”Puoli vuotta ne ovat kupanneet minua joka yö” – Helsinkiä piinaa sitkeä lude­ongelma

Tuholaisten alkuperää on vaikea todentaa, minkä vuoksi on järkevää, että talo- tai vuokranantajayhtiöt maksavat tuholaistorjunnan, asiantuntijat sanovat.

Tuholaistorjuja Harri Forsman tarkasti lämpökameralla runkopatjaa helsinkiläisessä kerrostaloasunnossa, jonka lutikat olivat vallanneet vuonna 2017.

23.1. 2:00 | Päivitetty 23.1. 6:22

Aluksi ihoon ilmestyi kutisevia hyttysenpuremaa muistuttavia paukamia, joita lääkäri ei tunnistanut. Runsaan kuukauden kuluttua selvisi, että asunnon olivat valloittaneet verta imevät syöpäläiset, lutikat.

”Tuholaistorjuja toi hetekan, jossa nukuin kolme kuukautta. Viritin ansat sängyn ja sohvan jalkoihin. Sängyn ympärillä oli jeesusteippiä, johon luteet jäivät jumiin yrittäessään sänkyä päin.”

Näin kuvailee kokemuksiaan 31-vuotias nainen. Aiheen arkaluonteisuuden vuoksi hän ja muut HS:n kyselyyn vastanneet lukijat kertovat tässä jutussa tuholaisista anonyymisti. Heidän henkilöytensä on toimituksen tiedossa.

Helsinkiä vaivaa sitkeä lutikkaongelma. Ilmiöstä kertoo esimerkiksi se, että Suomen suurimman vuokranantajan eli Helsingin kaupungin asuntojen (Heka) tuholaistorjunnan kustannukset ovat kasvaneet viime vuosina.

Pelkästään viime vuonna tuholaistorjunta maksoi Hekalle yli miljoona euroa eli noin 20 euroa asuntoa kohden.

Lue lisää: Lutikoiden ja muiden tuholaisten torjunta lisääntyi Helsingissä

Lutikoiden valtaamassa asunnossa asunut nainen kertoo, että oli ensin olettanut verenimijöiden olevan turkiskuoriaisia.

”Vasta kun olin liiskannut yhden, joka oli täynnä verta, tajusin, että nämä olivat luteita ja olin niitä nähnyt aiemminkin.”

Taloyhtiö ja vuokranantaja suhtautuivat tuholaisongelmaan vakavasti, ja nainen sai huojennusta vuokraansa.

Kaikilla tilanne ei ole ollut yhtä hyvä. 21-vuotias mies kertoo lutikkaongelmasta Lumon uudessa vuokratalossa.

Hänen mukaansa lutikoita on löytynyt elävinä ja kuolleina rappukäytävistä, häkkivarastoista, pesutuvan kuivaushuoneesta ja asunnosta.

Vuokralainen kertoo, että lutikoista ilmoitettiin vuokranantajalle jo viime lokakuussa, jolloin niistä tehtiin ensimmäinen havainto.

”Kuivaushuoneessa oli luteita kuhisevia patjoja. Kuukausi myöhemmin patjat olivat taas käytävällä ja luteita näki kävelemässä rappukäytävässä. Patjoja on säilytetty ja säilytetään edelleen verkkokellarissa.”

Vuokralaisen mukaan vuokranantaja ilmoitti asuntoihin tehtävistä tarkistuksista vasta kaksi kuukautta sen jälkeen, kun lutikoita oli havaittu.

”Moni oli tietämättään käynyt hakemassa kotiinsa jouluksi tavaroita varastosta, jotka olivat luteita kuhisevien patjojen välittömässä läheisyydessä.”

Lumo-kodit omistaa kiinteistösijoitusyhtiö Kojamo. Kojamon viestinnästä kommentoidaan yleisellä tasolla, että yhtiö tekee aina havaintojen perusteella asiantuntijoiden ehdottomat tarvittavat toimenpiteet.

28-vuotias nainen kertoo ihmetelleensä eri puolelle kehoa tulleita läiskiä.

”Puoli vuotta niitä tuli, välillä enemmän, välillä vähemmän. Vaikka käänsimme sängyn ympäri etsiessämme ötököitä, emme löytäneet mitään.”

Todellisuus paljastui, kun hän kävi sängyn läpi höyrypuhdistimella.

Lutikoita alkoi tipahdella sängyn raoista lattialle.

”Se oli ällöttävää. Että olen nukkunut niiden kanssa puoli vuotta, ja ne ovat kupanneet minua joka yö.”

Hän toivoi, että myös muihin asuntoihin tehdään lutikkatarkastus. Isännöitsijän mielestä tähän ei ollut tarvetta, koska kukaan muu ei ollut ilmoittanut ongelmasta, nainen kertoo.

”Ongelman hoito oli erittäin kallista, ja vuokranantaja laittoi sen meidän maksettavaksemme.”

Hän sanoo edelleen katselevansa lattioita sillä silmällä, liikkuuko siellä jotain. Sängyssä on yhä lutikka-ansat, eikä hän enää mene vaatteet päällä sänkyyn.

”En ikinä unohda, miten kauheaa elämä oli silloin ja vieläkin säikähdän, jos vaikka lattialle on pudonnut pellavansiemen.”

59-vuotias nainen kertoo menettäneensä lutikoiden takia noin puolet huonekaluistaan ja saaneensa syöpäläisistä pienen trauman.

Hänen mukaansa vuokranantaja vitkutteli ongelman hoitamisessa liian pitkään ja vältteli vastuuta.

”Kesti lähes vuoden ennen kuin ongelma oli kokonaan ohi. Kuukausia nukuin keittiössä muovitetun patjan päällä. Pesukone pyöri lähes 24/7. Jäljelle jääneet kalusteeni olivat pakastekontissa kaksi kuukautta”, hän muistelee.

”En ikinä unohda, miten kauheaa elämä oli silloin ja vieläkin säikähdän, jos vaikka lattialle on pudonnut pellavansiemen.”

HS:n lukija kertoo tuoneensa torakoita ulkomaanmatkalta, mutta ei ole uskaltanut ilmoittaa niistä isännöitsijälle. ”Olen hommannut nyt Raidia, jolla torakoiden määrä on vähentynyt.”

Hekan vuokra-asunnossa asuva 58-vuotias nainen kertoo, että vuokranantaja piti ennen koronapandemiaa asukastilaisuuden tuholaisista.

”Luulin, että ongelma on uusi. Tyrmistykseni oli suuri, kun sain kuulla, että luteita ja torakoita on esiintynyt talossa jo 2,5 vuoden ajan.”

Hänestä vuokranantajan kuuluisi kertoa tuholaisista avoimesti, jotta uusi asukas tietää, millaiseen taloon on muuttamassa.

Asukkaan mukaan kaikkia asuntoja ei ole myrkytetty. Tuholaistorjuntaa on tehty lähinnä asunnoissa, joista ötököistä on ilmoitettu.

Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö sanoo, että tuholaistorjuntayritykset tekevät itsenäisesti ratkaisut tarvittavista toimenpiteistä.

”Me emme osaa sanoa, mikä on tarkoituksenmukaista. Firmat, jotka tekevät myrkytyksen tai muuta torjuntaa, miettivät laajuuden. Luotamme heidän ammattitaitoonsa tässä.”

Närön mukaan asukkaille ei kerrota tuholaisista ennen muuttoa, koska ne ovat ”aika yleisiä asioita, joita voi sattua kohdalle”.

Myöskään tietosuojan takia asukkaille ei voida kertoa tarkasti, missä huoneistossa tuholaisia on, Närö sanoo.

”Jos niitä on ollut joskus, voi olla, ettei niitä tule enää, tai voi olla, että ne uusiutuvat. Ja voi olla, että turhaan pelästytään. Nämä ovat vaikeita tilanteita.”

Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viita suosittelee, että taloyhtiöt ja vuokranantajayhtiöt maksavat tuholaistorjunnan.

Näin siitä huolimatta, että vahingonkorvauslainsäädännön mukaan korvausvelvollinen on vahingon aiheuttaja. Käytännössä on kuitenkin vaikea todentaa, mistä ongelma on alun perin lähtöisin, Viita perustelee.

”Ja aika harvoin lutikoita on vain yksittäisessä asunnossa.”

Samaa mieltä on Kiinteistöliiton neuvontalakimies Tapio Haltia.

Hänen mukaansa tuholaisista ilmoittamiseen on matalampi kynnys ja ongelman hillitseminen on tehokkaampaa, jos taloyhtiö maksaa torjuntakustannukset.

”Tämä on asia, josta on koettu häpeää. Jos tuholaisista ei ilmoita, ongelma yleensä pääsee pahenemaan.”

Haltia tähdentää, että taloyhtiön pitää pystyä osoittamaan, että vahinko johtuu juuri tietyn osakkaan tai vuokralaisen huolimattomasta toiminnasta, jos yhtiö haluaa lähteä perimään korvauksia tietyltä henkilöltä.

Fakta

Tunnista lutikka

Lutikka on litteä ja alle kymmenen milliä pitkä.

  • Lutikka eli seinälude on noin 2–8 milliä pitkä syöpäläinen. Sen vartalo on leveä, ovaalinmuotoinen ja noin luottokortin paksuinen. Lutikan munat muistuttavat pieniä riisinjyviä.

  • Lutikka käyttää ravinnokseen ihmisen tai eläimen verta, jota imettyään se muuttuu pitkulaiseksi ja punaruskeaksi. Ennen ruokailua se on lähes läpikuultavan ruskea.

  • Lutikka piiloutuu lähelle nukkumapaikkaa, ja se on piilopaikassaan suurimman osan ajasta.

  • Lutikat kulkeutuvat asuntoihin esimerkiksi matkatavaroiden tai käytettyjen huonekalujen mukana. Ne leviävät helposti huoneistosta toiseen talon rakenteita pitkin.

  • Lutikkaongelmasta kielivät ulostejäljet ja veritahrat vuodevaatteissa, luodut nahankappaleet ja iholle muodostuvat puremajäljet.

  • Lähde: Anticimex.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat