Arvostuksen puute, uuvuttavat työvuorot, tiukat aikataulut, jatkuva kiire, työnantajan joustamattomuus, huono johtamisen kulttuuri ja myrkyttynyt työilmapiiri.
Raitiovaunun- ja metronkuljettajien kokemukset työnsä epäkohdista ovat karua luettavaa. Ongelmat ilmenevät vastauksista HS:n kuljettajakyselyyn, johon tuli jouluun mennessä lähes 200 vastausta.
HS on nähnyt todisteet haastateltujen työsuhteista muttei ole voinut varmistaa, että kaikilla kyselyyn vastanneista on kuljettajakokemusta.
Kyselyn vastauksissa toistuvat silti samat ongelmat, ja ne ovat pitkälti tuttuja myös Kaupunkiliikenne-yhtiön toimitusjohtajalle Juha Hakavuorelle.
Kaupunkiliikenne eli entinen HKL vastaa raitiovaunujen ja metrojunien liikennöinnistä pääkaupunkiseudulla.
”Ei näitä ole syytä kiistää, ja olen itsekin tunnistanut näitä asioita”, Hakavuori sanoo.
”Kyllä meillä kehitettävää on. Viesti on niin selvä. Meidän on pakko saada laatu ja henkilökunnan viihtyvyys paremmaksi.”
Raitiovaunun ohjaamon kojelauta on paksun pölyn peitossa. Irtisanoutunut kuljettaja kertoo tehneensä useita ilmoituksia likaisesta ohjaamosta, mutta se ei hänen mukaansa johtanut mihinkään.
Joukkoliikennettä vaivaa nyt poikkeuksellinen kuljettajapula, minkä vuoksi raitioliikenne on kulkenut pitkään harvennetuilla vuoroväleillä ja metrovuoroja on jäänyt ja jää toistuvasti ajamatta.
Tässä artikkelissa on siteerattu vain vastaajia, joiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa. Haastateltavat eivät esiinny nimillään, koska he pelkäävät, että puhuminen entisestä työnantajastaan voi vaikeuttaa heidän työllistymistään tulevaisuudessa.
Moni vanha kuljettaja on päättänyt lähteä. Vuosikausien odotus paremmasta on vaihtunut apatiaan ja ymmärrykseen, ettei tilanne muutu. Tunnelma kuljettajien keskuudessa on tällä hetkellä ennätyshuono.
Runsaat kymmenen vuotta raitiovaunua ajanut entinen kuljettaja kertoo HS:lle puhelimitse irtisanoutuneensa, koska kyllästyi työn ongelmiin ja heikentyneisiin olosuhteisiin.
Kuljettajan mukaan pitkät, jopa kymmenen tunnin työpäivät haastavissa olosuhteissa alle vartin tauoilla ja palkattomalla ruokatunnilla kuormittivat liikaa.
”Kun työ on aikataulutettu, sitä kaipaa, ettei tauolla tarvitse vilkuilla kelloa.”
Kuljettajat kertovat vastauksissaan, ettei aina ole aikaa tai edes mahdollisuutta käydä vessassa työajalla.
Järjestelmä on viritetty niin tiukaksi, että kuljettaja saattaa joutua istumaan 3,5 tuntia pääsemättä päätepysäkillä vessaan. Epäinhimillistä.
HS:n haastattelema entinen kuljettaja kertoo tehneensä vessan puutteesta työsuojeluilmoituksen.
”Soitin liikenteenohjaukseen, että minulla on oikeasti hätä. Minulle alettiin sitten etsiä julkista vessaa, löytyisikö sellaista Länsi-Pasilasta. Eihän se toimi. On työnantajan tehtävä järjestää wc. Emme tarvitse kuin bajamajan päättärille.”
Entinen raitiovaununkuljettaja kertoo, että ohjaamot olivat usein likaisia. Hänen mukaansa osassa kuljettajan penkeistä löytyi hometta.
Moni kuljettajista mainitsee vastauksessaan, ettei palkkaus vastaa vaativaa työtä. Kyydissä saattaa olla kerralla yli sata matkustajaa ja alla monta kymmentä tonnia painava kulkuneuvo.
Liikenteessä tapahtuu onnettomuuksia, alle jäämisiä ja pahoinpitelyjä, joita kuljettajien pitää todistaa. Joskus he joutuvat niihin osalliseksi itsekin.
”Näemme vähän liikaa. Kun lähtee töistä, tuntuu kuin olisi kaikkensa antanut”, irtisanoutunut kuljettaja kertoo.
Kuljettajan peruspalkkaus on runsaat 2 300 euroa, jonka päälle tulevat lisät. Kuljettajapulan takia ylitöitä on nyt runsaasti tarjolla, ja niillä palkkapussia voi kasvattaa tuntuvasti.
”Mutta se tarkoittaa sitä, että sosiaalisen elämän voi unohtaa. Olet koko ajan töissä”, sanoo toinen irtisanoutunut kuljettaja puhelimitse.
Ohjaamon näyttöjä peitti monesti pölykerros, joka hankaloitti työtä, entinen kuljettaja kertoo.
””Minulta vietiin palkasta kuusi senttiä, kun olin noin 30 sekuntia työnaloituksesta myöhässä.”
Moitteita kuljettajilta saa myös ohjaamojen likaisuus ja työergonomia uusissa Artic-vaunuissa.
Kuljettajien mukaan esimerkiksi ajokahvan sijaintia ei ole saatu parannettua vuosien huomautuksista huolimatta, mikä on johtanut rikkoutuneisiin olkapäihin ja aiheuttanut toistuvia niska-hartiaseudun jumeja ja sairauspoissaoloja.
Yksi kuljettajista kertoo saaneensa työvuosina astman. Sairastumisen yhteyttä työhön on mahdotonta todistaa aukottomasti, mutta kuljettaja toteaa, että ohjaamon penkeistä löytyi hometta, ja koelaudat olivat usein paksun pölyn peitossa.
Toinen HS:n haastattelema raitiovaununkuljettaja päätti irtisanoutua, koska kokee, ettei kuljettajia arvosteta eikä kiitosta saa mistään.
Hänen mukaansa työnantaja valvoo työntekijöitä sekuntikellon tarkkuudella.
”Minulta vietiin palkasta kuusi senttiä, kun olin noin 30 sekuntia työnaloituksesta myöhässä. Se on pieni raha mutta kohtuuton rangaistus, kun mitään ei jäänyt tekemättä. Meni varmaan pomojen virkistyspäivään.”
Kuljettajasta tuntuu, että aikataulut on suunnitellut joku, joka ei ole ajanut keskustassa autolla saati raitiovaunulla. Niin tiukalle aikataulut on hänen mukaansa viritetty.
Työvälineetkin ovat usein puutteellisia, entinen kuljettaja sanoo.
”Esimerkiksi vaihteita harjatessa toivoisi, että edes harja olisi kunnollinen. Liikaa toivottu. Useimmissa vaunuissa se on valmiiksi poikki varresta, jolloin joutuu sitten ihan oikeasti kyykistelemään polviaan myöten lumessa.”
Johtoa arvostelevat useat vastaajat. Kuljettajien mukaan johto ei kuuntele riittävästi työntekijöitä eikä puutu ongelmiin. Toisia työntekijöitä suositaan.
Nöyryyttämistäkin on: yksi kuljettaja kertoo, että työntekijä saatettiin kutsua toimistolle, jossa oli useampi pomo paikalla ja kuljettajan tekemä vikailmoitus heijastettuna seinälle.
”Syy saattoi olla sanavalintasi.”
Erään vastaajan mielestä johtoporras ja työnjohtajat ovat suurin ongelma työssä viihtymisen kannalta.
Henkilöstö venyy kaikin keinoin, ja kiitoksena saat banaanin taukotilaan.
Huono johtaminen ilmenee muun muassa niin, että kuljettaja ei saa järjestettyä vapaitaan tai lomiaan. Kuljettajan keinoksi jää ottaa sairaslomaa puuttuvan vapaansa sijasta.
Tilanne on niin paha, että Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell kritisoi joukkoliikenteen järjestävää Helsingin seudun liikennettä ennen joulua siitä, ettei kuntayhtymä enää vastaa omia arvojaan eikä lupauksiaan.
Raitiovaunujen piti palata normaaleihin aikatauluihin joulukuussa, mutta se ei onnistunut.
Hakavuori sanoo, että tämä johtui virhearviosta uusien kuljettajien koulutuksessa: henkilöstön resurssoinnissa ei otettu huomioon sitä, että kuljettajien koulutukseen ja liikennevalvonnan tehtäviin siirtyi joulukuussa henkilöstöä.
”Meidän olisi pitänyt pystyä huomioimaan näiden vaikutus resurssointiin. Olimme liian kunnianhimoisia normaaliin liikenteeseen palautumisen aikataulussa.”
Kuljettajapulan taustalla on monia syitä. Koronapandemian aikana liikennemäärät joukkoliikenteessä vähenivät merkittävästi, vuorovälejä harvennettiin eikä kaikille kuljettajille riittänyt töitä. Se tarkoitti myös sitä, ettei uusia kuljettajakursseja järjestetty.
Hakavuoren mukaan kuljettajapula tuli silti jokseenkin yllätyksenä.
”Kun pandemia hellitti alkuvuonna ja liikennemäärät nousivat, yhtiöstä lähti pois henkilökuntaa muille aloille. Jäimme takamatkalle. Jos katsoo taaksepäin, perinteisesti metroissa ja raitiovaunuissa ei ole ollut niin pahaa kuljettajapulaa kuin muussa joukkoliikenteessä.”
Kaupunkiliikenteen palveluksesta on irtisanoutunut Hakavuoren mukaan vuoden 2022 aikana 72 kuljettajaa, kun tavallisesti yhden vuoden aikana irtisanoutuu noin 40 kuljettajaa.
Nyt Kaupunkiliikenteen palkkalistoilla on 560 kuljettajaa, ja tarkoitus on siirtyä normaaleihin vuoroväleihin maalis-huhtikuussa, kun kuljettajatilanne sen sallii, Hakavuori sanoo.
Hänen mukaansa metronkuljettajan koulutuksessa on tällä hetkellä 14 ja raitiovaununkuljettajan koulutuksessa 20 henkilöä. Uusia kursseja on määrä järjestää myös keväällä.
Paraikaa Kaupunkiliikenne rekrytoi pikaraitiovaununkuljettajia.
