästä. Ja Pariisin ilmastosopimuksen mukaiselle 1,5 asteen lämpenemisen uralle pääsemiseksi on aikaa enää noin kolmisen vuotta.

Näihin tavoitteisiin pääsemistä nyt istutettavat puut eivät siis ehdi auttaa. Onko kaupunkipuiden istuttamisessa mitään järkeä?

”Kyllä on, sillä kaupunkipuista on paljon muita hyötyjä. Ne viilentävät kaupungissa, ja luovathan ne ihmisille jonkinlaista tuntumaa luontoon”, Havu sanoo.

Viilennysvaikutus tulee kahta kautta: puut varjostavat, ja lisäksi ne haihduttavat kauttaan vettä, mikä viilentää myös. Lisäksi puut vaikuttavat tuuliolosuhteisiin ja tarjoavat etenkin alkukeväästä ruokaa pölyttäjille.

”Erilaisissa istutuskampanjoissa ja muissa kannattaisi miettiä, että miksi ne puut oikeastaan halutaan istuttaa. Pelkkää hiilinielua ei kannata tuijottaa. Helsingissä kaupunkipuiden nielu kattaa ehkä noin viisi prosenttia päästöistä, eli käytännössä päästöjen vähentäminen on tapa päästä tavoitteisiin”, Havu sanoo.

”Tietysti jos puu saa olla paikoillaan vaikkapa 50 vuotta, silloin vaikutus on aina positiivinen”, Järvi toteaa.

Meteorologi Minttu Havu halusi tutkimuksessa luoda oman mallin katupuiden ilmastovaikutukselle, erotuksena kaupunkimetsiin sekä puistopuihin. ”Ei vain ajateltu, että puu kuin puu.” Puistopuita esimerkiksi saatetaan kastella enemmän kuin katupuita. Mallissa huomioitiin myös rakennusmassan lämpövaikutus, sillä kaupungeissa voi syntyä lämpösaarekkeita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat