Myllyjoutsenet harjoittelemassa lokakuussa Varjojen valtakunta -kohtausta baletista Bajadeeri. Etualalla Marja Päivinen (vas.) ja Seija Heiman.

Vain kauneuden tähden

Yli seitsemänkymppisenä aloitettu balettiharrastus on ovelaa muistijumppaa, mutta siinä on myös jotain viiltävän uljasta.


10.1. 2:00 | Päivitetty 10.1. 6:23

Tavalliseen liikuntasaliin Helsingin Myllypurossa on piilotettu jotain epätodellisen kaunista.

Hento käsivarsi piirtää ilmaan hallitun kaaren kuin suuren linnun siipi.

Sen viereltä kohoaa hieman väristen toinen, kolmas, kuudestoista. On liike, on musiikki, muuten on keskittynyt hiljaisuus.

Tanssin pauloissa oleva balettiryhmä Myllyjoutsenet lienee Suomen ainoa, jossa osa on aloittanut balettiharrastuksen 80-vuotispäivänsä jälkeen.

”Elämä on liian lyhyt. Ei pidä sanoa ei millekään itseä kiinnostavalle”, perustelee viime keväänä elämänsä ensimmäiselle balettitunnille uskaltautunut Seija Heiman, 79.

Myllyjoutsenien harjoitus ei näytä samalta kuin tavallinen ryhmäliikuntatunti –vanhuksilla tai minkään ikäisillä.

Se on enemmänkin elävä ja hengittävä taideteos. Kukaan iäkkäistä tanssijoista ei suorita mitään. Tanssijoiden taidot ja voimat eroavat toisistaan, mutta tanssi on yhteistä.

”Meistä kenestäkään ei koskaan tule ammattitanssijaa. Se on vapauttavaa, ei tarvitse pyrkiä täydelliseen”, sanoo Irma Marttila, 74.

Virallisesti tämä on kulttuurista vanhustyötä eli osa Helsingin kaupungin tarjoamia sosiaalipalveluja.

Myllypuron suuressa seniorikeskuksessa järjestetään vaikka mitä muutakin harrastus- ja viriketoimintaa, sekä jo melko hauraille asukkaille että aktiivisille eläkeläisille lähiseudulla.

Kukaan tuskin opettaisi balettia eläkkeellä oleville aloittelijoille, ellei sen tanssiminen olisi vuosikymmeniä ollut sosiaaliohjaaja Marikka Ombiman intohimo.

”Vanhuksille tarjottu harrastaminen on jotenkin samasta muotista. Se on minusta usein heidän aliarvioimistaan tai suorastaan ikäsyrjintää”, sanoo Ombima.

Seija Heiman keskittyy harjoitukseen. Taustalla Tiina Martin-Lundström (vas.) ja Merja Bergqvist.

Marikka Ombima ohjaa Myllyjoutsenien harjoitusta tangolla.

Hän selventää, että liian usein vanhukset niputetaan yhtenäiseksi joukoksi. Heille tuputetaan sitä, mistä heidän ikäluokkansa kuvitellaan olevan kiinnostunut.

Seniorikeskuksissa on kyllä valtavasti ilmaisia harrastusmahdollisuuksia, esimerkiksi rivitanssi on juuri nyt erittäin suosittua. Se ei silti houkuttele kaikkia tanssinhaluisia eläkeläisiä.

Ombima mietti, että pitäisi tehdä jotain erilaista. Keväällä 2020 hän jännitti, tulisiko hänen perustamaansa balettiryhmään yhtään vanhusta.

Tuli. Ryhmä osoittautui heti suosituksi. Se nimesi itsensä Myllyjoutseniksi. Harjoitukset loppuivat kuitenkin lyhyeen, kun keskukset sulkivat ovensa pandemian vuoksi.

Viime keväänä Ombima päätti kokeilla uudelleen.

Helsingissä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat muutaman vuoden voineet tarjota ideoita Uramalliohjelmaan. Siinä työntekijä saa luvan käyttää säännöllisesti puolitoista päivää työajastaan jonkin uuden työmallin kehittämiseen, jota voidaan sitten kenties monistaa muualle.

Ombima siis aloitti uramalliprojektin nimeltä ”Hopeajoutsenet – balettiliikunnan hyödyntäminen seniorikeskuksissa”.

Välissä seniorikeskuksen remonttikin oli ehtinyt valmistua: siksi salissa on myös peilejä ja tankoja, vaikka osa käyttääkin yhä tuolin selkänojaa tukenaan.

Tiina Martin-Lundström tietää, mitä tekee tangolla.

Tanssijat ovat alkaneet omasta aloitteestaan pukeutua yhtenäisesti. Harjoituksissa ollaan mustissa ja vaihdetaan vinkkejä siitä, mistä saa sopivia harjoitustossuja.

Huhtikuussa aloittaneessa uudessa Myllyjoutsenten ryhmässä tanssii vuoden lopussa aktiivisesti kahdeksantoista naista ja yksi mies.

Eniten on seitsemänkymppisiä. Osa on vasta eläkkeelle ehtineitä, toiset jo hyvän matkaa yli kahdeksankymmenen. Suurin osa tulee tunnille kotoaan samasta kaupunginosasta, muutama toiselta puolelta Helsinkiä.

Toiset ovat tanssineet balettia vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Kun sormet tarttuvat tankoon, lihakset muistavat tyttönä opittua.

Yli puolet ryhmäläisistä ei ollut ennen viime kevättä koskaan aiemmin käynyt balettitunnilla.

Jotkut aloittivat uteliaisuuttaan tai siksi, että monenlainen liikunta kiinnostaa. Toiset taas olivat haaveilleet baletista vuosia katsomossa tai kuljettaessaan aikanaan omia lapsia harrastamaan.

Tanssiporukan ”Myllypuron Nurejeviksi” ristimä Eero Satukangas, taustalla puoliso Marita Satukangas.

Seniorit keskittyvät baletissa varsinkin käsien liikkeiden hiomiseen eleganteiksi. Keskellä Seija Heiman.

Tanssiminen on jäänyt unelmaksi esimerkiksi siksi, ettei omassa lapsuudessa työväenluokkaisessa kodissa ole ollut mahdollista harrastaa balettia. Tai koska on ajatellut baletin sopivan vain tietynlaisille vartalotyypeille tai nuorille ihmisille.

”Itsekin muistan 17-vuotiaana miettineeni balettitunnilla, että mitä nuo vanhukset vieläkin täällä tekevät. Olisivatkohan olleet ihan nelikymppisiä ne vanhukset”, Ombima sanoo ja nauraa.

Haastatelluilla Myllyjoutsenilla näin ahtaita ajatuksia ei ole. Seija Heiman näki ilmoituksen balettiryhmästä kuntosalin ilmoitustaululta ja ajatteli, että miksipä ei tuotakin voisi kokeilla.

”Jos Luoja suo terveyttä, ei kannata itse rajoittaa elämäänsä ja jäädä mökkinsä vangiksi”, hän sanoo.

”Mieheni kuoli tammikuussa, ja elämäni hajosi pirstaleiksi. Täällä tuli sellainen olo kuin olisin eheytynyt”, kuvaa puolestaan Marttila. Hänkin tuli ryhmään tietämättä kovin tarkkaan, millaista tanssiminen olisi.

Huhtikuussa ryhmäläiset olivat vieraita toisilleen, nyt vertaisia ja ystäviä.

Irma Marttila tangolla.

Suomessa on tietenkin kuusikymppisiä ja vanhempiakin, jotka ovat tanssineet balettia vuosikymmeniä – ja tanssivat edelleen. On myös tanssikoulujen seniorikursseja, joiden useimmat kävijät tosin Seniorikeskuksen näkökulmasta ovat melkein nuorisoa.

Kahdeksankymppiselle aloittelijalle tavallinen balettitunti olisi turvallisuusriski.

Hypyt, varpaille nouseminen, taivutukset syvälle tai liian pitkälle taakse olisivat monelle mahdottomia tai vaarallisia.

Siksi niihin ei Myllyjoutsenissa pyritä. Toiset ovat taitavampia kuin toiset, mutta tunnilla sillä ei ole merkitystä.

Jokaisella harjoituskerralla ollaan ensin tangolla ja tanssitaan sitten vapaammin, kuitenkin niin, että se on kaikille turvallista riippumatta siitä, mitä kremppoja kenelläkin on.

Ohjaajan pitää osata soveltaa balettiliikkeitä jokaiselle sopiviksi. Selkä tai polvet voivat vaatia varomista, mutta luovuus ei katoa.

Loppuvuodesta Myllyjoutsenet esiintyi juhlallisesti Seniorikeskuksen salissa. Sitä varten harjoiteltiin Varjojen valtakunta -kohtausta Bajadeeri-baletista. Venäläisen baletin klassikon kuuluisimmassa joukkokohtauksessa sankari etsii kuollutta rakastettuaan lukuisten harhakuvien joukosta.

Varjojen valtakuntaa esitetään.

Ryhmän ainoa aviopari esitti tähtirooleja. Myllyjoutsenten versiossa sankaria eivät tosin viekoitelleet mukaansa oopiumin luomat harhat vaan nykyaikaisemmin Tinderistä löydetyt sulottaret.

Eikä koreografia ollut aivan sama kuin ammattitanssijoillekin hyvin vaativana pidetyssä alkuperäisessä kohtauksessa. Ikuinen rakkaus sentään voitti lopulta.

Esityksen ja oikean elämän rakastavaiset Marita ja Eero Satukangas löytävät toisensa uudelleen.

Ombiman mielestä baletissa olennaisin asia ei muutenkaan liity hyppyihin. Tärkeintä on ylevyys, arvokkuus, herkkyys.

”Palautteessa yksi tanssijoista kuvasi sitä niin, että baletti antaa siivet ja avaa sielun”, Ombima sanoo.

Hän on havainnut myös, että Myllyjoutsenet ovat alkaneet liikkua kuin tanssijat silloinkin, kun ei tanssita. Niiaukset ja käsien liikkeet ovat vaivihkaa tulleet osaksi tervehtimistä. Ryhmä on keksinyt ihan itse myös alkaa pukeutua yhdenmukaisesti mustiin harjoituksissa.

On myös tehty retkiä, esimerkiksi Kansallisbalettiin.

Heiman ja Marttila sanovat molemmat, että he eivät ikinä olisi rohjenneet mennä aloittamaan harrastusta tanssikouluun.

Myllyjoutsenissa kaikki kannustavat. Silti esiintyminen jännitti sielläkin.

”Ajattelin ensin, että en minä ainakaan”, Heiman sanoo.

Lopulta esiintyminen olikin lämmin ja liikuttava kokemus koko ryhmälle. Sitä se näytti olevan myös yleisölle, josta suurin osa asuu Seniorikeskuksessa.

Mikä tahansa tanssi on hyvää liikuntaa. Baletin vaativa tasapainoharjoittelu on erityisen toimivaa ikääntyneillä.

Esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa iäkkäimmille suunnattu baletti on villitys myös siksi, että se on erinomaista aivojumppaa ja ehkäisee muistisairautta. Baletissa pitää peilata opettajan liikkeitä ja muistaa pitkiä liikesarjoja.

Lisäksi ovat henkinen puoli ja musiikin vaikutus. Maailmalla balettia käytetään voimaannuttamaan tavalla tai toisella haavoitettuja tai vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisryhmiä. Esimerkiksi seksuaalisesti hyväksikäytetyille tytöille on omia balettiryhmiä.

Osa ikääntyneistä on tietysti valmiiksi sinut oman kehonsa kanssa. Toiset taas kokevat uudenlaista epävarmuutta, kun terveys ja toimintakyky heikkenevät.

Ohjaaja Marikka Ombima keskellä, vasemmalla Tuula Piepponen ja oikealla Marja Päivinen.

Myllyjoutsenet sanovat, että tanssiminen vaikuttaa myös itsetuntoon.

”Täällä vallitsee harmonia. Kaikilla on rajoitteensa, mutta sillä ei ole merkitystä”, sanoo Heiman.

”Tuntuu, että olen löytänyt itsestäni uuden puolen. Hyväksyn kroppani entistä paremmin juuri sellaisena kuin se on”, sanoo myös Marttila.

Ombimalta on piakkoin ilmestymässä Myllyjoutsenista kirja, jonka pohjalta balettiryhmiä saattaa syntyä lisää. Myllyjoutsenet jatkavat harrastamista tällaisenaan. Ohjaajankin mielestä ryhmässä on jotain poikkeuksellista.

”Me tanssimme vain kauneuden tähden. Ja ilon.”

Myllyjoutsenet esiintymässä. Etualalla balettitanssija Anneke Lönnroth, joka esitti samassa tilaisuudessa Seniorikeskuksen asukkaille Kuolevan joutsenen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat