Poliisi ajoi perjantai-iltana Audi-merkkistä henkilöautoa takaa kehä III:lla Vantaalta Helsinkiin paikoitellen jopa 200 kilometrin tuntivauhtia.
Takaa-ajo tallentui lukijan ajaman auton kojelautakameraan noin 300 metrin päässä Malmin-liittymästä.
Kaahari jatkoi ajoaan Lahdenväylän kautta Helsinkiin Koskelantielle, minkä jälkeen ajoneuvo katosi poliisin näköpiiristä.
Helsingin poliisilaitoksen komisarion Outi Säilä-Saartenojan mukaan tilanteet, joissa poliisi lähtee takaa-ajoon, ovat pääkaupunkiseudulla viikoittaisia.
Komisario ei kommentoi perjantain tapahtumien yksityiskohtia, sillä tapausta tutkii Itä-Uudenmaan poliisi. HS:n tietojen mukana tutkinta on vielä kesken.
”Eivät takaa-ajot yleensä ole niin raflaavia kuin mainitussa tapauksessa, mutta valitettavan yleisiä kuitenkin”, Säilä-Saartenoja kertoo.
”Yleensä takaa-ajot alkavat siitä, että poliisi on havainnut jonkin liikennerikkomuksen tai ajotapavirheen ja yrittänyt pysäyttää ajoneuvon. Kuljettaja on lähtenyt ajamaan karkuun.”
Kun mahdollinen takaa-ajotilanne syntyy, poliisipartion on komisarion mukaan punnittava, lähteekö poliisi seuraamaan pakenevaa ajoneuvoa pyrkiäkseen pysäyttämään sen. Toinen vaihtoehto on luopua takaa-ajosta ja siirtää tapaus tutkintapainotteiseksi.
”Harkinnan tulee olla tilanteessa jatkuvaa.”
Takaa-ajo voi vaarantaa sivullisia, mutta joskus kuljettajan liikenteelle aiheuttama vaaran riski on niin suuri, että perään on lähdettävä.
Jokainen tilanne on siten erilainen.
”Tyypillisesti kuljettaja pyritään pysäyttämän, jos hänen epäillään olevan humalassa tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena”, Säilä-Saartenoja kertoo.
Tietoa takaa-ajettavasta poliisi saa auton rekisterinumerosta. Sen perusteella voi selvitä, että henkilöllä on useita rattijuoppoustuomioita. Silloin on syytä epäillä, että hän saattaa olla alkoholin tai huumaavien aineiden vaikutuksen alainen.
Joskus rekisterinumero paljastaa, että auton haltijasta on olemassa etsintäkuulutus.
”Jos kyseessä ovat esimerkiksi maksamattomat sakot, ei takaa-ajoon kannata lähteä tai siitä tulisi herkemmin luopua turvallisuusriskien noustessa”, Säilä-Saartenoja sanoo.
”Mutta joskus sieltä paljastuu, että henkilöä etsitään vakavista rikoksista. Silloin hänet on syytä saada heti kiinni.”