Husin ensihoitoa ruuhkauttaa yleinen harhaluulo ambulanssikyydeistä

Päivystyksen jonojen ohi ei pääse sillä, että paikalle saapuu ambulanssilla, muistuttaa Husin ensihoidon linjajohtaja Markku Kuisma.

Yhä useampi potilas haluaa ambulanssikyydin päivystykseen.

12.1. 15:47 | Päivitetty 12.1. 18:10

Ensihoidossa on ongelma, joka on viime aikoina muuttunut pienestä haitasta resurssisyöpöksi. Potilaat haluavat päästä päivystykseen ambulanssilla, vaikka oikeampi kulkuväline olisi esimerkiksi Kela-taksi.

Hätäkeskukseen muissa kuin hätätapauksissa soittelevat potilaat ruuhkauttavat järjestelmää, kertoo Husin ensihoidon linjajohtaja ja ensihoitolääketieteen dosentti Markku Kuisma.

”Jos ei päivittäin, niin viikoittain on hyvin tiukkoja tilanteita.”

Soittoja tulee hätäkeskukseen esimerkiksi pienistä vammoista, raajakivuista, yleisestä huonovointisuudesta ja muista vaivoista, jotka selkeästi eivät ole hätätapauksia.

Joillakin on ajatuksena, että ambulanssikyydillä saapuvana pääsee hoitoon heti, jonon ohi.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, Kuisma painottaa. Päivystyksessä hoidon kiireellisyyden tarve arvioidaan terveydentilan, ei kulkuneuvon perusteella.

”Ambulanssi ei nopeuta [hoitoon pääsyä], ellei potilaan tila sitä edellytä.”

Asiasta kertoi ensin Mediuutiset.

Ongelma ei ole uusi eikä vain pääkaupunkiseudulle rajoittuva, mutta se on viime aikoina muuttunut vakavammaksi. Kuisma arvelee muutoksen olevan monen tekijän summa.

Ihmiset ovat aiempaa kärsimättömämpiä ja kun terveyspalveluita ei heti saa, yritetään oikaista soittamalla hätäkeskukseen.

Yksi syy ambulanssikyydin vaatimiseen on puhtaan logistinen. Etenkin liukkailla keleillä tai lumipyryn aikaan hätänumeroon soitetaan herkemmin, vaikka kuljetukseen kävisi myös taksi.

Myös yksinasuvat, joilla ei ole läheisiä jotka auttaisivat päivystykseen kulkemisessa, ruuhkauttavat järjestelmää. Heidän määränsä kasvaessa kasvavat myös turhat ambulanssiajot.

Tilannetta pahentaa tietoisuuden puute. Muissa kuin hätätapauksissa tulisi soittaa päivystysapuun, mutta jos potilas ei tiedä palvelusta, soittaa hän todennäköisemmin suoraan hätänumeroon.

Tietämättömyys näkyy myös käsityksissä hätäkeskuksen tehtävistä. Jotkut potilaat odottavat saavansa neuvontaa, jota oikeasti pitäisi hakea päivystysavusta.

Neuvontaa äkillisissä terveysongelmissa saa päivystysavun numerosta 116117.

Kun hätäkeskukseen sitten tulee puhelu, jota sinne ei olisi kuulunut tulla, ei systeemissä ole valmiuksia seuloa niitä pois tehokkaasti.

”Se on suunniteltu hätätilanteita, ei terveysneuvontaa varten. Ja hätäkeskuspäivystäjät on koulutettu hätätilanteita, ei terveysneuvontaa varten”, Kuisma huomauttaa.

Kuisman mukaan ensihoidossa on huomattu tarve hätäkeskuksen tietojärjestelmän uudistukselle ja päivystäjien harkintaoikeuden lisäämiselle. Jos päivystäjä voisi helpommin ohjata selvästi väärään numeroon soitetut puhelut oikeaan paikkaan, vähenisi ensihoidon kuormitus.

Ambulanssien ja ensihoitajien määrän lisääminen ei ole varteenotettava vaihtoehto ongelman ratkaisemiseksi, Kuisma sanoo.

Kuisman mukaan kaluston ja henkilöstön määrään voidaan kyllä lisätä, mutta vain jos niitä tarvitaan oikeiden tehtävien hoitoon.

”Ei ole mitään järkeä, että lisäämme resursseja ja hoidamme sellaisia tehtäviä, jotka hoituisivat muuten tarkoituksenmukaisemmin.”

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat